Sun Stone
JMood JM-017
Italian Triestessä syntynyt (s. 1959) ja nykyään vahvasti USA:ssa vaikuttava pianisti, yhtyeenjohtaja, säveltäjä, sovittaja ja kiireinen esiintyjä Roberto Magris on ehtinyt urallaan kiertää maailmaa ristiin rastiin. Hän on siinä ohessa levyttänyt yli 30 albumia, joista 17 omissa nimissään ja loput yhteistyössä kymmenien eri muusikoiden kanssa. Hän on myös tehnyt merkittävää työtä julkaisemalla uuden musiikin ohessa muutaman vanhojen mestareiden (Lee Morgan, Elmo Hope ja Julian ”Canonball” Adderly) tuotantoon perustuvia tribute -levytyksiä.
Laajalla skaalalla pienkokoonpanoista sekstettiin toimiva Magris on työstänyt, helposti omaksuttavaa ja rivakasti ihon alle tunkeutuvaa, svengaavaa jazzmusiikkia. Levyistä huokuva rennon letkeä tuoreus syntyy mielestäni ainakin osin siitä, että hän tekee levytykset suuressa määrin vaihtelevilla kokoonpanoilla ja eri miehityksillä, muusikoita vaihdellen. Edellisestä kahden puhaltajan sekstettilevytyksestä Live In Miami (2017) on ehtinyt kulua pari vuotta. Albumi oli saanut hieman aromaattista latino-rytmistä sävyä, kun mukana oli conga-perkussionisti. Tänä vuonna kolmen puhaltajan ja rytmiryhmän sekstettikokoonpanolla ilmestyneellä ja myös edellisen levyn tapaan Miamissa äänitetyllä Sun Stone -studioalbumilla soittaa täysin eri miehistö ja meno on raikkaan elinvoimaista jazzviestintää.
Levyn avauksena kuultavasta nimikkokappaleesta henkii heti ryhdikkään kuulakas peruselementeistä koostuva jazzin syvällinen olemus, Magris tunkeutuu taas vahvasti jazzin sisimpään keskiöön. Svengaava paineaallon lailla liukkaasti kuulalaakereilla etenevä alkutahditus antaa vauhtia tanakasti korkealta ja kovaa lähtevälle Shareef Claytonin räjähtävälle trumpettisoololle, mihin vastaa tuhdisti tänä vuonna 70 vuotta täyttänyt Chicagon jazzpiireistä tuleva tenoristiguru Mark Colby. Svengiä lisää jyräävän täyteläisesti vajaan kahden vuoden päästä 90 vuoden ”täysikään” ehtivä levyn vieraileva tähti Ira Sullivan tenhoavasti altollaan.
Sooloilut vaihtuvat vuorovedolla Roberton jatkaessa pianon koskettimilla jämäkän tehokkaasti. Costa Ricasta tuleva Rodolfo Zuniga pääsee rummuillaan täydentämään Roberton laukaisemaa näppäimistön vieritystä. Taustalla sopivan kumun taikoo kontrabasisti Jamie Ousley. Kuusikon yhteissoitto luo suorastaan kiimaisen jännittäviä ja kiihkeitä olomuotoja, musiikillinen runsasmuotoisuus suorastaan vyöryy hyökymäisesti vaahdoten kohti päätöstään.
Levyn seitsemästä kappaleesta kuusi on Roberto Magrisin omaa sävellystyötä. Levyn täydentää italialaisen laulajan/lauluntekijän Emidio Remigin populääriviihdeiskelmä Innaromati A Milano vuodelta 1965, mikä on saanut hyvän jazzilmeen Roberton käsittelyssä. Harras ja herkkä Planet of Love on nappiin osunut sävellys Sullivanin mietiskelevälle huilun soitolle, mihin Ousley saa samalla hyvin tilaa vastata bassollaan. Puhaltajat ovat hengessä mukana syvämietteisin sävelkuvioin. Sama ajatuksellisuus, melankolinen surumielisyys ja bluesvaikutelmat jatkuvat taitavien puhaltajien vuorottain etenevässä keskustelussa Malibluesin erinomaisen sopusointuisessa vuoropuhelussa.
Beauty Is Forever tuo mieleen Ellingtonin kaikuja ja ilmapiiriä. Se svengaa tyylillä ja taidolla. Yhteispeli kulkee saumattoman hienostuneesti kehräten kuin vanhanajan Singer ompelukone konsanaan. Look At The Stars alkaa hieman teatraalisesti Magrisin luodessa pohjaa pianon säkenöidessä kimallellen kuin tähtitaivas. Puhaltajat tulevat mukaan mahtipontisesti yhdessä. Sullivan puhaltaa nyt sopraanoa tuoden sopivasti kantavaa voimaa ja sähköistä tunnelmaa mukaan. Claytonin lisätessä voimaa puhallukseensa rynnistys alkaa saada vauhdikkaita piirteitä ja svengi alkaa kiehua yli kuin ruskean kastikkeen kuumentuessa pannulla liekkeihin. Tämä levyn pisin kappale luo uhkuvaa voimaa ja painavaa tuuppausta väkevään loppuun asti. Hienoa kuunneltavaa. Lopuksi saadaan vielä nauttia lisää mahdikasta tulitusta Sun Stonen ”kakkososan” raskaan tykkitulen ahnaassa ryöpytyksessä.
Sun Stone on täysipainoista svengijazzia, juuri sitä itseään, loistavasti möyryävä kuin varmatoimisesti radallaan kiskoja pitkin etenevä juna. Puuskutus on vaivatonta, selittelyille ei jää turhaa tilaa, niitä ei tarvita, kun ote on tiukasti soittajien hallussa. Kokonaisuus on hieno näyttö siitä miten hyvä jazz aidoimmillaan toimii, sydäntä sykkivästi, rehevästi svengaten alusta loppuun.
Tälle CD:lle ei ole turhaa tyhjää tilaa jätetty, vaan levyn ostaja saa katetta rahoilleen, sisällöllisesti täyden määrän 66+ minuuttia erinomaista jazzia kuunneltavaksi. Rehellisyys ja värikäs suhtautuminen jazzin perustekijöihin riittää aivan hyvin. Tähän ei tarvitse mitään uusia jippoja lisätä. (JKi)
Roberto Magris: akustinen piano, Ira Sullivan: huilu, altto- ja sopraanosaksofoni, Shareef Clayton: trumpetti, Mark Colby: tenorisaksofoni, Jamie Ousley: kontrabasso, Rodolfo Zuniga: rummut
Äänitys ja miksaus: Carlos Alvarez, Criteria Studios/The Hit Factory, 7. joulukuuta 2017, Miami, Florida, USA. Masterointi: Aldo Borrelli, Audiomaster Studio, Cologno Monzese, Milano, Italia. Kannen graafinen suunnittelu: Abe Goldstien. Kansilehtisen teksti: Edward Blanco. Kuvat: Paul Collins ja Nadja Debenjak. Tuotanto: Paul Collins ja Edward Blanco. Julkaistu: 2019
01. Sun Stone (Magris) 09:34
02. Innamorati a Milano (Remigi) 09:23
03. Planet of Love (Magris) 07:56
04. Maliblues (Magris) 11:00
05. Beauty Is Forever (Magris) 07:45
06. Look At The Stars (Magris) 11:24
07. Sun Stone II (Magris) 09:31
Kokonaissoittoaika 66:47
