RDT 2008
Brasialialaislevyn kansi ei taaskaan anna kovin paljon informaatiota: edes levytyspaikka ei näy missään. Mukana on kuitenkin Marcelo Coelhon kaveri, basisti Guto Brambilla, joten olettanemme sen tehdyn Sao Paulossa.
Trio soittelee selkeästi rytmitettyä nyky-main streamia, ja kappaleiden portugalin kielisistä nimistä huolimatta musiikki kuulostaa hyvin tutulta, eli perustuu perinteisille ja arvattaville jazzin sointujärjestyksille. Tämä trio ei nyt ujostele kotimaan vaikutteita, vaan levyllä on useampikin bossa-rytminen teos. Myös pari selkeää jazz-valssia suo vaihtelua. Kitaristi Walter Nery tekee lisäksi sen, mitä olen kysellyt monessa arviossa. Hän soittelee kitaran ja vahvistimen eri asetuksilla kappaleen henkeen sovitellen, mutta toki aika perinteisesti. “Melas palavras” menee Scofield-tyylillä, “A fuga” Wes Montgomeryn innoittamana oktaaviotteineen. Bossat Neru soittelee klassiseen Christian -tyyliin.
Myös rumpali Baggio soittaa sooloja: näistä pisin on erittäin aistikas suoritus millä mittapuulla hyvänsä. Basisti Brambillakin tuntuu tässä triossa olevan enemmän kotonaan kuin hiljan esitellyllä MC4+ -levyllä, ja soittaa hänkin pari näppärää sooloa.
Ehdottomasti parasta svengijazzia, mitä olen Brasiliasta kuullut, tosin aika USAlaiseen malliin.
Walter Nery ; kitara, Guto Brambilla; basso, Fernando Baggia; rummut
Rec: Alberto Ranatucci, Estudio Minimax, Sao Paulo, BR (?)
1. Vira latin
2. Danca das aquas
3. Seu chico
4. Melas palavras
5. Tem tatu ai
6. A fuga
7. Fruta verde
8. Encontro marcado
9. O dono a bola
(säv. Walter Nery)