FIASKO RECORDS FRCD-47
Plop oli aikoinaan kummallisen ja äkkiväärän huumorin lehti, jota julkaistiin 1970-luvulla. Plop on myös ääniefekti, joka syntyy siitä, kun nestettä tippuu kovalle pinnalle. Olisikohan tämä ennakkoluulottomista soittajista koostuva ryhmä, Plop, ammentanut juurensa jostain näistä. Tämä uusi levy “An Sich” on aivan äskettäin julkaistu ja on käsittääkseni tämän kokoonpanon debyyttiäänite. Soittajat ovat kuitenkin jo ehtineet olla tiiviisti mukana suomalaisen jazzperheen monissa muissa projekteissa useita vuosia.
Heti alkumetreistä yhtye lähtee liikkeelle tehokkaalla otteella, ehkäpä kuitenkin samalla hieman huumorin pilke silmäkulmassa. He tuntuvat panevan tuulemaan tunkeutumalla jämäkän tukevasti ja räväkällä otteella freen kiemuroihin. “Tööt” siellä “tööt” täällä, sitten vähän kevyttä rytmitystä mukaan ja taas mennään eteenpäin kuin puuskuttava höyryveturi.
“Recycling” tuntuu olevan nimensä mukainen, siinä jaellaan nuotteja ympäriinsä eri laareihin kiivaaseen tahtiin. “En Pilsner, Två Pilsner” hakee vuorostaan omaa paikkaansa olutjonossa hieman hartaammassa ja odottavammassa ilmapiirissä. “Lavender” toimii Herralan basson kautta utopistisen maailman jamitunnelmissa vahvan emotionaalisen herkullisesti, pehmeästi keinutellen, kunnes nopeasti suuntaa muutettuaan, taipuu hauskaksi ilotteluksi kappaleen päätteeksi. Tämä on mielestäni ehkä levyn loistavin kappale. Sama tunnelma jatkuu “The Rules of Hot and Cold” raidalla Innasen pyöritellessä nuotteja ympäriinsä tehokkaasti ja lennokkaan ilmavasti. “Brighton Beach Fantasy” siirtyy sitten enemmän hitaan balladin omaiseen tunnelmaan, jota väritetään änkyräkummallisilla välitehosteilla peilaillen.
Mikko Innasen vetämä uusi “kolmikanta” näyttää osaamisen merkit. Levy on kokonaisuudessaan aivan upeata pelittämistä, siinä luodaan jonkinlaista uutta maailmankuvaa juonittelemalla äänimaailmasta toiseen. Vaikea sanoa saadaanko tällä soitolla kuitenkaan maailman päästöjä kuriin, sillä niin monimutkaisia ja valtavaa energialatausta sisältäviä kuvioita levy sisältää. Homma toimii omalla voimallaan vaikuttavan tehokkaasti, energia ei tunnu loppuvan ollenkaan. Yhtyeen jäsenet eivät hapuile sinne tänne, vaan ovat löytäneet toisensa. Mikään ei roiku ilmassa sattumanvaraisesti, vaan yhteispeli kantaa ja toimii varmalla kuulijaa innostavalla tavalla. Tässä levyssä on rehellistä, alkuvoimaista särmää. Freen ystäville tämä avaa makuhermot ammolleen, posket vain pullottavat, kun herkkumunkkia “töötätään” kitalaki täyteen. (JKi)
Mikko Innanen, altto-, sopraano-, tenori- ja baritonisaksofoni, intialainen klarinetti, xaphoon, viheltelyt, vietnamilainen huuliharppu, perkussiot; Ville Herrala, kontrabasso, sello, perkussiot; Joonas Riippa, rummut, perkussiot, trumpetti; Arto Alone, laulu (5)
Äänitys: helmikuu 2009, Musapaja, Kuusankoski, Esa Kotilainen. Miksaus: syyskuu 2009, Neomusic, Helsinki, Kimmo Antikainen. Masterointi: syyskuu 2009, Chartmakers, Helsinki, Henkka Niemistö. Masteroinnin apulainen: Lotta Westermarck. Kannen taide: Joonas Riippa. Tuotanto: PLOP. Julkaistu lokakuu 2009.
- Intransigence (Mikko Innanen) 4:43
- Pepita Kannabis (Joonas Riippa) 4:14
- Recycling (Mikko Innanen) 3:16
- En Pilsner, Två Pilsner (Ville Herrala) 2:56
- Ninja Monkey (Joonas Riippa) 4:18
- Lavender (Innanen, Riippa) 4:16
- The Rules of Hot and Cold (Joonas Riippa) 3:50
- Brighton Beach Fantasy (Mikko Innanen) 3:30
- Juice the Panther (Mikko Innanen) 4:45
- Dark Clouds, Go Away (Mikko Innanen) 5:34
Kokonaisaika: 48:18
