Tadpoles
Karkia Mistika Records, Karmi-071
Pertti ”Pepa” Päivinen on ollut jo vuosikymmeniä Suomi-jazzin puhaltajien kärkikaartia. Hän on kuulunut mm. UMO:n luottopuhaltajiin jo 1980-luvulta alkaen ja soittanut Edward Vesalan legendaarisessa Sound & Furyssä käytännössä lähes yhtyeen koko elinkaaren ajan. Hän kuuluu myös nykymuotoisen Sound & Furyn vakiokokoonpanoon. Päivinen on myös vuoden 2000 Yrjö-palkittu jazzartisti.
Roomalaisen Imperiumin hyvät, pahat ja rumat, mutta ehkä ei sittenkään, meidän ei tarvitse mennä näin pitkälle ajassa taaksepäin, sillä kitaristi Ilari Filander ja lyömäsoittaja Jussi Miettola muodostavat vuodesta 2008 alkaen toimineen vapaasti improvisoivan duon Good Romans. Vuoden 2014 alussa ilmestyneen debyyttiäänitteensä Open This Door, Never Look Back jälkeen kaksikko on vahvistunut trioksi, kun Pepa Päivinen on liittynyt mukaan. Toki kolmikko on soitellut yhdessä jo pari vuotta aikaisemmin.
Vuoden 2014 lopussa ilmestynyt Ghost of a Dog oli heidän ensimmäinen yhteinen albuminsa, jota yhtye luonnehti ”psykofyysiseksi loikaksi ei-kenenkään-maalle, paikkaan missä mieli on vapaa vaeltamaan”. Uudella, virallisesti marraskuun alussa julkaistavalla, Tadpoles -albumilla kohtaavat toistamiseen kokemus ja nuoremman polven uudenlaiset ajatukset improvisoidusta musiikista elektronisten lisukkeiden möyhennyksessä. Porilaisen Jyrki Laihon masinoiman Karkia Mistika Recordsin julkaisema levy on soiva dokumentti yhtyeen viimekeväiseltä musiikilliselta vaellukselta Vapaat Äänet -kiertueella.
Aloituskappale Magi ottaa ensiaskeleet melodisen kauneuden saattelema Filanderin soinnukkaalla kitaran yksinpuheluna. Miettolan tullessa hitaasti mukaan rauhallisilla symbaaleiden sävytyksillä alkaa Pepa puhaltaa purevan mietiskelevään sävyyn. Pian tahti kuitenkin kiihtyy ja puhallus saa uutta voimallista energisyyttä ja raadollisempaa tehoa. Kitarasta alkaa irrota free- ja avant-pohjaista rähisevää ja viiltävää kipukynnystä hakevaa runttausta. Mukaan tulee lisäksi huudahduksia soiton lähtiessä massamaiseen vyöryyn. Lopussa hiljennytään ennen kuin kappale päättyy aika hauskasti rumpujen ja symbaaleiden sivalluksiin.
Canons vie mukanaan alussa villin hillitysti erikoisen haastavasti merkillisillä elektronisilla äänimuodostelmilla. Hienotunteisuus jatkuu Pepan bassoklarinetin vastustamattoman syvällisesti kaivavan muhinan saattelemana ja Ilarin ja Jussin herkän pehmeästi leviävän, mutta energisen taustamaton luomisella. Ääni kellossa muuttuu, kun Filander ottaa ohjakset haltuunsa ja synnyttää kitarasta kirkkaan voimallisen liekityksen, mikä äityy rajusti vaihdellen raastavaksi ruutitynnyriksi. Siihen vastapainona Pepan bassoklarinetin puhallus antaa turpean bassoefektin taustalle. Tässä kappaleeseen tulee aivan loistavan napakasti purevaa iskevyyttä ja rahisevan avarakatseista lennokasta ruudikkuutta.
Dwell latautuu hitaasti Pepan huilun puhalluksesta syntyvänä kirkkaana lintujen ääniä muokkaavana maanläheisenä vanana. Kappaleen kyydissä matkaa tehdään mietteliään salaperäisesti uiskennellen kuin oltaisiin syvällä sademetsän suojassa, mutta kuitenkin kaiken aikaa ennalta arvaamattomalla tavalla vaaravyöhykkeellä. Kappaleessa ei hötkyillä, vaan kuljetaan tasaisen antoisasti, hiljaisen viihdyttävässä ja mietiskelevässä, värien, valojen ja varjojen vaihtelussa suunnan pysyessä kuitenkin kiinteästi samana.
You Will Ascend sisältää mystistä utuisuutta, mikä kihelmöi aistikkaasti bassoklarinetin jäyheässä mörinässä. Kitaran ja kumumaisen rummutuksen hiljainen eteneminen luovat tenhoavan hämyisen tyyneyden verhon kuulijan ympärille. Aavemaisen herkkä tunnelmointi ennakoi myrskyn nousemista. Loppua kohden kumisevan kaikukammion lailla syntyvä äänimaailma kiertää ja kaartaa voimallisen raastavasti tunkeutuen vastustamattomasti sisälle aivolohkojen jokaiseen piilopaikkaan.
Locusts alkaa varovaisen sävyisästi ja herkullisen tunteikkaasti bassohuilun monivivahteisella tuuletuksella sähköisen äänimaailman viritellessä taustaa ja hitaasti kiihdyttäen rytmiä. Pepan siirtyessä tenorisaksofonin soittoon vauhti alkaa kiihtyä sumeilemattomasti kitaran ja rumpujen kaasuttaessa tulisesti mukaan. Matka alkaa maistua ja tunnelma kohota pyöriväksi myrskynsilmäkkeeksi tuoden vahvan kaaoksen ilmapiirin mukanaan.
Tadpoles -levyn virallinen julkistus tapahtuu Porissa 4.11.2016 Validi Karkia -klubilla ja Tampereella 5.11.2016 Tampere Jazz Happeningissa. Käykääpä todistamassa sitä, miten vapaa improvisointi eri muodoissaan, kumahtelee jännittävästi, saa aikaan soinnukkaita värejä, rähisee aika ajoin kuin kontio, kun sitä on häiritty talviunillaan, kumartelee moneen suuntaan, aistikkaan kauniisti, värisevästi, monirytmisesti muotojaan kaiken aikaa vaihdellen, vauhdikkaasti kiihdytellen. Levy sisältää erinomaisen hyvin täyteen ladattua energiaa, niin utuisessa rauhallisuuden ilmapiirissä kuin kaoottisuuteen kiihtyneessä tilassaan.
Vaikka levyllä pyöritään improvisoidun musiikin keskiössä, niin uskon siitä löytyvän paljon sellaisia ominaisuuksia, mitkä kiinnostavat varmasti laajempaakin kuulijakuntaa. (JKi)
Pepa Päivinen: tenorisaksofoni, bassoklarinetti, bassohuilu, lyömäsoittimet, Ilari Filander: kitara, Jussi Miettola: rummut ja äänitekniikka.
Äänitys: Jari ”Piki” Lappalainen, helmikuu 2016. Miksaus ja masterointi: Markku Veijonsuo. Kannen graafinen suunnittelu ja taide: Teemu Rudaskoski. Virallinen julkaisu: 4.11.2016
- Magi 8:42
- Canons 10:04
- Dwell 5:24
- You Will Ascend 11:54
- Locusts 9:15
Kaikki kappaleet ovat kolmikon, Päivinen, Filander, Miettola, yhteistyönä kirjoittamia ja lähinnä improvisoidusti esitettyjä.
Kokonaiskesto 45:20
