Alakulttuuritalo, AKT-LP-005, AKT-CD-003, AKT-071
Tuntuu kuin heräisi aamulla lintujen visertelyyn ja rauhaisan melodiseen pianoon että trumpetin tunnelmaan, joka kuitenkin kasvaa massiiviseen, osin raisun päälle kaatuvaan voimaan. Onko syttynyt sota julma? Ei toki, sillä liki kakofonisten sävelvirtojen ristiriitaisuus voipuu raidan loppupuolella jälleen seesteiseen pianoon ja herkistävään viuluun. Levy onkin milloin tunteellisen kaunista, milloin villin estotonta.
Asialla säveltäjä-pianisti Pekka Toivosen ”hävytön” uusi levy, joka hämmentyy jazzin ja freen kautta kohti klassista musiikkia. Viimemainittua ajatusta tukee Toivosen ensemblen kokoonpano. Graafikkona ja kuvataiteilijanakin tunnettu Toivonen karttaa musiikin määritelmiä, kyseessä on itseironinen yhdistelmä Toivosen tärkeimpiä musiikillisia esikuvia: Eestiläinen Arvo Pärt lyö käsipäivää John Coltranen kanssa.
Toivonen itse hahmottelee levysaatteessaan:
– Koko levy on luomuna vedetty – ja sellaisena pidetty. Elävänä, samassa tilassa soitettua, editoimatonta, silottelematonta, etten sanoisi ”oikeaa” tai vähintäänkin ”kunnon” musiikkia. Tästä olen erityisen ylpeä. En ymmärrä musiikin steriiliyttä ja tyylirajoittuneisuutta.
– Puolet levyn muusikoista tulevat jazz-päädystä, puolet klassisemmasta taustasta. Tämä kuuluu väkisinkin ainakin toivottavasti, musiikin luonteessa ja sen rajattomuudessa. Vapautta minä tässä tutkin, Toivonen summaa.
Niin tai näin, levyn voimakas ulosanti puristaa kuulijaansa kuin jätkämiehen rukkanen rautakankea. routamaata hakatessaan. Perkeleet ja muut sivistyssanat täydentävät kokonaisuutta. Sinänsä todella upeaa kuultavaa ja tunteita pintaan pulpauttavaa. Levyn seesteisimmät herkistelyt antavat aikaa hengähtää, estäen näin freemäisen kaadon tukehduttavan lopputuloksen.
Harvemmin eteen tulee näin voimakas ja impulsiivinen teos. Teos, jossa kuitenkin on koko ajan mukana kantava voima. Vaikkei pianistin ja muun soittokunnan sormet ” aina osu” totuttuihin koskettimiin, niin nautinto on rajua. Ainakin, jos uskaltautuu heittäytyä vilpittömän vapaasti musiikkiin mukaan.
Tällainen musiikki pysäyttää todenteolla nirppanokkia oksentamaan maantien ojaan sivistystään. Meitä paksunahkaisempia seisahtamaan ja kuuntelemaan musiikillista runsaudensarvea, jossa liikutaan Pekka Toivosen ihmeellisessä sävelmaailmassa. Maailmassa, jossa vanha klassinen ja poikkitaiteellisuus lyövät hienosti kättä.
Tällainen konkreettinen kokonaisuus on myös Arvo Pärt keskus, joka sijaitsee Laulasmaan rantakylässä Lääne-Harjun kunnassa Virossa, noin 35 kilometriä Tallinnasta länteen. Käykää tutustumassa. (OR)
Pekka Toivonen, sävellykset ja piano
Joonas Leppänen, rummut, Eero Tikkanen, kontrabasso (1: Axel Pork), Johannes Sarjasto, alttosaksofoni ja nokkahuilu, Miia Reko, trumpetti ja flyygelitorvi, Yonatan Quemado, viulu (1: Klaara Pyrhönen), Tatu Ahola, sello,Tixa, tinapilli ja ulvonta (1)
Ville MJ Hyvönen, tuotanto
Mape Lehtonen, äänitarkkailu
Mikko Raita, miksaus (1: Ville MJ Hyvönen)
Tommi Vainikainen (1,2,3) ja Jesse Valo (4,5,6+7), masterointi
1. Pacemaker (Feat. Tixa)
2. Elegna
3. Wingman
4. , mutta
5. Silence is Golden
6. Yönännit (2)
Digibonus: Tuntematon mies
Julkaisija: Alakulttuuritalo
Jakelija: Playground Music
Julkaisupäivä: 11.11.2022
