Tästä levystä jää heti ensi kuuntelulla miellyttävä maku. Se on reilun rehellistä, suoraviivaisen konstailematonta, melodista soittoa, jota kuuntelee mielihyvällä. Tuntuu siltä kuin Tegelman ei olisi sen enempää miettinyt tekemistä, vaan koko ryhmä antaa mennä suurella tunteella ja vapaalla improvisoinnilla eteenpäin. Tämä on nautinnollista viihdettä, ei niinkään ajattelemisen aihetta hakevaa jazzilmaisua. Välillä tuntuu siltä kuin kyseessä olisi suuri orkesteri, ikään kuin soittajia olisi kymmenen, sen verran laaja-alaisesti soitto kulkee ja äänet kiertävät hienosti ympäriinsä. Mieleen tulee James Lastin orkesteri, viihteen kärkipäästä.
Pekka Tegelman ja hänen veljensä Jussi olivat perustamassa Kuopiosta lähtöisin ollutta Finnforest yhtyettä vuonna 1972 ja olivat tämän yhtyeen kantavat voimat. Yhtyeen musiikki oli sen aikaisen hengen mukaista progressiivista rockia, johon oli siirretty jazzin elementtejä. Sillä saatiin aikaiseksi hieno fuusio, olihan fuusiojazz silloin tekemässä nousuaan ja yhtye oli tavallaan heti ajan hermolla. Finnforest ehti levyttää kolme albumia, joista kaksi ensimmäistä “Finnforest ja Lähtö Matkalle” on uudelleen julkaistu yhtenä CD:nä USA:ssa 1997. Pekka Tegelman on tehnyt yhteistyötä myös mm. vähän aikaa sitten edesmenneen toisen Pekan, Pekka Pohjolan, kanssa. Nyt 2000-luvulla Tegelman on esittänyt yhdessä Martti Suonsalon kanssa ranskalaisen chansonin mestarin, belgialaissyntyisen Jacgues Brelinin, tunnetuksi tekemää tunnelma musiikkia duona ja myös isompana yhtyeenä.
Yhtyeen soittajat ovat kaikki “veteraanikaartia”, 1950-ja 1960-luvulla syntyneitä loistavia, asiansa osaavia muusikoita. Trumpetisti Antero Priha on freelancer muusikko, joka on ollut mukana moninaisissa merkittävissä suomalaisissa yhtyeissä. Hänet tunnetaan myös Breadmachine yhtyeen johtajana. Hän on suuren luokan puhaltaja, joka tuntuu olevan tällä levyllä aivan loistavassa vireessä. Hänen lujaa ja korkealla kulkeva sävelalansa luo sen “suuren orkesterin” vaikutelman. Sillä on aivan merkittävän suuri osuus siinä kokonaisvaikutelmassa, mikä saa kuulijan korvat hörölleen.
Rumpali Tomi Parkkonen muistetaan mm. Hurriganes yhtyeen rumpalina vuosina 1978-1979, jolloin Remu keskittyi pelkästään lauluun. Myöhemmin hän on keskittynyt jazziin ja vetää omaa kvartettiaan. Basisti Tero Siitonen on ollut mukana mm. Pelle Miljoonan eri kokoonpanoissa.
Kulumon “Bound” levyn musiikki on kokonaisuudessaan Pekan säveltämää virkistävää ja kuunteluystävällistä instrumentaali-musiikkia. Sydän lyö omaa yksinäistä tahtiaan suunnaten lähdössä olevan matkaajan ajatuksen kohti yhdeksättä unelmaa, mikä se sitten onkaan. Matkalla hän kohtaa jotensakin iloisessa tunnelmassa papin, joka rentoutuu pariisilaisessa tuntemattomien vainajien ruumishuoneella katsellen näytteille asetettuja vainajia. Vilkkaan eloisasti ja pirteän reippaasti löytyy tuota pikaa uusi reitti, mikä johdattaa matkaajan kärsimysten tielle. Suru ja murhe osoittautuvat kuitenkin iloiseksi ja mahtavan upeaksi asiaksi. Mutta kaikesta huolimatta vuodet vierivät nopeasti, joten pitää saada siivet alle, sillä vielä on kuljettavana pitkä matka. “Bound” kulkee tosiaan kuin siivillä eteenpäin varmaotteisesti ja taidolla, hienoilla sooloilla ryyditettynä, mukaansatempaavasti. Tätä levyä on mukava kuunnella, kun haluat rentoutua. Laita silmät kiinni ja lähde mukaan siiville. (JKi)
Pekka Tegelman, kitara; Antero Priha, trumpetti; Tero Siitonen, kontrabasso; Tomi Parkkonen, rummut; Vierailevina muusikkoina Los Angelesissa Jussi Tegelman, perkussiot; Vic Ivory, kosketinsoittimet
Äänitys: Ilkka Olander, Studio Äänitaivas, Helsinki. Miksaus ja masterointi: Jussi Tegelman, Nevermind Ranch, Green Valley, Los Angeles. Tuotanto: Pekka Tegelman. Kannen taide ja suunnittelu: Esa Kärki. Kuvat: Kunkari. Julkaistu maaliskuu 2010.
- Heart Beats Alone 6:09
- Bound 3:43
- 9th Dream 5:37
- Padre 6:42
- Relaxin’ at The Morgue 6:00
- Quickie 5:28
- Splendid Sorrows 5:15
- Kiss Me Wings… But The Years Flew 4:31
- Walk For Miles 9:04
Kaikki kappaleet ovat Pekka Tegelmanin säveltämiä.
