Tällä uudella toukokuussa ilmestyneellä Kaisei Nari levyllä on erilaisia ja -kokoisia yhtyeitä ja kokoonpanoja kuin “Villilässä porsaita”. On duoa ja trioa vaihtelevissa muodoissa, kolmen torven ja basson yhdistelmä ja neljän hengen Cappella lauluyhtye. Lisäksi on flamenco kitaristi ja senegalilainen perkussionisti yhdistettynä kolmen torven ja basson kanssa. Ainakin näin arvostelumielessä se tuottaa jo melkoisesti työtä, kun yrittää selvittää ja kirjata kuka missäkin välissä soittaa ja laulaa. Yhteisenä nimittäjänä on kuitenkin levyn tuottaja alttosaksofonisti Paul van Kemenade, joka soittaa kaikesta huolimatta jokaisella kappaleella.
Hän aloitti musiikillisen uransa kolmetoistavuotiaana, kun hän 1970-luvun puolivälissä ryhtyi opiskelemaan saksofonin soittoa Tilburgissa Hollannissa. Hän eteni huimaa vauhtia ja vain kahden vuoden kuluttua häntä pyydettiin liittymään orkesteriin ja seuraavana vuonna hän oli jo perustamassa ensimmäistä omaa yhtyettään soittaen omia sävellyksiään. Hän soitti myös rivijäsenenä useissa erikokoisissa yhtyeissä. Nykyään hän opettaa usein toistuvasti erilaisissa työpajoissa ja johtaa omaa kansainvälistä kvintettiään, missä on mukana mm. pasunisti Ray Anderson. Hänen soittokumppaneinaan on ollut mm. sellaisia merkittäviä jazzmuusikoita kuin Alexander von Schlippenbach ja Kenny Wheeler.
Kaisei Nari levynä on aika merkillinen kokonaisuus, missä musiikki vaihtelee suuresti sen mukaan, minkälainen kokoonpano kulloisellakin kappaleella on Paulin soiton lisäksi takana. Duona soitettu Cherry taipuu yhdessä pianisti Aki Takasen kanssa puhtaasti ja hartaasti, hyvin täyteläisen rauhallisesti tavallaan yhteistä nuottia kaiken aikaa hakien. Nimikkokappaleeseen Kaisei Nari, kaunis ilma, tulee mukaan virvelirummun kanssa kukkoileva Han Bennink, joka alkaakin takoa uudet iloiset ja menevät rytmit. Aki ja Paul ryntäävät hauskasti samaan tahtiin saaden yhdessä aikaan mukavan marssin liikkeelle. Raikas tuulentuiverrus alkaa pyörittää soittoa. Duona esitetty For A.T. palaa takaisin hartaaseen klassisvoittoiseen soitantaan, missä Takasen pianotyöskentely tuntuu olevan pääosassa. Eva soitetaan vuorostaan triona samassa menevässä meiningissä ja triona jatkuu myös Song for hope. Se alkoi ensin hitaan ja tunteellisen balladin tahtiin, mutta loppua kohden soitto alkoi muuttua tiukan improvisoituun reippaaseen runttaukseen. Kemenade taivutti altostaan pitkähkön tahdikkaan runsaan ja särmikkään rosoisen soolon, mutta kuitenkin kauniisti ja soinnukkaasti.
Lyhyehkö The Joy yhdessä Cappella Pratensis kuoron kanssa on hengellistä kirkkokuoro veisuuta. Mex yhdessä kahden muun puhaltajan, flyygelitorvea soittavan Angelo Verploegenin ja pasunisti Louk Boudesteijnin, sekä basistina toimivan Wiro Mahieun kanssa, on kuin sotaan lähtisi niitä näitä soitellen. Sitten tarttuu torviin hanakka ilmaisun tarve, kun soittajat siirtyvät seuraavaan. Lullaby for a petulant guy osoittaa, että torvien töräyttely saattaa saada aikaiseksi yllättävän monipolvisen yleisen hässäkän, missä jokainen revittelee ympäriinsä omiaan avantgardismin pyörteissä, löytämättä lopultakaan toisiaan. Hauskasti sinänsä. Lopuksi päädytään taas kuorolaulantaan, Une Couleur Différente. Yhteistä veisuuta täydentävät välillä mukaan tuleva flamenco kitaristi El Periquin kauniin voimallisilla flamenco rytmeillä ja senegalilainen rumputaiteilija Serigne Gueye, joka taputtelee varsin oivallisesti tahtia Three Horns and Bass torvisoittokunnalle ja päästelee vielä lopuksi soolotaputtelun afromeiningillä.
Kasei Nari on kokonaisuutenaan aika poikkeuksellinen äänite, monisärmäinen kurkistus erilaisiin musiikillisiin tapoihin ilmaista jazzia omalla ennakkoluulottomalla tavallaan. Osa kappaleista on hyvin hitaita ja sielukkaita osa reipasta laskettelua ja osa hyvää improvisoitua monipuolista vapaata “torvisoittoa”. Mukaan mahtuu hengellistä paatosta veisauksen muodossa, mutta niiden osuus kokonaisuudesta jää varsin mitättömäksi. Tämä on sellaista vaihtoehtomusiikkia, jokaiselle jotakin yhden levyn sisällä. Mikäpä siinä. Parasta mielestäni on kuitenkin johdonmukainen ja selkeä jazzillinen perusilme ja taitava soitto. (JKi)
Duos & Trios: Paul Van Kemenade: alttosaksofoni, Aki Takase: piano, Han Bennink: virvelirumpu, (raidat 1 – 5), Renaissance vocal ensemble Cappella Pratensis (Stratton Bull, Lior Leibovici, Pieter Stas, Olivier Berten) & Paul Van Kemenade (raita 6), Three Horns and Bass; Angelo Verploegen: flyygelitorvi, Louk Boudesteijn: pasuuna, Wiro Mahieu: kontrabasso, & Van Kemenade (raidat 7 ja 8), Cappella Pratensis, El Periquin: flamencokitara, Serigne Gueye: perkussiot & Three Horns and Bass (raita 9)
Äänitys ja miksaus: Bernard Jussen, raidat 1 – 5 äänitetty 22. syyskuuta 2011, raidat 6 – 7 äänitetty15. huhtikuuta 2012 ja raidat 8 – 9 äänitetty 17. – 18. huhtikuuta 2012, Tafelbergstudio, Tilburg, Hollanti. Kannen suunnittelu: Jac de Kok Ontwerpers. Kuvat: Stef Mennens. Tuotanto: Paul Van Kemenade. Julkaistu: toukokuu.2012.
- Cherry (Aki Takase) 7:58
- Kaisei Nari (Schönes Wetter) (Paul Van Kemenade) 4:05
- For A.T. (Van Kemanade) 5:37
- Eva (Aki Takase) 4:25
- Song for Hope (Aki Takase) 6:36
- The Joy (Pierre de la Rue 1460-1518) 2:50
- Mex (Van Kemenade) 4:34
- Lullaby for a Petulant Guy (Van Kemenade) 3:53
- Une Couleur Différente (Van Kemenade) 8:52
