Englantilaisilla on pitkä perinne jazzin harrastuksessa. Jo 10 vuotta ennen Andanian saapumista Helsinkiin kävi Original Dixieland Jazz Band Lontoossa (1917), ja kerrotaan tuolloisen johtavan hulivilin, Walesin prinssin, jammailleen heidän kanssaan.
Sittemmin klubit kuten Ronnie Scott, 100 ja Pizza Express ovat tarjonneet jatkuvasti vaikutteita jazzmaailman huipulta. Niinpä ei ole ihme, että myös Partikel-trio tekee vakuuttavaa ja perinnetietoista työtä.
Saksofonisti Duncan Eagles on jo 27-vuotiaana mestari. Hän soittaa teknisesti moitteettomasti ja komean täyteläisellä äänenmuodostuksella sekä tenoria että sopraanoa, pysytellen saksofonin normaalissa äänialassa ilman flageolettiäänien kiljuntaa. Mikä parasta, mies svengaa vaivattomasti koko ajan.
Tästäkin johtuen trion musiikki muistuttaa erehdyttävästi Tampereen suurten poikien, Black Motorin, esitystapaa. Se on rytmikästä ja elävää vapaamman jazzin perinteiseen tyyliin, jonka jo Sonny Rollins lanseerasi melkein täsmälleen 50 vuotta sitten ( LPt : Now´s the Time, Bridge) Jostain syystä Eagles ei mainitse häntä esikuvanaan levyn esitteessä, mutta Rollinsia soitto kuitenkin muistuttaa. Tämä on virkistävää vaihtelua kaikkien Coltrane -kloonien joukossa.
Partikel soittaa erinomaisesti nimenomaan yhtyeenä, jossa muusikot kuuntelevat toisiaan tarkasti. Rumpusooloja on vain yksi, (tai kaksi, jos “bonus”-raita lasketaan mukaan). Basisti Luthert sooloilee enemmän vain sattuvan nimisessä kappaleessa “Bass solo”.
Kerta kaikkiaan virkistävää ja taitavaa soittoa, joka sopii kaikille lehtemme lukijoille!
Duncan Eagles saxophones, Max Luthert double bass, Eric Ford drums and percussion
Recorded at Clowns Pocket Studios, London ( 2011)
Mix/Mastered by Tyler McDiarmid, NYC
Executive Producer: Michae
01. Intro (Sam Eagles)
02. The Restless Child
03. Follow Diversion
04. Assam (Luthert)
05. The Blood of the Pharoah
06. Bass Solo
07. Market Place
08. Room
09. The Cove
10. The Optimist
11. Outro (Sam Eagles)
Muut säv. Duncan Eagles
