Paidarionin toinen albumi Behind The Curtains on kunnianhimoinen ja inspiroiva sekoitus progressiivista rockia (mistä kategoriasta yhtyeen musiikki yleensä löytyykin mm. netistä), fuusiojazzia ja uskonnollissävyistä mystiikkaa. Viimeksi mainittu tendenssi ilmentyi ilmeisesti korostuneemmin yhtyeen debyyttilevyn, Hauras Silta, tiimoilla, mutta se on yhä läsnä, lähinnä sanoitusten ja galaktisten sointuvärimaalailujen avulla ja kautta. Kotimaista bassokitarahuippua edustava Jan-Olof Strandberg ja lahjakas rumpali Kimmo Pörsti ovat voimahahmoja tämän projektin taustalla.
Olisi liian pinnallista kategorisoida Paidarion joksikin new age -kokoonpanoksi tai 1970-luvun retrohengessä musisoiviin fuusioryhmiin. Sirkusmaailmaan löysästi sijoittuvat tapahtumat tarkkailevat elämän sirkusta monesta kulmasta. Innostavia jazzelementtejä löytyy loistavan ja monipuolisen vokalistin Elina Hautakosken laulufraseerauksissa (2, 7 ja varsinkin melankolinen 9) ja saksofonisti Risto Salmen oivaltavissa melodiaratkaisuissa.
Enempäänkin kyllä olisi varaa. Voittopuolisesti tasajakoiseksi kirjoitettu sävelmateriaali saadaan svengaamaan lähinnä vain erinomaisen rumpalin, Kimmo Pörstin, keinoin. Triolit, synkoopit yms. rumpalin keinot ovatkin vahvasti käytössä, mutta sama pitäisi saada vielä toimimaan soittimien ja laulun osalta – kovin suoraviivainen rutistus on hieman kuivikasta näin studiolevyllä. Keikalla tilanne varmasti on toinen.
Ilmeisesti Strandbergin kontaktiverkoston kautta mukaan on saatu joukko taitavia muusikoita, joista nimekkäimpiä ovat basisti Michael Manning (1; 6) ja viulisti Steve Unruh (5; 10). Suoranaisesta jammailuhengestä puhuminen olisi ehkä liioittelua; esimerkiksi Unruh oli vetänyt oman osuutensa nauhalle kotonaan. Kitaristi Jaan Jaanson on hyvin monipuolinen; mittakaavan parhaassa päässä soivat prameat vongutukset ja puoliakustinen näppäily.
Behind The Curtains aloittaa levyn balladitunnelmissa. Biisi sinänsä on melodinen ja kaunis, mutta tätä starttiratkaisua olisi voinut miettiä; esimerkiksi kakkosraita, A Small Wish olisi tajunnan räjäyttävänä täräyksenä toiminut paljon tehokkaammin kuin tämä hidas ja unelmoiva balladi. Strandbergin slap intro potkaisee musisoinnin drastisesti liikkeelle ja kahden vokalistin laulu alkaa soida kuin Undisputed Truth parhaina päivinään. Tätä lisää!
A Leap Into The Unknown saa kirkollisen startin Hämeenlinnan kirkonurkujen introlla, mutta kappale jotenkin urautuu nopeasti melko tavanmukaiseen fuusiokomppiin bändin myötä. Mm. kaikuefektiä olisi saanut käyttää paljon rohkeammin “maanvyöryefektin” luomiseksi – hyppy jää nyt jotenkin vajaamittaiseksi ja bändin todellinen potentiaali jää saavuttamatta.
Akustisen kitaran intro Paidarion-raidalla on viehättävä Hautakosken tunnelmaisen laulun kanssa, mutta fiilis jotenkin kangistuu siinäkin bändin tullessa mukaan – tyydytään hieman liikaa sointukierron kelaamiseen ilman, että solistiosuuksin rikastutettaisiin tuotosta. Hautakosken äänialue on häkellyttävän laaja falsetin avulla, ja äänen sointi hivelee korvia.
Levykotelon vihkonen sisältää mielenkiintoisen kuvagallerian ja laulutekstit, mutta tekstifontti on niin vaikeaselkoinen ja pienikokoinen, että ainakin minun oli vaikea erottaa sanoja edes päätelasien avulla. Ei niin, että niistä jotakin ymmärtäisin, mutta siis optisesti vaikeaselkoisia ovat. Tällaisilla pienillä parannuksilla saataisiin ihmeitä aikaan. Kappaleet ovat studiolevyksi myös melko pitkiä, jolloin tietyltä toistonomaisuudelta ei oikein voikaan välttyä.
Tuotos on laadukas ja päätösraidalla tunnelma on jopa huikea Unruhin viulun ja pianon dialogissa – tähän nauhattoman basson mukaantulo tuo hienosti syvyyttä. Sama juttu tässäkin silti: bändin liittyminen mukaan ei enää tahdo johtaa uuteen oivallukseen.
Yhtye on saanut osakseen kovin ymmärtämätöntä, epäasiallista ja kohtuuttoman kovasanaista kritiikkiä (mm. eka levynsä tiimoilta nettiarvosteluissa), ja olen tästä yritteliäiden nuorten puolesta kovin pahoillani. Ei pidä antaa epäasiallisten kritiikkien masentaa! Mahdollisen erottaa mahdottomasta vain muusikoiden päättäväisyys ja itseluottamus. Bändin peruskuvio on oloissamme ensiluokkainen ja pienin täsmennyksin tästä voidaan kehittää kansainvälisen tason aikaansaannos – ei mikään kyhäelmä, vaan vakuuttava produktio.
Elina Hautakoski, vocals: Jan-Olof Strandberg: bass; Kimmo Tapanainen: piano, Church Organ (6); Jaan Jaanson: guitar; Kimmo Pörsti: drums, percussion, Risto Salmi: tenor & soprano sax + additional musicians
Recording: Kimmo Pörsti
Mixing & Mastering: Tommi Liuhala
01. Behind The Curtains ( A Song For Michael)
02. A Small Wish
03. Trapeze
04. A Springtime Meadow
05. A Vertical Rope
06. A Leap Into The Unknown
07. A Rose In The Sun
08. Paidarion
09. The Magician´s Departure
10. The Final
