No Base Trio
Setola di Maiale
Puertoricolaiset jazzmuusikot alttosaksofonisti Jonathan Suazo, kitaristi Gabriel Vicéns ja rumpali Leonardo Osuna perustivat yli kymmenen vuotta sitten No Base Trion. Puerto Ricon konservatoriosta 2010 valmistunut Gabriel Vicéns aloitti soittamisen tosissaan vasta teini-iässä. Jo parin vuoden päästä hän kuitenkin soitteli Puerto Ricon klubeilla merkittävien paikallisten soittajien kanssa löytäen jazzmusiikin omakseen varsin pian. Näissä yhteisissä soittosessioissa muotoutui No Base Trio.
Nykyään New Yorkissa vaikuttava Vicéns on julkaisut omissa nimissään kolme levytystä, Point In Time (2012), Days (2015) ja Coming Back (2019). Kahden ensimmäisen albumin sisällön pohjana olivat hänen omat sävellyksensä, joista huokui perimmäisestä jazzin ajatusmaailmasta nouseva lämminhenkinen musiikki. Digitaalisena julkaistu Coming Back on itseasiassa single, minkä kahdella kappaleella on suora yhteys Days-albumiin.
Jonathan Suazo oli hurjasti hengittävällä sooloiluaan mukana molemmilla aikaisemmilla Point In Time ja Days albumeilla. Leonardo Osuna puolestaan takoi rumpuja Days -levyllä. Jonathan Suazo on omissa nimissään julkaissut, Extracts of a Desire (2012) ja Vital (2014) albumit, joilla Gabriel ja Leonardo ovat myös mukana, joten kolmikon yli kymmenen vuotta kestänyt tiivis yhteistyö on muotoutunut ja rutinoitunut monissa projekteissa vetovoimaiseksi tämän päivän jazziksi.
No Base Trio julkaisee kuitenkin vasta nyt heinäkuussa virallisesti samaa nimeä kantavan oman debyyttialbuminsa. Vicénsin aikaisempien kvintettilevytysten ja Suazon isojen kokoonpanojen latinomusiikkiin pohjautuvien levytysten sisällöt poikkeavat sen sijaan oleellisesti nimensä mukaisesti bassottoman No Base Trion levyn musiikin sisällöstä.
Paikoin hyvinkin sähköinen voimallisuus ja rockmainen proge-rosoisuus ovat levyllä etusijalla. Vapauttava improvisaatio tuo levyn sisältöön mukanaan jazzin henkeä ja mukavasti free-jazzin koukeroisuutta. Sanoisin oikeastaan, että kuuleman perusteella koko levy sopii hyvin improvisoidun musiikin viitekehykseen. Levyn kahdeksan kappaleen nimetkin EXT I-VIII viittaavat selkeästi improvisoinnin vahvaan osuuteen yhtenäisenä teoksena.
No Base Trioa voitaneen eittämättä pitää yhtenä Puerto Ricon luovimmista bändeistä. Energistä nykypäivän ”modernia jazzia”, mikä sisältää rohkeasti useita eri musiikin alueiden ilmaisumuotoja. Trio keskittyy musiikin luomisessa rajattomuuteen, äänen ja improvisaation jatkuvaan ennakoimattomaan möyhentämiseen.
Pitkä yhteinen taival on tietenkin hionut kolmikon luontevasti yhteen, mikä ilmenee eri instrumenttien verevänä yhteensovittamisena. Kaikki tuntuvat ”puhaltavan yhteen hiileen” ja tukevat toisiaan luonnollisen oloisesti ja irtautuvat omiin sooloihinsa herkän kevyesti.
Levyn aloituskappaleen EXT I varsin voimallinen uhmakkuus saa energiakentät liikkeeseen ja repäisee kuulijan heti mukavasti mukaan äänien sähäkällä vuorovaikutuksella elektronisia lisukkeita hyväksi käyttäen. Hitaasti Osunan nousevalla rummutuksella alkava toinen raita EXT II liikkuu eteenpäin rämäkän tempaavalla groove -poljennolla. Vicénsin ääntä toistavalla kitaran rajuudella ja Osunan keskinäisenä ravistelevana vuoropuheluna avautuu poukkoileva polku Suazon saksofonin mielikuvituksellisen melodisiin linjauksiin. Vicéns loihtii kitaran soiton ja Suazon rumputyöskentelyn tarkoituksellisesti poljintehosteilla yhtenäiseksi ääneksi. Yhdessä he tutkivat erilaisia painostavan dynaamista merkintäkaaviota, mikä toistuu useissa albumin kappaleissa.
Alun kevyehkön jalostuksen jälkeen EXT III rävähtää samalla uhmakkuudella. Kolmikon painostavasti ihon alle tunkeutuva räävitön rutistus jysähtää loppua kohden otsaan kuin Robert Heleniuksen oikea suora. Levyn lyhyin kappale EXT IV puolestaan rauhoittaa menoa hetkeksi kovan rypistyksen jälkeen. Rauhallisen siisti ja sävyisä ambientti melodia vie kappaletta hienovaraisesti loppuun asti.
EXT V on jännittävän vaihteleva. Vicénsin äkillisen jyrkästi ja katkonaisesti jysähtelevä jäyhän rämäkkä improvisoitu kitarasoolo antaa vauhdin, johon vähitellen liittyy Suazon vingahtelevan kimeän korkealla soiva ”EWI” Gabrielin vastatessa kimakkaan runsasmausteisesti ja Osunan suoraviivaisen rumpusyötön puhkaistessa taustaa maukkaasti.
Kevyesti taustamusiikin lailla kitaran ja EWI:n keskinäisenä vuoropuheluna alkava EXT VI nousee puolessavälissä energisen sähköisen säröilyn kautta vahvasti niskuroiden voimalliseksi melodiseksi maalailuksi. Sen perään heti jatkuva yli 11-minuuttinen EXT VII alkaa varovaisen hillitysti Jonathanin puhalluksella mihin Gabriel tulee hitaasti volyymia kasvattaen mukaan ja pian on myös Leonardo kapuloineen pelissä vahvasti mukana. saksofonin ääni vaeltaa mielenkiintoisesti puolelta toiselle kuuluen välillä vasemmasta kaiuttimesta siirtyen selkeästi koko ajan kiertäen edestakaisin oikealle. Tämä painokkaan mahtipontisesti elävä kappale saa aikaiseksi varsin mahtavan liikkumistilan, joka ärsyttävää ja samalla kiehtoo.
Levy huipentuu todella linjakkaasti 13 minuuttia kestävän EXT VIII:n, meditatiivisella improvisaatiolla, joka alkaa kitaran salaperäisen epätavallisilla äänillä, joihin pian liittyy Osunan ”kelluvat” symbaalit ja Suazon loistokkaan kekseliäät EWI-äänet. Itsepintaisesti kehittyä yhtenäinen soundimaailma nousee korkeuksiin ja lopulta häipyy hitaasti hiljentyen äänettömyyteen. Viimeinen kappale levyllä teki vaikutuksen, todellista huippukuunneltavaa.
Trio on kääntynyt radikaalin italialaisen levy-yhtiön, Setola di Maialen puoleen, jonka perustajat Paolo De Piaggi ja Stefano Giust pyrkivät tuomaan maailmalla esille seikkailunhaluisia ja uhkarohkean luomisvoimaisia soittajia. Yksilöllisen äänen omaava ja omaperäisenä tunnettu No Base Trio voitaneen kiistämättä laskea tähän ryhmään.
Lisätietoa yhtyeestä voi saada osoitteista www.nobasetrio.com
https://nobasetrio.bandcamp.com/album/no-base-trio (JKi)
Jonathan Suazo: alttosaksofoni, EWI, Gabriel Vicéns: sähkökitara, Leonardo Osuna: rummut
Äänitys: Marcos Maura, Audio Degenerate, Guaynabo, Puerto Rico 21. tammikuuta 2019. Miksaus ja masterointi: Marcos Maura. Tuotanto: Stefano Giust. Kannen taide: Gabriel Vicéns. Kannen graafinen suunnittelu: Giustappunto. Julkaistaan: 10.7.2020
01. EXT I 8:47
02. EXT II 8:22
03. EXT III 3:08
04. EXT IV 2:32
05. EXT V 4:18
06. EXT VI 5:24
07. EXT VII 11:40
08. EXT VIII 13:12
Kokonaiskesto 57:25
