Meän Maija elikkä Nina Mya on julkaissut ensimmäisen levynsä. Omilla sävellyksillä täytettynä ja laulettuna. Oman vakio-orkesterinsa kanssa.
Allekirjoittanutta hieman kylmäsi, kun sain levyn käteeni. Näitä “omin käsin onneen” – äänitteitä tunkee tänäpäivänä vähän joka suunnalta… ja liian monesti, anteeksi vain… pirun tylsinä ja jopa laaduttomina sellaisina. Liekö oman osaamisen todellinen hahmottaminen on hämärtynyt vai onko Teosto- ym korvausten himo sokaissut tekijät.
Onneksi torniolaislähtöisen Höynälän polttopyöriö osoittautui kuitenkin kelpo tuotteeksi. Oikeastaan yllättävänkin täysipainoiseksi ja sisällöltään monitahoiseksi, kun ottaa huomioon, että yhtä kappaletta lukuunottamatta kaikki levyn biisit olivat Höynälän omaa käsialaa.
Kun Nina Höynälä asteli 16 -kesäisenä ensimmäistä kertaa Aulangolla 2006 Lady Summertime -kilpailun stagelle ja täräytti ohjelmistonsa, hämmästytti se intensiivisyydellään ja ulostuonnillaan niin tuomariston kuin paikalla olleen yleisön. Tosin tuolloin se ei aivan riittänyt finaalikierrokselle. Tuon ensikohtaamisen jälkeen on ollut hieno seurata Ninan kehitystä laulajana… hänen täysillä paneutumista valitsemaansa jazzlaulajan ammattiin… ja nyt hän osoittaa upean taitonsa myös jazzsäveltäjänä.
Levyn sävellyksissä kuuluu vahvana 1950 ja 1960 -lukujen amerikkalainen jazzperinne. Siis se, monen mielestä, oikea jazz. Tosin Höynälä on oivasti lisännyt tuohon perinteeseen sävellystyössään uutta ja tuoretta otetta menevän tarttuvilla ja rytmisesti mielenkiintoisilla sovituksilla. Hän on myös sopivan rohkeasti ympännyt mukaan muista musiikkityyleistä imettyjä vaikutteita… jazzillisen kokonaiskuvan siitä mitenkään kärsimättä.
Kun hänellä on toteutuksessa käytössään tuttu ja turvallinen oma vakio-orkesteri niin kokonaisuus soi ja kulkee tällä levyllä erinomaisen hienosti. Korostan sanaa hieno, sillä nämä nuoret jazzmuusikot ovat löytäneet Höynälän sävellysten oikean sielun. Soittamisen riemun ja teknisen osaamisensa lisäksi. Jätkillä kulkee kovaa… ja tarvittaessa myös herkän aistikkaasti.
Pianisti Tuomas J. Turunen kuljettaa omaa mustavalkiotyökaluaan erinomaisen maittavasti. Hänen tapansa soittaa liikkuu klassisen pianotaiteilun ja savuisenkälyisen jazzklubipoljennon välillä sulavan lutjakkaana. Todella aistikkaana. Hallittuna. Ja sielukkaana. Niin kompatessa kuin soolosuoritteissa. Muutama kimurantti irtiotto on todella nautittavaa kuultavaa…
Teemu Åkerblomin bassoilu soi syvän kumeana, selkäytimeen tunkeutuvana. Sopivan tehokkaana tahtiaitana muille soittajille. Sydänsykkeenlaisena ja tunteikkaan sielukkaana rytmittäjänä. Maittavan mukaansa tempaavana ja sopivan tanakkana. Myös sooloissa.
Rumpali Mikko Arlin työstää kalvokannujaan että symbaalejaan ammattimaisen hallitusti. Hän on sisäistänyt Höynälän sävellysten sisimmän olemuksen parin kuluneen vuoden yhteistyön aikana erinomaisen hienosti. Arlinin soitossa löytyy juuri sellainen tatsi, joka sopii levyn biiseihin kuin nenä päähän. Ei mitään ylimääräistä tai ylenpalttista jippoilua, vaan sielukasta ja varmaa kokonaisuuden tahditusta.
Saksofonisti Sampo Hiukkanen jää nimensä mukaisesti hiukkasen taka-alalle, mutta hoitaa tenoreineen komppiosaston lisäksi saamansa muutamat soolo-osiot räyhäkkään sielukkaasti. Joka suhteessa mies paikallaan.
Kokonaisuudessaan erinomainen orkesteri tulkinnoissaan ja säestysroolissaan. Messevän miellyttävää kuunneltavaa. Melodisen soiva ja harmoninen kokonaisuus. Todellista jazzsoitantoa. Kumarrukset orkesterille, jolle myös Höynälä on oivaltavasti antanut tarpeeksi tilaa.
Laulajana Nina Höynälä eli nykyinen Nina Mya on kehittynyt vuosien saatossa kovasti. Hänen artikulointinsa ja äänenkäyttönsä on selkeytynyt ja vahvistunut. Sielukkuus ja voimakastahtoisuus yhdistettynä tilanteen vaatimaan herkkyteen tai voimakkaaseen äänipurkaukseen pääsevät hyvin esille tämän levyn myötä.
Ninan äänirepertoaari on aikamoisen laaja ja voimakas verrattuna moniin muihin jazzlaulajattariimme. Itse pidän eniten hänen alarekisterinsä tummasta soundista ja sen intensiivisyydestä. Sen raakan raastavasta ja dominoivasta otteesta tai vastakohtaisesti hellän samettisesta kosketuksesta… Ylärekisterin puolella liikutaan jo aikalaisilla äärirajoilla, kuitenkaan missään oikomatta tai sortumatta yliyrityksiin… Nina tietää mitä tekee… osaa että pystyy.
Hänen tapansa scattailla on rentoa, vivahderikasta ja soljuvaa, ei sitä perinteisen tylsää ääbylääbyä.
Ninan laulussa on koko ajan hieno, voimakkaan soiva ja melodinen ote, olipa kysessä sitten balladi tai rytmipommi. Hänen tapansa improvisoida ja elää esittämänsä musiikin mukana on erinomainen. Hän paneutuu kulloiseenkin kappaleeseen nk. satakymmenen lasissa. Hän vaatii itseltään erittäin paljon, kuten myös soittajiltaan.
Täytyy kuitenkin muistaa, että Nina Mya on vasta uransa alusssa. Tässä levykokonaisuudessa se kuuluu tosin yllättävän vähän, josko ollenkaan. Mutta kuitenkin on vielä paljon töitä ja elettäviä vuosia edessä, jotta nousu maailman eliittiin onnistuu. Ainesta Nina Myassa tuohon tavoitteeseen on kuitenkin todella paljon… Uskokaa pois!
On erinomaisen hienoa, että maamme on saanut nuoren jazzlaulajattaren, joka paneutuu asiaansa täydellä sydämellään, sielullaan ja persoonallaan. Siksi myös tämä levy on poikkevan onnistunut kokonaisuus.
Ei myöskään sovi unohtaa levynteon teknistä henkilöstöä: He ovat onnistuneet myös erinomaisen hienosti!
Toivon Meän Maijalle eli Nina Myalle täyssylillisen onnea ja menestystä tulevaisuuteen. Tehty pohjatyö lupaa paljon…
Ostakaa hyvät ihmiset levy itsellenne: Se on todellista jazzia… (OR)
Nina Mya – vocals, Tuomas Juhani Turunen – piano, Sampo Hiukkanen – tenor sax, Teemu Åkerblom – bass, Mikko Arlin – drums
Recorded and mixed by Miikka Huttunen at Kallio-Kuninkala, Järvenpää, Finland
Mastering by Svante Forsbäck
1. Illusion 4:52
2. Sleepless 7:09
3. Flying Solo 5:22
4. When You Leave 6:11
5. Solitary 5:42
6. Before The Dawn 5:41
7. I´m A Fool To Want You 6:32
8. The Heat 6:44
9. One More Time 6:18
All tracks Nina Mya except # 7 Wolf-Herron-Sinatra