Pintura on norjalaisen trion 1982 toinen äänite, vuonna 2008 ilmestyneen hyvän vastaanoton saaneen debytoinnin jälkeen. Yhtyeen musiikillinen ilme perustuu jo sellaisenaan epätavalliseen instrumentti kokoonpanoon. Viulu, huilu, urkuharmoni ja rummut ei taida olla niitä kovin tavallisimpia soitin yhdistelmiä, mahtaako vastaavaa ylipäätään olla olemassa. Siitä syntyy kuulijalle jo melko selkeä mielikuva etukäteen, minkälaisella musiikillisella saralla liikutaan. Soitin kokonaisuus luo varmasti jonkinlaista ennakkovisiota sisällöstä, mitä ei ole aivan yksinkertaisen helppoa sisäistää. Omalla omituisella tavallaan se herättää kuitenkin jonkinlaista utopistista, ei niin tavallista, mielenkiintoa. Kuulijalle muodostuu mielikuva, mikä johdattelee ajatukset miettimään mitä tällaisella kokoonpanolla saadaan aikaiseksi.
Yhtyeen rumpali Øyvind Skarbø vieraili Barcelonassa Joan Mirón museossa, missä hän näki Pintura nimisen maalauksen ja sai siitä ajatuksen luoda musiikillinen luonnehdinta tämän maalauksen mukanaan tuomista mielikuvista. Pinturan musiikillinen sisältö on perin outoa ja hankalasti luokiteltavissa, suurelta osalta improvisointiin perustuvaa, klassista kamarimusiikkimaista jazzia, jos tätä nyt ylipäätään voisi pitää jazzmusiikkina. Levyllä on hyvin avantgardistisia piirteitä. Siinä on hengellistä syvyyttä ja melodisuutta, mutta vaikeasti ymmärrettävissä. Kuulijan on itse hahmotettava sen sisältö, luoda oma mielikuva, mitä kautta pystyy löytämään sen juonen ja tajunnallisen tason.
Tällä uudella levyllä trio tuntuu vetävän hieman tiukempaa linjaa yhä kokeilevamman musiikin suuntaan. Se on vaikea alue ja yleensä tällaisten levyjen soittoaika jää melko lyhyeksi. Tämän levyn kahdeksan kappaletta on jäsennelty 34 ja puoleen minuuttiin, eikä kappaleilla ole nimiä sen enempää kuin soittoaika.
Norjasta löytyy paljon improvisoinnin ja kokeellisen musiikin tekijöitä. Trio 1982 soittajilla on erilaiset lähtökohdat. Viulisti Nils Økland omaa kansanmusiikkitaustan. Hänen tapansa soittaa on luonteeltaan hyvin kekseliästä. Hän on soittanut mm. kosketinsoittaja Christian Wallumrødin ryhmässä useita vuosia. Urkuri Sigbjørn Apeland on saanut kosketuksen free jazziin yhteistyössä brittirumpali John Stevensin kanssa. Rumpali Øyvind Skarbø puolestaan on opiskellut omalaatuisten jääinstrumenttien luojan Terje Isungsetin kanssa. Kaikki ovat siis taiteellisia musiikin luojia, kokeilijoita, taivaanrannan maalareita, joiden musiikillinen ajatusmaailma löytää levyllä kaikesta huolimatta hyvän yhteisen soittohygienian. Se löytyy jokaisen soittajan omista kokemuksista ja tutustumisesta erilaisiin etnisiin musiikinaineksiin eri puolilla maailmaa. Heidän tavastaan luoda Pinturan musiikki syntyy herkkä, harmoninen ja hyvin melankoliaan taipuvainen maisemankuvaus. Siinä on tietynlaista luonnonmukaista mielen uteliaisuutta, tunteellisuutta ja avoimuutta, mikä rentouttaa. Kuunnelkaa sydämen ääntä. (JKi)
Nils Økland: Hardanger huilu, viulu, Sigbjørn Apeland: harmoni, Wurlitzer urut, Øyvind Skarbø: rummut
Äänitys: Davide Bertolini, Grieghallen Studio, Bergen, Norja, 7. joulukuuta 2010. Masterointi: Morgan Nicolaysen, Propeller Mastering. Tuotanto: Andreas R Meland ja Øyvind Skarbø. Kannen suunnittelu: Yokoland. Kuva: Elisabeth Färöy Lund. Julkaistu: 28.11.2011.
1. 1:53
2. 3:32
3. 10:38
4. 2:18
5. 6:02
6. 2:53
7. 3:17
8. 3:52
