Nik Bärtsch’s Ronin Live
ECMRECORDS ECM 2302/03 3714093
Kun kosketinsoittaja Nik Bärtsch perusti yhtyeensä Nik Bärtsch’s Ronin alun toistakymmentä vuotta sitten, hän pyrki löytämään omalle musiikilleen joitain aivan uutta särmää. Silloin nuorista soittajista koostuva yhtye löysi yhtenäisen linjan, josta syntyi heille ominaista uudentyyppistä musiikkia. Yhtye soittaa pääsääntöisesti johtajansa itse kirjoittamia sävellyksiä, joita ei suoranaisesti tunnista kuuluvan mihinkään ennen yleisesti luokiteltuihin jazzin tyyleihin. Tästä on syntynyt yksi uusi linjaus jazzin saralle, jota sveitsiläinen Bärtsch itse luonnehtii nimillä “Zen funk” tai “ritual groove music”. En oikein tiedä miten tätä pitäisi luonnehtia, mutta yhtyeen esittämä musiikki on kokonaisuudessaan melodisen lyyristä, toisinaan jopa yksitoikkoisen minimalistista, välillä mennään kuitenkin hetkittäin reippaasti eteenpäin kovalla tempolla. Kaikki tämä yhdistettynä yhdeksi kokonaisuudeksi toimii mallikelpoisesti ja lisää kuuntelun jännittävyyttä ja herättää mielenkiintoa.
Yhtyeen tuorein julkaisu, kahden CD:n Live levy ilmestyi viime vuonna. Se sisältää useissa eri maissa (Saksa, Itävalta, Hollanti, Englanti ja Japani) pidetyistä konserteista tehtyjä äänitteitä vuosilta 2009 – 2011. Levy on järjestyksessään jo neljäs Rodinin ECM yhtiön toimesta julkaistu albumi. Sisältö seurailee aikaisempien, Stoa, Holon ja pari vuotta sitten ilmestynyttä Llyrìa, levyjen “moduulilinjaa”. Kaikilla näillä levyillä kappaleet ovat nimeltään Modul, vain numero sen perässä erottaa ne toisistaan. Moduloinnilla saatetaan tarkoittaa sitä, että jokaisessa osiossa siirrytään sävellajista toiseen tai ainakin jonkinasteista vaihtoa sävellajissa tapahtuu siirryttäessä “moduulista” toiseen.
Nik Bärtsch sanoo konserttitilanteen olevan tärkeä yhteinen työympäristö, missä jokainen soittaja on vastuussa sen onnistumisesta. Ainoastaan näin voidaan saada aikaa jännittävä ja henkevä kuuntelukokemus. Tämä pitää olla aina keskeinen ajatus lavalle mentäessä. Konserttitilanteessa pitää saada yhteys kuuntelevaan yleisöön, imeä heidän energiaansa luomalla äänellinen ja henkinen yhteys. Tämän tilan saavuttaminen on oleellista. Missä olemme silloin kun kuulemme musiikkia. Sosiaalis-musiikillinen tunne ajan ja paikan määrittämisen suhteen kietoutuu esityksen aikaansaamaan kokonaisuuteen.
Aika kummallista tämä Ronin esittämä musiikki on. Se on paikka paikoin omalaatuisen yksioikoista ja yksitoikkoista muuttaen kuitenkin muotoaan ja väritystään kaiken aikaa ikään kuin huomaamatta. Siitä löytyy mielenkiintoisia vastakkainasetteluja. Rytmi, ajoitus, äänenvärinä ovat kaikki jännittäviä muuntuvia elementtejä. Ronin vetää perässään pitkäsiimaa, jossa on koukkuja matkan varrella. Kuulija jää kiinni näihin koukkuihin matkan edetessä ja huomaa lopullisesti tarttuneensa tähän musiikillisen kaleidoskoopin muodostamaan moniulotteiseen äänispektriin. Soitto vetää kuulijan mukanaan jonkinasteiseen transsiin, josta ulospääseminen on mahdotonta ennen kuin musiikki on saavuttanut tarkoitetun päämääränsä ja matka loppuu.
Modul 35 toistaa aluksi monotonisesti samaa kuviota useita kertoja peräkkäin muuttuen sitten mietiskeleväksi kuiskailuksi, pysähtyen melkein paikalleen. Kahiseva ääni alkaa kuulua jostain syvältä, hiljainen rummutus kuuluu matalalta kaikumaisella kohinalla kuin kaivon pohjalta koventaen pikku hiljaa tempoa ja voimakkuutta, matkalla vauhti kiihtyy kaiken aikaa kunnes haettu määränpää saavutetaan. Tämänkaltaisia visioita saa Nik Bärtschin loihtima musiikki aikaiseksi.
Bärtschin sanotaan säveltävän kaiken tarkasti nuotti nuotilta eikä kirjoitetusta tekstistä poikkeamista varsinaisesti sallita muiltakaan soittajilta. Live-albumia kuunnellessa vääjäämättä tulee mieleen osittainen improvisointi kaikesta huolimatta. Tiedä sitten, mutta ainakin kappaleiden väitetään olevan täsmällisesti sävellettyjä. Oli miten oli, niin sävellys, mahdollinen vapaa improvisointi ja soitannollinen tulkinta sekoittuvat näppärästi toisiinsa. Paikoittaisesta monotonisesta toistosta ja hetkellisten hiljaisten hetkien tuomasta seesteisestä tuntemattomuudesta liikutaan monivivahteiseen äänikirjoon tempon alati vaihtuessa. Nik Bärtsch Ronin on mieleenpainuva yhtye, mikä omaa hienoa kykyä saada kuulija mukaan kiehtovan outoon ja mystilliseen musiikin maailmaan. (JKi)
Nik Bärtsch; piano, Fender Rhodes, Sha; alttosaksofoni, bassoklarinetti, Björn Meyer; basso, Kaspar Rast; rummut, Andi Pupato; lyömäsoittimet, Thomy Jordi, basso (Modul 55)
Konserttiäänitys: Andi Pupato, vuosina 2009 – 2011. Miksaus: Gérard de Haro, Nicolas Baillard, Studios La Buissonne, Pernes-les-Fontaines, Nik Bärtsch, Manfred Eicher. Masterointi: Nicolas Baillard. Tuotanto: Manfred Eicher. Kannen suunnittelu: Sascha Kleis. Kansikuva: Geno Lechner. Esitteen kuvat: Martin Möll. Julkaistu 2012.
CD 1
1. Modul 41_17 16:38
2. Modul 35 11:31
3. Modul 42 8:09
4. Modul 17 8:58
5. Modul 22 14:45
CD 2
1. Modul 45 13:11
2. Modul 48 8:37
3. Modul 47 13:11
4. Modul 55 10:00
Kaikki kappaleet ovat Nik Bärtschin sävellyksiä
<code)
