Tanskalainen saksofonisti Niels Lyhne Løkkegaard on herättänyt kansainvälisten jazzpiirien huomion ja uusimman Vesper-albumin on sanottu todistavan merkittävästi hänen kypsymistään muusikkona ja kehittymistään säveltäjänä. Vesperiä on luonnehdittu jopa huippudynaamiseksi koosteeksi. Nyt täytyy häpeäkseen tunnustaa, että ennen tätä Løkkegaard oli minulle kutakuinkin tuntematon, mutta The Scale of Grey – The Tone of Black-albumiin perehtyminen vakuutti fonistin todella löytäneen oman tyylinsä ja kehittäneen sitä hyvään suuntaan.
Vesper on erittäin innostava balladi- ja meditaatiokollaasi. Jo neljänteen levytykseen ennättänyt Løkkegaard on ryhtynyt hyvin massiiviseen työhön yhdistäessään jazziin hengellisen musiikin elementtejä. Vesperi (saksan jumalanpalvelus tai maallisemmin “iltapäiväkahvi”) on musiikissa merkinnyt monia eri asioita.
Iltajumalanpalvelus, vesper (latinan vesper = “ilta”), on kristillisissä kirkossa liturgisen vuorokauden ensimmäinen palvelus, joka toimitetaan iltaisin, periaatteessa ennen auringonlaskua. Juutalaisten kirkollinen vuorokausihan alkaa illasta; “Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä.” (1. Moos. 1:3), joten ehtoopalvelus lasketaan jo seuraavaan päivään kuuluvaksi.
Katolinen vesper alkaa tekstillä “Deus, in adiutorium meum intende. Domine, ad adiuvandum me festina. Gloria Patri, et Filio, et Spiritui Sancto. Sicut erat in principio, et nunc et semper, et in saecula saeculorum. Amen. Allelui.” Uskonnollisia tekstejä Vesper-levyllä ei lauleta eikä lausuta, eikä niitä ole ilmaistu levykotelon teksteissäkään.
Uskonnolliseen vesperiin kuuluu mm. virsi, psalmeja, lukukappale, responsorio (vuorolaulu) , Isä meidän -rukous, loppuylistys ja loppusiunaus ja Marian kiitosvirsi antifoneineen. Antifoniksi kutsutaan psalmilauluun liittyvää piirrettä, jossa varsinainen laulettava psalmi aloitetaan ja lopetetaan lyhyellä laulusäkeellä. Antifonin ajatuksena lienee ollut, että mikäli psalmin laulaa joku messun toimittajista, kuoro tai seurakunta voi laulaa psalmin ympärillä olevan antifonin, koska se on lyhyt ja helposti opittava.
Tällainen ajatus ei oikein päde Vesper-levyyn, mutta sekulaarisestakin näkökulmasta Vesperin musiikki on kirkasta kuin pilvetön tähtitaivas yöllä, kaunista kuin paras taidemusiikki ja edustaa myös hyvin tekijänsä kypsää muusikkoutta. Osa maestroa kurkottaa aina gregoriaaniseen kirkkomusiikkiin saakka, osa elää tiivisti tätä ja tulevaa päivää.
Løkkegaardia on pidetty lehdistöreferaateissa hyvin emotionaalisesti valppaana artistina, ja niin hän selvästi onkin. Tunnelma esityksissä on melko surumielinen, mutta siis kauniin elegisellä ja herkällä tavalla, olematta hempeämielinen tai suomalaistyyliin raskasmielinen ja tosikkomainen.
Erikoinen instrumentaatio – klarinetit, saksofoni, flyygelitorvi ja vonkukitara – luovat hyvät sävelelliset lähtökohdat kiinnostaville kokeiluille. The Scale of Grey-ajoista maestro on jättänyt pois pianon ja kontrabasson, ja kokonaisuus toimii oikein hyvin näinkin. Toisaalta vanhaa jammailuhenkeä ja irrotteluja on jäänyt pois. Artisti on nähtävästi inspiroitunut vesper-perinteestä, menemättä syvemmälle sen hengelliseen toteutustapaan.
Jakob Buchananin kauniisti soiva flyygelitorvi on ratkaisevassa asemassa varsinkin hitailla ja meditatiivisilla numeroilla. Marilyn Mazurin lyömäsoitintyö on tyyten omaleimaista ja suorastaan loistokkaasti oivallettua. Marilynin tapa seurata tarkkaavaisesti musiikillisia tapahtumia ja reagoida niihin reaaliaikaisesti on kerta kaikkiaan hurmaavaa.
Myös sähkökitara soi erinomaisen ajatellusti ja on synkassa levyn musiikillisen filosofian kanssa. Paljon Terje Rypdal-soundeja ja Bill Frisell-vaikutteita viljelevä Jakob Bro soittaa kauniita ja ajoin lähes “haihtuvia” sävyjä – on kuin harppua kuuntelisi; soitto etenee suunnitellusti, mutta samalla sydän mukana. Kitara lähtee usein liikkeelle pienistä unisono-osuuksista, joista Bro erkanee rohkeasti omille urilleen.
Välillä Løkkegaard heittäytyy leikkisäksikin; Transition muistuttaa juutalaista hartausmusiikkia hyppelevine klarinetteineen ja Lux on hauska parafraasi Mingusin Goodbye, Pork-Pie Hat-klassikosta. Vesper I-IV sisältävät huikaisevan kauniita ja hauraita, lähes “aineettoman todellisuuden tuntuisia” tunnelmia ja meditaatioita.
Riittävän volyymin käyttö kuunnellessa on kuitenkin hyödyllistä oikeaan tunnelmaan pääsemiseksi ja kaikkien hienojen nyanssien saavuttamiseksi. Esitykset ovat myös melko pitkiä, usein kymmenminuuttisia – Løkkegaard vaatii ja ansaitsee keskittyneen kuuntelijan.
Ryhtykäämme siis toimeen, että tanskalaisfonistin mainio ryhmä saadaan Suomeen talven aikana klubikeikalle, ja festaripomoja kehotettiin jo nyt kallistamaan korvaansa tälle ryhmälle ensi kesän ohjelmia kasattaessa. Näitä vierailuja odotellessa paneudumme tähän erinomaiseen levytykseen.
Niels Lyhne Løkkegaard: saxophones; Jakob Buchanan: flugelhorn; Jakob Bro: guitar; Marilyn Mazur: percussion; Ole Visdby: clarinets; Tine Vitkov: clarinets; Birgit Bøgh Sønderiis: clarinets; Mette Alrø Stoktoft: clarinets
Engineeging: August Wanngren
Mixing & mastering: We know music studios
01. Vesper I
02. Vesper II
03. Vesper III
04. Vesper IV
05.Transition
06. Sirius I
07. Sirius II
08. The Lover
09. Lux
10. Algol I
11. Algol II
12. Nox
