Return
Fredriksson Music CD
Return on rumpali Toni Porthénin ja saksofonisti Joonatan Raution muodostaman Nassaun Fasaani-yhtyeen esikoislevy. Musiikki on rytmisesti sangen tenhoavaa kartoitusta 70-luvun funk-tunnelmista ja jossain määrin 80-luvun fuusiosta; siis Porthenin ja Raution yhteinen näkemys 2010-luvun sähköisestä jazzfunkista. Yhtye on perustettu jo 2010, mutta se julkaisi vasta tällä Suomen Jazzliiton kiertueella kypsytellyn debyyttialbuminsa, joka on Helsinki Jazz Underground -kollektiivin julkaisu.
Hassua sinänsä, että debyyttilevyn nimisävelmä on ”Paluu”: miten voi palata, ellei ole ikinä lähtenytkään? Ehkä se on sitä nykyajan retoriikkaa. Mutta bändi on mielenkiintoinen valikoima eri soittajatyyppejä ja genrejä.
Kokkolasta lähtöisin oleva rumpali Toni Porthén (36) on tuttu mies rytmibluesista ja jazzista aina funkiin ja rockiin ja poppiin, kuten Axl Smithin ja Anna Abreun taustayhtyeet. Jäntterään rytmiryhmään kuuluvat myös basisti Juho Kivivuori ja lyömäsoittaja Abdissa ”Mamba” Assefa.
Pianisti Jussi Fredriksson rikastaa sointimaailmaa Moog-kuvioin ja Rhodes-sävyin. Viimeksi mainittua mielellään saisi olla enemmänkin. Yrjö-palkittu Joonatan Rautio (41) tuo leveällä ja pehmeällä soundillaan sisältöä muutoin hieman aneemiseen sävelmaisemaan.
Nyt Joonatan yllättää yleisönsä EWI-instrumenttinsa myötä; sähköinen puupuhallin (electric wind instrument) on hyvin kiinnostava instrumentti, jonka hahmottamiseen täytyy tietenkin hankkia live-kokemusta. Mm. legendaarinen Michael Brecker ehti ennen kuolemaansa soittaa EWI:llä. Soitin on ehdottomasti tarkemman tutustumisen arvoinen.
Rautio on tehnyt upeaa työtä mm. Tessa Virran kanssa, ja albumi esittelee hänet myös lupaavana säveltäjänä. Porthénin tuottajan taidoista kertoo, ettei hän ole ylituottanut levyä studiokikkailun keinoin, mutta kappaleet ovat hieman ylipitkiä, 7-8 minuuttia yleensä. Oleellinen on usein tullut jo sanotuksi puoliväliin mennessä. Rumpusooloilua kuullaan mm. The Return of Fasan de Nassau-raidalla.
Toni Porthénin lyönti on tarkkaa tiheäiskuisissa jaoissakin, ja nyanssit ovat kohdallaan. Yhteistyö on valpasta koko soittajakaartin kanssa. Kuinka ollakaan, hienoimmat sävelmälliset hetket levyllä löytyvät sen ainoalta balladilta, Hidden-raidalta. Balladilla loistavat kaikki; Fredriksson akustisella pianolla, Rautio lämpimin saksofonisoundein ja koko bändi.
Yhtyeen musiikki on yhdistelmä rytmityylejä, mutta paljon puhuttujen ”etnovaikutteiden” (mm. Jazzfinland) suhteen herää monia kysymyksiä. Erityisiä etnosentrisiä tunnusmerkkejä ei nimittäin tahdo löytyä, saati fokusointia johonkin tiettyyn etnogenreen.
Nassaun fasaanilla urbaanit fuusiotunnelmat yhdistyvät toisinaan sovituksiin, usein vähän turhankin sulavasti. Ajan tasalla on pysytty sikäli, että soundit ovat tätä päivää, ainakin enimmäkseen. Paljolti toistetaan niitä samoja kaavoja, joita jo Chick Corean Return to Forever kelasi (mm. Corean tylsä Romantic Warrior, joka neljän hienon Polydor-albumin jälkeen oli todellinen mahalasku CBS:lle).
Hieno asia, että instrumentaalinen funk pidetään Suomessa hengissä. Mm. Olli Ahvenlahti teki meillä hieman samantyylistä 70-luvulla, mutta kaiken kaikkiaan trendi on jäänyt melko marginaaliseksi. Uusille muusikkopolville on siis hyvä päivittää tilanne.
Nassaun Fasaanin muusikot ovat Suomen jazzkentän nykyistä huippua. Siksi onkin hieman outoa, että kuulijalle yllättävät elementit ovat levyllä melko vähäisiä ja toisinaan myös hieman väkinäisiä. Välillä tuntuu, että on törmännyt skaalaharjoituksiin. Basistin ja rumpalin yhteistyö on kuitenkin mainiota. Melodiat eivät ole erityisen kiinnostavia, mutta livenä tämä voi kuulostaa hyvältä.
Toinen ilonaihe levyllä on basisti Juha Kivivuori. Olen kuullut häneltä hienoa soittoa kontrabasistina livena, mutta myös sähköbasso toimii hienosti. Keinuvat rytmit fuusioituvat luontevasti sähköiseen funk-henkeen, jos kohta perkussionisti Abdissa Assefan lyömäsoitinarsenaalia olisi voinut hyödyntää paremmin.
Levykannen kuva on kummallinen epäolento, friikki; mikä lie bastardi, sekasikiö lintua, apinaa, kissaeläintä jne. Muusikkojen pitäisi tarkemmin valvoa tuotantoprosessia, ettei tällaisia ohilyöntejä pääsisi tapahtumaan; sellainen ei herätä musiikkisuunnan kuluttajien keskuudessa kiinnostusta, saati luottamusta, eikä varmasti ostohalujakaan.
Bändin nimi on hiukan omituinen. Nassau on Bahaman pääkaupunki, ja sijaitsee Bahamasaarten New Providence -pääsaarella. Se on maan suurin kaupunki ja kulttuurin keskus. Levyn musiikin yhteydet Bahamasaarten tyypilliseen musiikkiin ovat lähinnä arbitraarisia.
Nassaun Fasaani: Toni Porthén – drums; Joonatan Rautio – saxophones, EWI, keys; Jussi Fredriksson – piano, Rhodes, keys; Juho Kivivuori – bass; Abdissa Assefa – percussions
1. Vaillant
2. Majira
3. Wagtails
4. Wanaajili
5. Hidden
6. Tarangire
7. The Return of Fasan de Nassau
Julkaisupäivä Suomessa 19.9.2014
