The Second Temple
Onko tämä uskonnollista hurmiota, temppelin alttarin äärellä tapahtuvaa hämärää puuhastelua vai aitoa arkitodellisuutta. Ehkäpä se on kuhnurin laiskuutta, sen kulkiessa vetelehtien itsekseen mumisten kohti tuntematonta seikkailua. Ei suinkaan, vaan Mohel kulkee luukut auki kolmen saksofonin ja kahden rumpusetin voimin kohti pimeätä syksyä kaikessa epäinhimillisen koettelemuksen suoraviivaisessa hornankattilassa pirun riivinraudan viiltäessä raivoisasti. Pimeyden ytimessä viikate heiluu tiheään tahtiin ja niittää kuolemaa tuonelan porteilla tuhoisalla voimalla.
Vuodesta 2003 alkaen koossa ollut Mohel on perussuomalainen, rehellisen raa’an ja voimallisen improvisoidun freejazzin edustaja. Yhtye toimi alkujaan triona, missä Janne Martinkauppi soitti altto- ja baritonisaksofonia, Sami Pekkola tenorisaksofonia ja Petri Pirtilä rumpuja. Myöhemmin yhtyeen rivit vahvistuivat, kun siihen liittyivät toiseksi rumpaliksi Jaakko Tolvi ja tenorisaksofonia soittava Taneli Tuominen. Tällä kokoonpanolla yhtye julkaisi ensimmäisen levynsä, Babylon Bypass, nelisen vuotta sitten. Taneli Tuominen tunnetaan nyt nimellä Taneli Viitahuhta ja hänen soittimiinsa kuuluu myös huilu.
Tässä levyssä on sitä Peter Brötzmannin Machine Gun rypistystä vuodelta 1968 ja Last Exit – kauden suunnatonta raivoa, mihin pitää olla ennakolta varautunut, muuten lähtee korvat päästä ja valahtavat mahan alle roikkumaan. Ottakaa levy varovaisesti kuunteluun ja kääntäkää volyyminappula pienemmälle, sillä tykitys on heti ensimmäisistä askelista sellaista, että kuuloluut ovat kovilla. Religious Drone ei nimittäin tunne armoa, sitä ei anella eikä jaella, se vie kohti päätöntä hulluutta, epäinhimillisen armottomasti, ketään säästelemättä, säälimättömällä raakuudella. Muutaman julmetun häikäilemättömän “sumusireenitöötin” jälkeen rumpalit valmistelevat ensiaskelia hitaan taiteellisesti ikään kuin ennakoivasti vahvan runnovaan ja voimakkaaseen läpilyöntiin, mikä on tulossa. Sitten otetaankin oikeus omiin käsiin, sillä yhteiskunta ei enää pysty suojelemaan kansalaisiaan ja turvaamaan heidän oikeuttaan saada kulkea kaduilla rauhassa ja pelkäämättä. Saksipiippujen kirkuva raivo on kuin saalistava kostaja, joka tulee kaupunkiin jakamaan oikeutta niiden puolesta, jotka eivät pyynnöistä huolimatta suojelusta ole saaneet. Silmitön raivo ja suuttumus kiihtyvät vimmaiseksi kiihkoksi, mikä palaa seuraavat viisitoista minuuttia kuin valtava liekinheitin kärventäen kaiken ympärillään. Kun kaikki pahuus on saatu poltettua tuhkaksi, palaavat armottomat pelastajat hiljakseen rauhoittuen taivaalliseen autuuteen tuoden tuskaan helpotuksen.
Raga For Brutal France on verhoutunut selittämättömän arvoitukselliseen puolihämärään luolastoon, missä kaamea sekasointi ja epäsovinnaisuus heijastavat ympärilleen epämääräisen rajattoman sekamelskan. Siellä se riipii ja raastaa, kaivaa ja tunkeutuu syvälle sisuskaluihin tehden matkalla etäpesäkkeitä joka puolelle ja lopulta koteloituu vasemman aivolohkon sisälle muhimaan. A Trucker’s Dream kiirehtii ensin hitaasti ja lähes äänettömästi rumpaleiden symbaaleiden vingutuksella, johon fonien rauhallinen, mutta jämäkän paksut soundit yhdistyvät yhtenäiseksi äänimatoksi. Baritonin valtaisan möreä möyrintä alkaa nostaa päätään kuin kobra konsanaan. Yhtenäinen laiton sekasorto alkaa hitaasti vallata kuulon purkautuen yhtenäisinä syöksyvirtauksina raadollisen energiseksi laavaksi.
The Second Temple on julkaistu vain LP:nä, mikä pahvikansineen on eräänlainen taideteos jo sellaisenaan. Sisältö on osaltaan raastavan rehellistä, viiltävän jäätävää ja raivoa purskuavaa freejazzia. Kokonaisuus ei kuitenkaan ole pelkää “ryytävän väkivaltaista tööttiä”, vaan siinä on aimo annos analyyttistä improvisaation kautta luotua avantgarden taiteellisuutta ja rajoja hakevaa mielenkiintoista “jengaa”. Se ei tarjoa kuulijalle helppoa neljänkymmenen minuutin nautintoa. Se toimii kuin myrskyävä meri, mikä aina laantuu aikanaan tuoden mukanaan seesteisen suvantovaiheen, jolloin voi vaipua hetkellisesti miettimään mitä tuli kuunneltua.
Freejazzin ystäville tämä levy tarjoaa varmasti hienoja räjähdysherkkiä elämyshetkiä. Toisille tämän levyn kuuntelu saattaa tuoda sietämätöntä päänsärkyä. Joku toinen voi pitää sitä käsittämättömänä melusaasteena, jota ei voi ymmärtää. Musiikki on kuitenkin siinä mielessä hauska ja helppo taiteenlaji, että sitä ei tarvitse ymmärtää, jotta siitä voi nauttia. Loppujen lopuksi siitä pääsee myös eroon helposti yhdellä napin painalluksella. Nämä ovat niitä vaihtoehtoisia valintoja, joita tämänkaltaisen musiikin kuuntelussa on vain tehtävä.
Tässä levyssä on vielä se hyvä puoli, että siinä on taiteellista näköalaa ja näkyvyyttä. Sen voi saavuttaa katselemalla ja ihailemalla levyn pahvikansia. Entisaikojen LP levyjen kannet olivat kauniita taideteoksia, joita saattoi ostaa pelkästään ulkokuoren perusteella, vaikka sisältöä ei koskaan kuuntelisikaan. Tätä ei voi koskaan kokea pelkästään lataamalla musiikkia korvalappusiin. Siinä sitä on pohtimista, peli on raakaa, mutta rehellistä. Jos alkoi kiinnostaa, niin levyä kannattaa kysäistä suoraan levy-yhtiöltä, sillä tällaiset pienin painoksin tehdyt levyt tahtovat kadota nopeasti keräilijöiden hyllyköiden syövereihin. www.verdurarecords.com (JKi)
Janne Martinkauppi: altto- ja baritonisaksofoni, Sami Pekkola: altto- ja tenorisaksofoni, Petri Pirtilä: rummut, Taneli Tuominen/Viitahuhta: tenorisaksofoni ja huilu, Jaakko Tolvi: rummut
Äänitys ja miksaus: Ilpo Heikkinen, lokakuun 13. – 14.2010, Oranssi / Tiivistämö, Helsinki. Masterointi: Teemu Korpipää. Tuotanto: Janne Martinkauppi. Kannen suunnittelu: Mase Mylle. Kuvat: Grimm. Julkaistu: 22.8.2012.
- Religious Drone 19:50
- Raga for Brutal France 10:21
- A Trucker’s Dream 12:14
