Why Not: Two Suites For The Change
Mikko Pettisen tuore levy Two Suites For The Change on ajankohtaisempi, kun tekohetkellä viime kesänä sen tekijät arvasivatkaan. Kiertueen lehdistötiedotteessa Mikko kertoi, että on saanut inspiraation sävellyksiin maailman nykytilasta, dystopiasta, ilmastonmuutoksesta ja luonnosta. Kesällä murehdittiin sateista säätä ja seurattiin Greta Thunbergin purjehdusmatkan edistymistä New Yorkiin. Mikon sielussa myllersi jo silloin suuria tunteita, joista syntyi tämä levy.
-Halusin tehdä jotain uutta ja yllättävää; sekä itselleni, bändikavereilleni sekä kuulijoille. Halusin haastaa itseni ja käyttää sävellyksissäni erikoisempia tahtilajeja. Tässä sävellystyössäni en ole kyseenalaistanut mitään vaan olen vain antanut ajatusten virrata. Siksi tämä musiikki on minulle todella rehellistä ja tulee suoraan sydämestä, kertoi hän lehdistötiedotteessa.
Silloiset murheet tuntuvat varsin pieniltä nyt reilut puoli vuotta myöhemmin. Maailma on joutunut tilanteeseen, jossa on oikeasti pakko pysähtyä ja laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Järki ei tahdo kestää tiedotusvälineiden välittämää maailmankuvaa ja kukaan ei tiedä mitä vaikkapa viikon päästä on tulossa. Niinpä Mikon levy tarjoaa oivan tavan irrottaa ajatukset vapaaseen pudotukseen ja leijuntaan edes hetkeksi, siis kahdeksi.
Tuplalevy on painettu kahteen formaattiin, itse kuuntelen sitä CD:n muodossa ja äänityksestä erottaa pienimmätkin tehokeinot ja sävyt. Ne tulevat akustisista ja elektronisista soittimista, efektilaitteista ja studiotekniikalla tuotetuista risahduksista ja räsähdyksistä, pienimmätkin cabasan tai rytmimunan sihinät kuuluvat. Äänitykset ja miksaukset on tehnyt Musapaahtimon Hannu Lamminmäki ja lopputulos on hieno.
Kokoonpanosta, joka koostuu trumpetista, baritonisaksofonista, bassosta ja rummuista, tulee mieleen Chet Baker-Gerry Mulligan kvartetti, joka ei harmoniainstrumentteja juuri kaivannut. Hetkittäin tilanne on nytkin näin, mutta suurimmaksi osaksi perusjuttua kuorrutetaan sähköisillä efekteillä, loopeilla, harmonisoijilla, kiippareilla, laululla jne. Mukaan on uutettu luonnonääniä, valaanlaulua, lokkeja…Radion luontoilta tässä ja mitäs teillä on mielessä.
Sävellyksissä on hienoja melodiakaaria, joissa on vältetty tuttuja sävelkulkuja, joitakin tahdin tai kahden pätkiä lukuun ottamatta. Kahden puhaltajan vuoropuhelu soljuu kuin mainituilla esikuvilla. Joakim Berghällin sellonsoittoa olisi voinut kuunnella enemmänkin. Tämä tuli esille myös Malmitalon levynjulkaisukonsertissa, jossa rakas vaimoni Raija tykästyi tuohon hienoon instrumenttiin.
Vesa Ojaniemen basson soitto ja yhteistyö Tuomas Timosen kanssa toimii saumattomasti ja perustuu silmät ja korvat auki -yhdistyksen perusperiaatteelle, jatkuvalle kontaktille. Tuomas käyttää ridepellin demppaamiseen pyyhettä ja saa siten aikaan eräänlaisen gongin soundin.
Suite ykkösen New Rules käynnistyy kappaleella Last Changes. Ollaanko sademetsässä ja aamu-usvassa? Kyllähän tässä on kyse ohjelmamusiikista. Sadepisaroita ja auringonsäteitä ja fuugamuotoinen teemankuljetus trumpetin ja fonin kesken, lähes klassista. Soittimien äänen hallinta niin puhaltajilla kuin rumpalin käsityöskentelyssä aivan upeaa.
Ajatus johtaa Välimeren vettä Saharaan on yhtä järjetön, kun muuttaa auringon kiertosuuntaa, kaikkea voi yrittää, mutta energian tuhlaamisellakin on rajansa. Mikko kysyy laulun sanoin miksi ei tehtäisi merta Saharaan, polttavaan hiekkaan? Vastaushan tiedetään.
Music For Royalties alkaa hymnillä, pipes and drums…Englannin kuningashuone, mmm…
Elegy For Trumpet & Live Electronics on yhden istunnon tulos, seuraavalla tai edellisellä kerralla tulos olisi varmaan ollut erilainen. Mikko kertoi, että nämä sähköiset laitteet tuottavat live-tilanteessa yllätyksiä ja kun jonkun piuha irtoaa niin aina joku meistä paikkaa tilanteen.
Lennu Liskon vauhdikkaat seikkailut on taltioitu 1. CD:n viimeiselle raidalle. Juuri tämä aiheutti mainitsemani Baker-Mulligan mielleyhtymän. Uptempossa edetään loppuspurttiin asti ja maalinauha katkeaa yksimielisesti. Tässä porukassa kaikki soittavat tasapuolisesti.
Kakkospuolen, Wonders Of The World, aloitusraita AGED kertoo mielestäni kriisistä, jonka minun olisi pitänyt kokea reilut parikymmentä sitten, ja jokaisen siinä iässä. Punaposkinen nuori mies tajuaa ensimmäisen kerran ajan kulun ja vuodenaikojen vaihtelun. Mitäs minulle tapahtuu, muutunko minä vai se mikä on ympärilläni. Aistit herkistyvät, ikkunasta vetää, istun mieluummin varjossa ja ärähdän jostakin turhasta.
Nyt 66-vuotiaana voin vain todeta, että älä tuhlaa aikaa nukkumiseen. Vielä on paljon tekemättä Mikkoseni.
Kappale Kolaajat on tribute niille luontoihmisille, jotka käyttävät energiaansa tekemällä lumesta pesiä norpille. Hetkeksi Mikon trumpetti ja Joakim Berghållin tenori tarttuu Junnu Vainion teemaan Vanhoja poikia viiksekkäitä, vaikka alkaakin Miles Davis-tunnelmissa. Tehdään pesiä, jotta voimme elää yhdessä kesiä.
Viimeisestä vuonosta pelastetaan sinne eksynyt valas muoviroskalta, ennen kuin kokonaisuuden päättävä Oracles Hole alkaa ohuella yläpilvellä päättyen hilpeään karjalaispolskaan, jossa wow-wow-spedulla käsitelty trumpetti tuo hetkittäin mieleen Jaakko Salon uunoturhapuro-musiikin. Loppua kohti öristään miehekkäästi.
Kyllä tämä tästä!
PS. Mikon Facebook-sivulta voi tilata levyä ja kierrätysmuovista tehtyä kassia.
Mikko Pettinen – trumpet, keys, voc. etc, Joakim Berghäll – sax, bass clarinet, cello, Vesa Ojaniemi – bass, live electronics, Tuomas Timonen – drums, sensory percussion
Recorded on May 30th – 31th 2019 at Musapaahtimo by Hannu Lamminmäki
Guitars on 2 & 9 recorded by Joakim Berghäll
The Poem on Aced written, performed and recorded by Markus Bäckman
Mixed and mastered by Hannu Lamminmäki at Musapaahtimo
01. The Last Changes 11:22
02. Sea In Sahara 11:20
03. Music For Royalties 04:52
04. One Finger Algorithm 04:47
05. Elegy For Trumpet & Live Electronics 04:04 .
06. Lennart The Lizard 05:54
07. AGED 10:33
08. The Last Fjord 08:57
09. Kolaajat (Saving The Species) 09:33
10. Oracle’s Hole 09:18
Eclipse Music, ECD-2019101
