Texicalli Records, TEXCD 095
Yksinäinen ratsastaja ratsastaa jälleen. Aseenaan huuliharppu… Yllättävä levyavaus, asialla monessa ratsastanut Yrjänä Sauros.
Sitten asiaan! Jytkyttävä perusrytmi antaa oivaa tilaa erilaisille torvisille irtiotoille. Jopa kakofoniaa lähestyville yhteissoitoille. Voimanpurkauksille, joille ei sinänsä olisi ollut mitään tarvetta vaan kokonaisuus olisi saatu kudottua Hassisen alkuperäisidean mukaan Pepa Päivisen ja Sonny Heinilän ympärille muutoinkin. Nyt tavallaan pirullisen kovilla umoiluilla peitetään osa sitä jazzin hienon helmeilevää polkua, jota em. fonistit luovat ratsastettaviksi.
Päivisen ja Heinilän rytmikkäät puhelut / vuoropuhelut kutoo yhtenäisiksi mainioon bassotyöhön yltävä Villet Huolman ja Herrala. Toisaalta koko UMon käyttö antaa mahtavan lisäpinnan sävellysten värittämiseen ja tuntojen massiivisiin syntytiloihin. Kuin myös seitinohuiden taustareferenssien tuottoon. Mutta kuten sanottua tällaisella tehokeinolla on omat vaaransa, vaikkapa volyymimyrskyn, riitasointujen liiallisuuden ja ylidramaattisuuden taholta.
Hassisen plussana on kuitenkin todettava kappalerakentelu, joka pienimuotoisuudestaan huolimatta kestää suhteellisen hyvin tällaiset massiivihyökkäyksetkin. Ja perussointi että kuviorakentelu toimivat erinomaisesti. Osa biiseistä, kuten Tangentti on jo vuodelta 2002. Kappale on jonkinlainen tango -palapeli, jonka kaikki palaset eivät istu aivan oikeilla kohdillaan. So what! Erinomaisen hauska juttu, jossa Jouni Järvelä kujertelee sopraanoineen, Kasperi Sarikoski liuttaa pasuunaansa ja itse maestro takoo tanakat tahdit kannuistaan.
Vaikka Hassinen on luonut sävellyksillään uutta näkökulmaa pienyhtyeen ja ison kokonaisuuden yhdistämiseksi, hän on oivastii saanut säilytettyä rytmikokonaisuudet kasassa ja kokonaisharmoniat kuunneltavina, vaikka tietyissä osissa liikutaankin, kuten edellä mainitsin tietyillä äärirajoilla. Uudesta ja modernistakin lähtökohdista huolimatta kuulijaa ei tapeta sieluttomilla osasuoritteilla eikä häntä taluteta melankolian kylmälle suolle, vaan musiikissa säilyy lämmin, inhimillinen ja tajuttava ote läpi koko äänitteen tietyistä rajatapauksista huolimatta. Tuo lämpö, herkkyys ja käsinkosketeltava pehmeys saavat ison miehen isot tavoitteet elämään todellisina.
En kai paljon valehtele, josko nostan tämän Hassisen massiivisen, mutta yksinkertaisen pienisieluisen lähtökohta teoksen yhdeksi parhaista kotimaisista äänitteistä vuonna 2008. Hän on varmasti omastakin mielestään onnistunut kokonaisuuden toteutuksessa kiitettävän hyvin. Hän on jättänyt myös tällä teoksellaan merkittävän jäljen big bandin sointi- ja käyttömahdollisuuksiin. Hän on myös antanut solisteille totuttua enemmän tilaa.
Suositukseni jokaiseen levyhyllyyn, ellei joulupukki jo levyä tuonut. Hieno juttu, Mikko! (OR)
Mikko Hassinen; dr, perc, programming, Pepa Päivinen; ts, ss, bc, Sonny Heinilä; ts, fl, afl, Ville Herrala; b, Ville Huolman; b, Kirmo Lintinen; p, Pentti Lahti; as, fl, Jouni Järvelä; ss, Teemu Salminen; ts, cl, Mikko Mäkinen; bs, bcl, Jan Kohlin; tp, Timo Paasonen; tp, Mikko Pettinen; tp, Tero Saarti; tp, Antti Rissanen; tb, Mikko Mustonen; tb, Kasperi Sarikoski; tb, Mikael Långbacka; tb), Johanna Iivanainen; voc, Timo Kämäräinen; lap steel, baritone guitar, Yrjänä Sauros; hca, Sami Koskela; per
Produced by Mikko Hassinen
Recorded at Finnvox Studios by Miikka Huttunen
Mixed by Miikka Huttunen, Neomusic
Additional recordings by Matt Fredriksson
Mastered by Svante Forsbäck, Chartmakers
1.Toverit! 8:59
2.Korea 6:02
3.Kehtolaulu 6:38
4.Tangentti 14:52
5.Vilmalle 5:19
6.Breakfast corps 7:50
7.Traveller 11:12
All music by Mikko Hassinen
