Stunt Records, STUCKCD 22112
Jälkijättöisyys levyarvioissani jatkuu vielä pitkälle kesään, sillä talvikaudella ei Espanjan talvikotiimme tullut levyjä, eikä nettiyhteydetkään oikein pelittäneet. Niinpä vietinkin tahtomattakin jazzselibaattia. Mutta nyt yritän noita talvensyrjän levyjä perkailla, mitä kesälomallani ehdin.
Nyt soittimessani on tanskalaisen kitaristi Mikkel Ploug Groupin seesteinen herkistely, jossa vahvistuksena on jenkki, tenorisaksofonisti Mark Turner (s.1965). Levyn 11 biisiä ovat Plougin aikaansaannoksia, iltaöisiä tunnelmapaloja.
Viimeisten 12 vuoden aikana muusikoiden välinen side on tullut erityisen selväksi, kun he tutkivat yhteistä musiikillista kieltään, jossa sävelletty ja improvisoitu materiaali sulautuu saumattomasti yhteen.
Tällä uudella Nocturnes-albumillaan Mikkel Ploug (s. 1978) esittelee uusia alkuperäisiä sävellyksiä ja tuoreita tulkintoja inspiroivasta lähdemateriaalista tanskalaisilta säveltäjiltä Bent Sorensenilta ja Carl Nielseniltä. Plougin kitarasävy poikkeaa perinteisistä jazzkitaristeista ja toimii omassa tilassaan muiden soittimien pyöriessä sen ympärillä. Plougin soitto muistuttaa Bill Frisellin sävyä ja ulkopuolista lähestymistapaa albumin jokaiseen sävellykseen.
Melodiamaailmassa liikutaan sukkasillaan illan / yön pimeydessä. Varovasti muita herättämättä. Tai sitten käsikädessä rakastavaisina ja unelmoivina öisellä rantakadulla. Herkkää kosketusta ja hitaan rauhaisaa yhdessäoloa. Tämä on iltaista kamarimusiikkijazzia.
Kitaristi Plougin sävellys Nocturnal antoi osviitan tälle albumille. Hiljaista, mutta ei hiljaista, soittimet kietoutuvat toistensa ympärille; kitara ja tenorisaksofoni vuorottelevat ja kumpikin tekee lyhyen matkan kuunvaloon ennen kuin tähdet loistavat ja luovat mysteeriä ylhäältä. Tämä albumi esittelee illan kuvan, joka näyttää ulkopuolelta juhlavalta, mutta sisältä hienovaraisen energiseltä ja leikkisältä.
Mark Turnerin saksofoni on kauttaaltaan kaunis, sulava ja lämmin, jopa sellaisissa sävelissä, joissa se kaipaa ilmaisunsa kaukaisimpia ulottuvuuksia. Turner ja Ploug tarjoavat toisilleen vastakohdan läpi albumin, joka on hienovarainen ja hiljaisen dramaattinen. Tämä on jazzia, joka on sekä aivoista että sielukasta yhtä aikaa.
Niin softia ja kauniin pehmeää,että kuulija uskaltaa heittäytyä unenomaiseen hyvänolon maailmaan, jossa ei ole mitään häiriötekijöitä. Albumi esittelee illan / yön kuvan, joka näyttää ulkopuolelta juhlavalta, mutta sisältä hienovaraisen energiseltä, jopa leikkisältä. (OR)
Mikkel Ploug – guitar, Mark Turner – tenor sax, Jeppe Skovbakke – double bass, Sean Carpieo – drums
Recorded 25th, 26th and 27th of April 2022 by Morten Bue at Farvemøllen, STC Studios, Copenhagen
Mixed and mastered June 2022 by Morten Blue at Orange Orchid Studios Copenhagen
01. Stockholm night lights 5:21
02. Mignon, und die sanne geht unter 5:26
03. Sænk kun dit hoved, du blomst 3:46
04. Lacrimosa 6:26
05. Und die sanne geht auf 8:56
06. Monet 6:24
07. Sigrids wiegenlied 2:22
08. Peace chant 5:19
09. Nocturnal 5:26
10. Song can tend the ailing spirit 3:27
