Cloud Surfing
Pietarsaarelainen trumpetisti Rickard Slotte soitti allekirjoittaneelle muuan ajastaika sitten ja kysyi, että arvostelisimmeko hänen Melomatic -yhtyeensä levyn. Vastaukseni oli tottakai myöntävä ja pyysin Slottea lähettämään levyn postilokeroomme. Silloin hän meni hieman hämilleen ja totesi, ettei siitä ole fyysistä levyä… ainoastaan netissa soiva levy…
Lupasin kuitenkin kuunnella levyn sieltä, poiketen näin yleisestä käytännöstämme… normaalisti emme arvostele muita kuin fyysisesti käteemme tulevia levyjä. Tällä kertaa poikkeuksen aiheutti kuitenkin se, että luvassa oli kaiketi hyvää kotimaista jazzia…
Mistäkö sen tiesin etukäteen… Tietysti siitä, että Slotte ja kumppanit edustavat Pohjanlahden rannikon kovaa jazzkaartia, sitä bättre talande… tai oikeammin jazzspelande folket. Enkä pettynyt tälläkään kertaa.
Slotte toimii opettajana Pietarsaaren Musikhusetissa eli pohjanmaalaisen jazzin ja musiikin huippukoulutuskeskuksessa. Ja se kuuluu myös hänen soitossaan. Takuuvarmaa ja tasaista työstöä. Ilman turhia nyansseja ja halpoja kikkoja. Levyn väkevän täyteliäs, mutta rauhaisa tasainen ja tyyni perusilme saa Slottelta sielun ja sopuisan värigenren.
Tenoristi Jonas Rintala on puhallinsektion oiva pari Slottelle. Hänen pehmeän pyöreä soundinsa antaa täyteliäisyyttä rauhaisaan kokonaisuuteen. Muutama soolo vahvistaa hänen taidokasta tunteiden hallintaa.
”Nuuskakauppias” Patric Wingren osoittaa olevansa oiva jazzpianisti. Hänen komppauksensa että sooloilunsa ovat juuri sitä ihteään. Omalla tavalla rentoa, mutta määrätietoista mustavalkiotyöstöä, jossa on mukana myös selkäydin ja sielu.
Kymmenisen vuotta Ruotsissa vaikuttanut pietarsaarelaislähtöinen basisti Johnny Åman on tuttu ammattilainen monesta eri yhteydestä ja on nykyisin yksi Ruotsin kysytyimmistä basisteista. Hänen paksukielinen rajaa juuri sopivan tanakan ja rauhallisen aitauksen, jossa muut soittokaverit voivat tunnelmoida.
Kun rumpali Erik Lillkung kuuluu samaan osaajien sarjaan muiden kanssa, on rauhallinen, tunteikkaan viipyilevä kokonaisuus valmis.
Nautittavan valmis sellainen. Ei minään äkkihotkaisuna, yhtenä suupalana. Vaan viipyilevän nautiskeltavana. Rentouttavana hetkenä. Sellaisena, jossa lähes melankolian rajoilla viipyilevä melodia sykkii kuitenkin voimaksta impulsiivistä tunnetta. Ikäänkuin työrukkaskäsi aikoinaan hyväili hellästi neitosen vaaleita hiuksia…
Vaikka perusolemukseltaan liikutaankin menneiden vuosikymmenten takaisissa amerikkalaisen jazzin lähtökohdissa, tämä ei ole mitään kaupallista kulutusjazzia. Tämä on annos nykypäivään päivitettyä ,rauhaisan väkevää, massiivisen tiivistunnelmaista, melodista jazzia. Juuri sellaista, joka vie ajatukset pois nykyajan kiireestä ja turhista höpötyksistä.
Antakaa tekin aikaa itsellenne ja rentouttakaa sielunne. (OR)
Rickard Slotte trumpet, flugelhorn, composer, Jonas Rintala tenorsaxophone, Patrick Wingren piano, Erik Lillkung drums, Johnny Åman bass
Recorded live l 3-l 4th of June 2014 at Midas Studios
Studio Engineer Petter Erikslund
Mixed by Patrick Wingren
Mastered by Svante Forsbäck at Chartmakers
1. Paris 7:34
2. Slow Down 9:37
3. Melomatic 5:18
4. Cloud Surfing 7:28
5. Hypochondriac 5:15
6. Blackbird’s Eyes 5:11
7. Epiphany 8:16
8. Pace 5:11
https://open.spotify.com/album/29usYuLh03hJCoPjPP0rM5
Melomatic Orchestra would like to thank Svenska Kulturfonden and Nygren Stiftelse for financial support.
Rickard Slotte (s.1980) on kvintetin johtaja ja säveltäjä. Hän on opiskellut ammattikorkeakoulu Novialla Pietarsaaressa ja Malmön musiikkikorkeakoulussa jossa hän suoritti maisterintutkinnon keväällä 2010. Hän on myös ollut vaihto-oppilaana Odensessa, Tanskassa, 2004-2006. Tällä hetkellä hän asuu Pietarsaaressa ja työskentelee freelancertrumpetistina ja musiikkipedagogina Yrkesakademin i Österbottenilla sekä ammattikorkeakoulu Novialla.
Patrick Wingren (s.1969) on pianisti, säveltäjä, sovittaja ja konserttitason pianonvirittäjä/-teknikko (RPT, Piano Technicians Guild). Vuonna 1998 hän valmistui Bachelor of Musiciksi, Manhattan School of Musicista, jazzpiano pääaineenaan. Hän on johtanut useita kuoroja ja toiminut pianistina ja kapellimestarina useissa monipuolisissa ja erilaisissa kokoonpanoissa. Vuosina 1998-2000 hän perusti rytmimusiikkikoulutuksen Pietarsaareen. Koulutukset käyttävät nykyään nimiä ammattikorkeakoulu Novia ja Yrkesakademin i Österbotten. Aluksi hän toimi koulutusjohtajana ja myöhemmin lehtorina mutta viidentoista työvuoden jälkeen hän jätti akateemisen kentän taakseen keväällä 2014. Hän ryhtyi keskittymään muusikkouteensa ja ammattinsa käsityöhön. Patrick toimii tällä hetkellä yksinomaan freelancerina.
Basisti Johnny Åman syntyi Suomessa 1986 mutta asuu tällä hetkellä Malmössä. Hän kuuluu Ruotsin työllistetyimpiin basisteihin ja hän on tehnyt kiertueita ympäri maailman. Johnny Åman suoritti maisterintutkintonsa Malmön musiikkikorkeakoulussa keväällä 2011. Hän on levyttänyt ja ollut kiertueilla mm. Jerry Bergonzin, Dave Liebmanin, Marcus Stricklandin, Tony Malabyn, Peter Epsteinin, George Garzonen, Phil Grenadierin, Gerard Precenserin, Tomas Franckin, Jukkis Uotilan, Jonas Holgerssonin, Mathias Landaeuksen, Fredrik Kronkvistin, Martin Sjöstedtin, Daniel Fredrikssonin, Petter Wettren, Anders Bergcrantzin, Cennet Jönssonin, Hans Ulrikin, Lisbeth Diersin, Chico Lindvallin ja monien muiden kanssa.
Jonas Rintala (s.1986) on opiskellut saksofonin soittoa Keski-Pohjanmaan konservatorion muusikkolinjalla sekä musiikkipedagogiksi ammattikorkeakoulu Novialla. Jonas toimii saksofonin soiton opettajana ja freelancermuusikkona.
Erik Lillkung (s.1990), rummut, on opiskellut musiikkia mm. ammattikorkeakoulu Novialla sekä Amsterdamin Musiikkikonservatoriossa. Hän opiskelee nyt kuvataidetta Göteborg Bildkonstskolassa. Erik toimii myös freelancermuusikkona ja soittaa monissa eri kokoonpanoissa sekä Ruotsissa että Suomessa.
PS.
Tosi valitettavaa, jos äänitetuotanto menee täysin pelkästään nettitoteutuksiin. Ymmärrän toki sen, että fyysistä cd-, puhumattakaan vinyyli-formaattia on vaikeaa kuunnella suoraan esim. iPhonen kautta. Ymmärrän myös, että netin kautta on tavoitettavissa laajemmat kuuntelijakunnat.
Toisaalta ajattelen, että miten paljon tehokkaampaa on antaa promokappale käteen fyysisessä kuin nettiosoitteen muodossa. Sama pätenee keikoilla myytävien levyjen suhteen… meillä on myytävänä levyjä 20 euroa kappale… tai ostakaa nettiosoite keikan jälkeen… Tai eihän sitä tarvitse edes ostaa, kun Spotify ja muut jakavat musaa ilmaiseksi… liekö soittokunta saa samaa rahaa kuuntelukerrasta, kuten fyysisesta levystä.
Ja fyysinen levy levyhyllyssä muistuttanee paremmin kyseisen orkesterin olemassaolosta ja musiikista. Siksi se tarttunee myös useammin kuunneltavaksi kuin nettihelvetin miljoonien äänitteiden joukosta.
Ajattelenko vanhanaikaisesti? Kenties…
