Tetraktys
Luova Records, LUOVA0063
Tetraktys sentään… matemaattinen ja metafyysinen symboli, jonka kautta kaiken voidaan hahmottaa tulevan olevaksi, kuten kitaristi Matti Salo sen ilmaisee… siis tällä levyllä, jossa yhdeksän tasasivuisen kolmion hässäkästä muotoutuu yksi iso tasasivuinen kolmio, jonka kärkipisteet ovat riveissä ; ylimmässä 1, toisessa 2, kolmannessa 3 ja neljännessä 4. Tai jotenkin näin ilmaistuna…
Matti Salo on monen yhtyeeen pelimanni. Nyt tämä alkuoppinsa Oulun piirikunnasta imenyt, sitä Triesten konservatoriossa edelleen hionut kuusikielisen taitaja on lyöttäytynyt yhteen Tampereen piirikunnan jazznikkareiden, saksofonisti Sami Sippolan, basisti Ville Rauhalan ja rumpali Janne Tuomen kanssa. Mittausopillisesti hieno nelikko on kasassa, mutta tulkinnallinen ohjelmisto on kolmio-oppista.
Muuta hienostihan sekin herroilta kulkee. Ilmava väljyys ja avaruus muuttuu aika-ajoin massiivisen räimeäksi remuksi, jossa Sippolan tenori puhkuu tuutin täydelta ja Salon kitara liikkuu murrettuna progena. Eli erilaisten elämysten sävyttämä levykokonaisuus maistuu hyvälle.
Aloitusraidan aloitussievistely muuttuu loppua kohden mätöksi, joss myös rumpali Tuomi saa tilaa kalustolleeen. Murrettu, sähköinen sävelmaailmaa iskee oikosulkus kakkosraidalla. Vuolaan jippoilun puumerkki, jossa taustapauhun päällysteen puhaltelee Sippola tutun tanakasti.
Kolmonen on sitten melodisempaa että seesteisempää, tyynen aistikasta Salo – Sippolaa, joka välissä karkaa Rauhalan basson komennolla kiitolaukkaan. Mutta vain hetkeksi, sillä paluu melodiseen harmoniaan ja Sippolan tenorin rouheaan tyyliin. Siitä jatkaa loppukiitoon Salon maukas kitarointi. Loppuhenkäys on kuitenkin vajaan minuutin progetäysikaato kaikkien voimin.
Seuraava raita on tasatahtinen kuin entisajan maamoottorin sytke… ilman irtiottoja. Sopivan seesteinen pariminuuttinen.
Levyn kaikki kappaleet paitsi viimeinen raita Skites, ovat Salon käsialaa, jotka yhtye on sovittanut mieleisekseen. Tai oikeammin meidän kaikkien mieleisiksi. Ja mukavan lopputuloksen ovatkin saanet tehdyksi. Kaikki toimii hyvässä tasapainossa ja melodisesti. Sippolan muutamat improirtiotot ovat vain hyvää maustetta kokonaisuuteen. Kaikki pysyy kuitenkin hyvin perusmuotin sisällä..
Salon kitarointi on kuulakkaan sointuvaa ja melodiarikasta. Se ei pyrii liikoihin taideyritelmiin, vaan pysyy ilahduttavan freesina kuusikielisen toteutuksena. Hyvää taustatukea antavat niin Rauhala bassoineen kuin Tuomi rumpuineen. Ei liian esiintunkien, vaan mukavasti rytmimattoa niin Salolle kuin Sippolalle levittäen.
Lie väärin sanoa, että kokonaisuus on pikkunätti makupala. Kyllä se on täysipainoista jazzailua, ilman mahtipontisia erikoiskikkailuja tai tehokeinoja. Eli liikutaan lähes koko ajan seesteiseen akustisissa elementeissä. Huomioiden tietysti Salon kitaran tarvitsema sähköistys ja Sippolan tuhdit irtiotot.
Leppoisanoloinen, silti väririkas kuuntelupläjäys, joka jätti mielenrauhan. Rauhan, jota ei tuhottut liian rajuilla irtiotoilla, mutta herättävillä kylläkin. Kokonaisuus jätti aivokoppaan mietiskeltävää… leijumaan viimeisen kappaleen Skites (Leijat) myötä (OR)
Matti Salo kitara, percussiot, Sami Sippola saksofoni, Ville Rauhala kontrabasso, Janne Tuomi rummut
Recorded at Studio Sampolaaris 24. – 25.7.2018 by Antti Välimäki
Mixed by Matti Salo
Mastered by Tapio Ylinen
1. Backalley Princess (Matti Salo) 4:54
2. Neon Void (Matti Salo) 2:00
3. Reflections of Indulgence (Matti Salo) 6:52
4. Acro Saw (Matti Salo) 2:06
5. Seven Rays (Matti Salo) 5:29
6. Gypsy Chase (Matti Salo) 3:38
7. Moth’s Deception (Matti Salo) 5:14
8. Walking (Matti Salo) 4:00
9. Kites (Hackady/Pockriss) 7:43
