Caravaggio
Improvvisatore Involontario Records II 0033
Barokin aikakauden taidemaalareihin lukeutuva Michelangelo Merisi oli tunnettu mestarillisista valojen ja varjojen käytöstä. Hän kuvasi myös ihmiskehoa, erityisesti lihaksistoa taidokkaasti. Italialainen basisti Matteo Muntoni kiinnostui visuaalisesta taiteesta ja maalauksista, varsinkin Merisin työt innoittivat häntä sävellystyössä. Viime vuoden alussa ilmestyi hänen uusin albumi, jonka kansi kuvaa uhkaavaa, veitsellä aseistautunutta, mieshahmoa, jolla on käärmemäinen tukka. Merisin töiden kiehtovuus oli pohjana tämän levyn luomistyössä ja hän antoi sille nimeksi Caravaggio, millä nimellä Merisi tunnetaan historiassa.
Mystiikka ja myyttiset tarinat ovat kietoutuneet Muntonin musiikkiin, mikä onkin sen mukaisesti hyvin klassisvetoista kamarijazzia. Hidas syvällinen mietteliäisyys, antautuminen kaikessa rauhassa ajatusten vietäväksi, lepohetki, siesta, tai kiireetön ilmapiiri kauniin luonnon keskellä, tulevat ensimmäiseksi mieleen kuunnellessa tämän Caravaggio -levyn aloituskappaleita Bacco, Salomè tai Canestro di frutta.
Sama hellyttävä läheisyyden kosketus aloittaa myös Caravaggio’s suite kappaleen, mutta se saa enemmän tuulta siipiensä alle kappaleen puolessa välissä. Yllättäen soittoon löytyy kummallinen aukko, missä kokonaisuudesta poikkeavasti klarinetisti Francesco Ganassin, sähkökitaraa soittava Elia Casu ja Muntoni sähköbasson kanssa löytävät toisensa nautittavasti. Rytmi, tempo ja voima nousevat ja soitto löytää uuden uran lähtien mukavasti liidellen lentoon. Rumpujen takana myös Andrea Ruggeri tehostaa ja nostaa rytmityksen voimatasoa. Lopuksi palataan tavallaan alun hiljaiseen unimaailmaan. Tämä kappale jäi parhaiten mieleen, sillä se erosi hetkeksi perin siististä ja seesteisestä kokonaistunnelmasta.
Levy on kokonaisuudessaan lyyrisen kaunista melodialtaan ja harmonialtaan. Se on täynnä aitoa musiikin puhtautta ja hehkuvaa lämpöä. Repivää rytmikkyyttä ja energistä latausta on levyltä turha odottaa. Akustisen ja sähköbasson ja vastaavasti akustisen ja sähkökitaran käyttö sekaisin luovat omalla tavallaan erinomaista vaihtelevaisuutta kaiken kaikkiaan viimeisenpäälle siistiin soittamiseen. Taitavien soittajien keskinäinen vuorovaikutus ja ajatuksen vaihto tuntuu toimivan erinomaisesti luoden ajatuksellista sisältöä kappaleille. Toisaalta en oikein ymmärrä enkä osaa sanoa mitä yhteistä oikeastaan on tällä musiikilla ja levyn kannen kuvituksella ja yhteen liittämisellä tämän myyttisen mieshahmon kanssa.
Tämä levy sopii niille, jotka hakevat rauhoittumista kaiken kiireen keskellä. Kaiken kaikkiaan erinomaisen rauhoittavaa musiikki, jota voi soittaa taustamusiikkina lepohetken ratoksi. (JKi)
Matteo Muntoni: kontrabasso ja sähköbasso, Francesco Ganassin: klarinetit, ocarina, Enrico Cocco: sello, Elia Casu: akustiset ja sähköiset kitarat, Andrea Ruggeri: rummut, perkussiot.
Äänitys: Stefano Amerio, Artesuono Studio, Udine, Italia, 19. huhtikuuta 2011. Miksaus ja masterointi: Stefano Amerio, Artesuono Studio, Udine, Italia, 26. heinäkuuta 2011. Kannen suunnittelu: Laura Ciranna, prissdesigns.it. Kuva: Vicenzo Mascia. Julkaistu: helmikuu 2013.
1. Bacco 4:48
2. Salomè 4:59
3. Caravaggio’s suite 8:28
4. Canestro di frutta (nessuna speranza nessuna paura) 5:11
5. Ragazzo morso da ramarro 4:09
6. Davide e Golia 4:23
7. Vocazione di San Matteo 4:29
8. I Bari 6:18
9. Nessuna speranza nessura paura – reprise 3:57
Kaikki kappaleet ovat Matteo Muntonin sävellyksiä.
