Black Orpheus
ECM 2459
Viime vuoden heinäkuussa edesmennyt japanilainen pianisti Masabumi Kikuchi (s. 1939) jäi näillä meikäläisillä leveysasteilla täysin tuntemattomaksi suuruudeksi. Eipähän hän yleisesti ottaen muuallakaan ollut mikään (jazz)mediajulkkis, vaikkaa erinomaisena pianistina hän olisi kyllä ansainnut laajempaakin tunnettuutta ja arvostusta.
Sen sijaan jazzmuusikoiden keskuudessa hän oli hyvinkin arvostettu muusikko. Hänen uransa alkoi, kun hän liittyi joiden amerikkalaisyhtyeiden mukaan Japanin kiertueille. Pian sana levisi, ja kysyntää löytyi. Niinpä hän sitten siirtyikin New Yorkiin uraa luomaan.
Hänen arvostuksestaan ja maineestaan jazzpiireissä kertonee lista ”suurista staroista” keiden bändeissä hän on soittanut ja/tai levyttänyt: Lionel Hampton, Sonny Rollins, Woody Hermanin ja Gil Evansin big bandit, Joe Henderson, Elvin Jones ja monet monet muut.
Sarja (6 kpl) trio-levytyksiä Gary Peacockin ja Paul Motianin kanssa (Winter & Winter) kertoo sekin omaa kieltään Kikuchin pianismin tasosta. Nuo kaksi taiturimaista herraa kun eivät ihan kenen tahansa pianistin kelkkaan lähde (edes suurella rahalla). Tämän levyn perusteella noihin triolevyihin olisikin mielenkiintoista tutustua. Sillä juuri pianotrio on se juttu, jossa pianistien taidot punnitaan.
Black Orpheus on äänitetty soolokonsertista Tokiossa. Kuten raitojen ”nimistäkin” voi päätellä, suurin osa materiaalista on improvisaatioita (Tokio, osat 1-9). jonnekin puolivälin paikkeille osuu sitten poikkeus numero 1, levyn nimikkkokappale Black Orpheus. Tuosta todennäköisesti satoja kertoja levytetystä klassikosta Kikuchi on tehnyt hienon, aivan omannäköisensä version.
Toinen poikkeus on levyn päättävä Little Abi, joka poikkeaa selvästi improvisaatioista sikäli, että siinä on selkeä, strukturoitu teema, joka kaiken lisäksi on vielä kaunis ja harras. Hieno melodia.
Konsertin musiikin yleisilme on rauhallinen ja seesteinen. Mutta ei siinä ole kuitenkaan läheskään koko totuus. Kyllä koskettimet saavat myös kyytiä. Useilla raidoilla Kikuchi lähtee liikkeelle hitaasti, lähes mietiskelevästi. Ja sitten alkaa tapahtua. Ei hän suinkaan mitenkään ceciltaylor-maisesti ryöpyttele, melkoisen rankasti kuitenkin. Myös pianon alarekisteri möyryää monin paikoin mukavasti.
Erinomainen soolopianolevy, johon kannattaa tutustua. Samoin kuin Masabumi Kikuchin muuhunkin tuotantoon. Ai että kun löytäisin jostain tuota Kikuchi-Peacock-Motian trion tuotantoa! (TV)
Masabumi Kikuchi: piano, in Concert Tokyo Bunka Kaikan Recital Hall.
Äänitys: Satoshi Takahashi (johtaja) ja Masatoshi Muto (sound engineer), Tokyo Bunka Kaikan Recital Hall, 26.10.2012. Miksaus: Manfred Eicher ja Jan Erik Kongshaug, Rainbow Studio, Oslo. Kansikuva: Fotini Potamia. Julkaisuvuosi: 2016. Tuottaja: Manfred Eicher.
Tokyo Part I (5:52)
Tokyo Part II (3:57)
Tokyo Part III (5:33)
Tokyo Part IV (7:27)
Tokyo Part V (5:05)
Black Orpheus (8:17)
Tokyo Part VI (6:38)
Tokyo Part VII (7:38)
Tokyo Part VIII (6:30)
Tokyo Part IX (7:09)
Little Abi (7:43)
Musiikki: Masabumi Kikuchi, paitsi Black Orpheus: Luiz Bonita ja Antonio Maria