Convallaria
Cuneiform Records Rune 415
Kitaristi Mary Halvorsonin nimi on tåmän tästä vilahdellut parin, kolmen viime vuoden aikana eri Atlantin takaisissa jazzjulkaisuissa. Kehuja on tullut varsinkin keikoista, myös levyistä. Nyt kun tämä nainen keräsi vielä melkoisen potin Downbeatin 2017 kriitikkoäänestyksessä, on korkea aika tuoda häntä esiin myös näillä leveysasteilla.
Halvorson nappasi peräti neljä ykkössijaa tuossa äänestyksessä. Ensinnäkin hänet valittiin parhaaksi kitaristiksi, mikä on jo melkoinen saavutus sinänsä. Ja historiallisesti ottaen kyseessä lienee ensimmäinen kerta, kun tuon tittelin saajana on nainen. Kolme muuta ”kultaa” tulivat Nousevien Tähtien sarjassa, jossa hän oli Vuoden Artisti sekä Säveltäjä ja Mary Halvorson Trio vuoden paras yhtye.
Tämä trion uusin levy, viime vuonna ulos tullut Convallaria, on julkaistu Thumbscrew-yhtyeen nimissä. Sillä nimellä ja samalla kokoonpanolla MH Trio nyttemmin kulkee vuonna 2014 julkaistun Cuneiform-albumin mukaan. Downbeat-äänestyksessä puhuttiin vielä triosta, ja informatiivisista syistä johtuen tämä juttukin on otsikoitu muusikoiden mukaan eikä toistaiseksi vielä uppo-oudolla Thumbscrew-nimellä.
Mary Halvorson Trio – tai Thumbscrew, miten vain – on hyvin kollektiivinen kolmikko ja sitä varmaankin uudella nimellä halutaan korostaa. Sävellystyö jakantuu aika tasaisesti kolmikon kesken. Kollektiivisuus tulee sen lisäksi esiin erityisesti siinä, että tässä ei ole asialla solisti (kitara) ja komppi. Sen sijaan äänessä on kolme solistia. Keskenään tasavertaisia ja vahvoja, persoonallisia solisteja.
Nykyisin Brooklynissa asustavat Halvorson ja rumpali Tomas Fujiwara tutustuivat aikanaan Bostonissa ja basisti Michael Formanek päätyi bändin vakiojäseneksi sattumalta tuurauskeikan kautta. Heti alusta asti kolmikon kemiat toimivat erinomaisesti ja niinpä trio on pysynyt ja kehittynyt yhdessä jo useamman vuoden ajan. Ja kun Formanek kokosi isoa Ensemble Kolossus -yhtyettään ECM-levytystä varten, oli itsestään selvää, että juuri tämä kolmikko muodosti bändin rytmiryhmän. Kyseinen Formanekin levy, The Distance, on muuten kertakaikkisen upea (ks. JR 19.04.2016).
Halvorsonin soitossa yhtenä mielenkiintoisena piirteenä nousee esiin perinteen ja tämän päivän yhdistely ja Halvorsonin omaperäinen tyyli yhdistää nämä kaksi perusasiaa toisiinsa mielenkiintoiseksi hyvin sulavaksi keitokseksi. Kitarasoundin perustana on Halvorsonin puoliakustinen sähkökitara. Sitä kautta, melodisuuden ohella, tulee myös yhteys kitarajazzin perinteeseen. Toisaalta hän käyttää myös useita pedaaleita ja luo sitäkin kautta mielenkiintoisia, varsin rohkeita ja kokeilevia äänimaailmoja.
Halvorosonilla ja Raoul Björkenheimillä on kitaristeina useita tyylillisiä yhtymäkohtia, nimenomaan peruslähtökohtia. Niitä ovat esimerkiksi runsas riitasointujen käyttö ja omanlaisensa seikkailunhaluiset tonaliteetti/harmonia-ajattelut. Joiden kautta seuraakin sitten mielenkiintoisia ratkaisuja ja tuloksia soolo- ja melodia-aineksissa. Molemmat etsivät ja kehittävät innolla ja suurella mielikuvituksella myös uusia, monisävyisiä soundimaailmoja. Olennaisinta kuitenkin on, että näistä yhteisistä lähtökohdista huolimatta vierekkäin tai peräkkäin kuunneltuina nämä kaksi kitaristia kuulostavat aivan totaalisen erilaisilta! Molemmat ovat vahvoja omia persoonoitaan.
Melodinen herkkyys ja toisaalta rankat särmät ja säröt kulkevat ja polveilevat keskenään rinta rinnan Halvorsonin musiikissa. Voin myös hyvin kuvitella, että kaikki Halvorsonin tonaaliset ja varsinkin soundilliset ratkaisut eivät kaikkia miellytä. Esimerkkinä vaikkapa bassointrolla käynnistyvä hidas ja tummasävyinen Fujiwaran Trigger ja siinä oleva Halvorosonin särökitaran ja soolon asteikkoyhdistelmät. Kauneus kuitenkin on, tässäkin tapauksessa, kuulijan korvissa.
Yksi keskeinen asia trion soitossa ovat soolot. Yksittäiset, kahden instrumentin päällekkäiset soolot sekä kollektiivinen improvisaatio. Kaikkia eri versioita löytyy runsaasti. Convallaria on myös hyvin yllätyksellinen levy. Alkutahtien soidessa ei voisi mitenkään arvata, millaisten seikkailujen kautta loppuun asti päädytään.
Screaming Piha on karkeasti pöllyävää, ajoittain nupit kaakossa -pohjaista avaruustomua (-romua?), jossa Halvorson yltää itseensäkin verrattuna aivan tolkuttoman hurjiin soundimaailmoihin sekä soolokuvioihin. Sitä seuraava nimisävelmä, Halvorsonin Convallaria hyppää vastapainoksi beat-komppisen humoristisen teeman kimppuun. Kitarasoolo soi nyt maltillisemmin, jazzkitaran tavanomaisimpia perinteisiä kaikuja kaivellen ja hyödyntäen. Ja kuulostaen kuitenkin 2010-luvulta. Sävellyksenä kerrassaan erinomainen Convallaria sisältää myös Formanekin ja Fujiwaran pitkät ja upeat soolot.
Formanekin tuotoksia oleva Tail of the Sad Dog heittäytyy heti alkutahdeilla hurjaan vapaaseen iloittelevaan improvisaatioon. Väliaikaisesti meno rauhoittuu bändin siirtyessä perusteemaan, jonka jälkeen hypätään taas joukkoimprovisointiin, ensin vähän iisimmin ja sitten taas hurjemmin. Surullisen koiran häntä päättyy lopulta selkeään, hitaaseen lopputeemaan.
Convallaria on kokonaisuutena suorastaan upea albumi. Sen vahvuuksiin kuuluvat erinomaiset sävellykset kaikilta kolmelta osapuolelta. Tuikitärkeä, keskeinen vahvuus on se tapa, jolla kolmikko kehittelee ja käsittelee perusteemoja. Vapaasti ja villisti. Usein sopiva, piristävä ja leikittelevä huumorin pilke silmäkulmissa. Kolmikko on eheä ja tiivis, enemmän kuin osiensa summa.
Mary Halvorson: kitara, Michael Formanek: basso, Tomas Fujiwara: rummut.
Äänitys: Nate Campisi, Mr. Smalls Studio, Pittsburgh, PA, heinäkuu 2015. Miksaus: Jake K. Leckie, Brooklyn, NY, loka-marraskuu 2015. Masterointi: Nate Wood, Kerseboom Mastering, Brooklyn, NY, joulukuu 2015. Kuvat: Brian Cohen. Kannen design: Bill Ellsworth. Julkaisuvuosi: 2016. Tuottaja: Thumbscrew.
01. Cleome (Halvorson) 6:15
02. Barn Fire Slum Brew (Fujiwara) 7:06
03. Sampsonian Rhythms (Formanek) 4:04
04. Trigger (Fujiwara) 8:26
05. Screaming Piha (Formanek) 5:50 <
06. Convallaria (Halvorson) 9:05
07. Tail of the Sad Dog (Formanek) 7:01
08. The Cardinal and the Weathervane (Fujiwara) 5:16
09. Danse Insensé (Formanek) 5:27
10. Spring Ahead (Formanek) 8:24
11. Inevitable (Halvorson) 6:10
