Gaber, Io e le Cose
Abalone Production AB021
Italialainen laulaja ja näyttelijä Maria Laura Baccarini ja ranskalainen viulisti-näyttelijä Régis Huby iskeytyvät laulajana, lauluntekijänä, näyttelijänä, muusikkona sekä näytelmäkirjailijana tunnetun italialaisen Giorgio Gaberin ja italialaisen Sandro Luporinin tuotantoon tavalla, missä on älyllisen tenhoavaa voimaa, erinomaista taiteellista näkemystä ja viihdyttävää esittämistyyliä. Gaber ja Luporini ovat molemmat erittäin arvostettuja Italiassa, vaikka emme heistä Suomessa oikeastaan mitään tiedä, mutta tämän kuuntelun jälkeen toki saattaa syntyä ainakin jonkinlainen käsitys heidän ajatuksistaan.
Jo viitisentoista vuotta yhteistä taivalta takanaan duo Baccarini-Huby julkaisi levyn Gaber, Io e le Cose (“Gaber, minä ja asiat”), mikä on kunnianosoitus Gaberin ja Luporinin työlle valtavaa œuvre -tapahtumaa varten. Gaber ei ehtinyt heidän versiotaan valitettavasti koskaan kuulla, koska hän kuoli tammikuussa 2003, mutta 90-vuoden ikää lähestyvä Luporini on kuulemma ollut erittäin otettu heidän versioinnistaan.
Gaber ja Luporini olivat tunteneet toisensa pitemmän aikaa, mutta voimavarojen yhdistäminen tapahtui kuitenkin vasta myöhemmin. Kun Gaberin sävellykset yhdistyivät Luporinin sanoitusten kanssa, syntyi Italiassa musiikillinen suuntaus, mikä tunnetaan nimellä teatro canzone. Nimensäkin mukaan musiikki yhdistää teatterimaailman ja laulun. Tästä alkoi tavallaan uusi aikakausi Gaborin sävellystyössä, kun Luporinin teksteihin nivoutui suuri määrä yhteiskunnallista sanomaa kantaaottavaa kritiikkiä ja kliinisesti purevaa tutkintaa.
Gaber analysoi perusteellisesti ympäröivää todellisuutta, ilman ennakkoluuloja, pelkäämättä kritiikkiä, koska se tuntui hänestä tarpeelliselta. Hän on aina ollut valmis ottamaan vastuun ideoistaan. Hän yritti ymmärtää yhteiskunnan toimintaa ja miesten käyttäytymistä. Todellakin suuri osa Giorgio Gaberin ja hänen kumppaninsa Sandro Luporinin työstä on omistettu ihmiselle, hänen tunteilleen, heikkouksilleen, suhteilleen yhteiskunnalle, politiikalle ja rakkaudelle. Heidän kielensä on selkeä, yksinkertainen, tehokas, mutta samalla siitä löytyy puhdistettua runollisuutta.
Näistä 1970- ja 1980-lukujen ajankohtaisista aiheista ja tapahtumista syntyneet sävelmät ovat löytäneet tiensä Baccarinin ja Hubyn käsittelyyn ja uudenlaisiin paljon kokeellista ainesta sisältäviin sovituksiin. Neljä viimeistä kappaletta ovat kuitenkin Gaberin elämän loppuvaiheilta ja niiden sisältö on vähän erilaisempaa.
Il Dilemma alkaa Hubyn soittaessa viuluaan kuin kitaraa ja siihen hieman elektroniikkaa mukaan liittäen saa aikaan jyhkeää taustapoljentoa Baccarinin laululle. Laulussa kerrotaan symbolisesti miehestä ja naisesta ja onko heidät tarkoitettu olevan yhdessä koko elämän ajan, onko se luonnollista. Kaksi myyttistä hahmoa kulkee kuvitteellista rantaa pitkin ja heidän yllään taivaalla on suuri varjo, epäilys. Cerco un gesto naturalen kanssa näissä kahdessa kappaleessa on kaikesta huolimatta tunteikkaan laulelman tuntua.
Nuori mies, joka ei pidä mistään mikä liittyy yhteisiin asioihin yhteiskunnassa. Hän huutaa ja inhoaa kaikkea, hän loukkaa kaikkia eikä välitä mistään mitään. Hänellä ei ole mitään tilalle annettavaa, kuka on tämä mies. Siitä kertoi voimakkaasti uhoava Guardatemi bene, mikä saa välillä uskomattoman vahvaa painetta alleen kuin lavalla olisi isompikin orkesteri. Siinä on hieman sellaista nightwishmaista painostavaa nopeasti hyökkäävää rynnistystä.
Maagisia hetkiä koetaan kappaleessa L’illogica allegria. Kuvittele olevasi yksin autossa maantiellä, aurinko nousee hiljaisuuden vallitessa ympärillä. Maagiset värit taivaalla kertovat sinulle, että olet elossa, elämän todellinen tarkoitus tulee esiin. Voit hyvin.
L’uomo muore, ihminen kuolee, vie kuulijan Federico Fellinin elokuvan La Dolce Vita tunnelmiin, missä ihmiset huutavat polttakaa se, polttakaa se. Huby saa aikaiseksi oikeanlaisen kammottavuuden tunteen ja Baccarinin laulun kerronnallinen pimeä puoli avaa kaduilla kihelmöivää kauhua. Sen voi tunnistaa ainakin se, joka on filmin nähnyt.
Gaberilla oli hyvin luja usko ihmiseen. Il luogo del pensiero kertoo ihmisen mielessä ja sydämessä olevasta lahjakkuudesta ja ajateltavissa olevista mahdollisuuksista. Hartaan hiljainen ja kaunis kappale tuo mieleen italialaisen iskelmätyylisen kaihoisan laulun, missä kaikki elämän hyvät puolet vuodatetaan esille.
L’impotenza kertoo kuinka vaikeata ihmisen on elää nykyhetkeä, menneisyys tiedetään ja tunnetaan, mutta epävarmuus ja kyvyttömyys kaivelevat elettävää elämää ja suuntaamme tulevaisuuteen. Kappale alkaa Lauran sanallisella minuutin mittaisella kerronnalla ja siitä laulu jatkaa hieman vakavahkolla ja ajatuksia tapailevalla tavalla.
Seuraavassa kappaleessa joudutaan väkinäiseen vapauteen, minkä aiheuttavat kameroiden yleistyminen ja tiedonsaannin lisääntyminen. Niiden avulla saamme kuvaa kaikesta mahdollisesta myös kaukaa. Maailmaa avartuu, mutta samalla on oma vapaus menetetty. Ihminen tuntee olevansa vapaa, mutta se ei ole aitoa vapautta. Kappale kuvaa kuinka massamaiseksi kaikki on tullut, La Massa. Rytmikkäällä loikalla liikkeelle lähtenyt kappale syöksähtelee matkan aikana moneen suuntaan irroten laulussa osin omille teilleen nousten korkealle ja taas alas, heittäytyen, vyöryen.
Tule esiin, jotta voin sulkea. Tässä on kyse samasta asiasta kuin identiteetin menettäminen. Olemme peloissamme, koska emme tiedä mikä meitä odottaa. Polli d’allevamento on pateettinen puolimarssi paatoksellista korkealentoisuutta ja saarnausta. Seuraava kappale jää eräänlaiseksi Gaberin testamentiksi, koska hän kirjoitti sen elämänsä viime hetkillä eikä näinollen ehtinyt laulaa sitä ennen kuolemaansa. Siksi se on myös merkityksellinen tämän levyn tekijöille.
Non insegnate ai bambini, ”älä opeta lapsia”, antaa kuvan siitä mitä Gaber ajatteli, ettei pidä opettaa omia arvoja, virheitä, sosiaalisia harhakuvia ja virheellistä moraalisuutta. Pitää opettaa vain elämän taiallista olemusta ja unelmia. Kappaleessa on alkuun lasten keskustelua ja naureskelua, kunnes mukavan kaunis soinnukkuus avaa musiikillisen autereen. Gaberin sävellyksistä viimeisiä olivat kerronnallinen Mi fa male il mondo ja kahdenkeskeisestä keskusteluista Gaberin ja hänen ystävänsä kesken ideansa saanut vuosituhannen vaihteen ilmentymiä luotaava Verso il terzo millennio, ”kohti kolmatta vuosituhatta”.
Levy päättyy kaihoisaan tunnuskappaleeseen Gaber, Io e le cose. ”En tiedä mitään, se mitä tiedän, pitäisi olla onnellinen. Ilman kahta erillistä kehoa ja mieltä yhdessä ei olisi tulevaisuutta”.
Koettuani kaksikon live-esiintymisen tämä levykin saa aikaan uusia virikkeitä ja tunteen purkauksia. Niihin on helpompi näin pureutua ja musiikki ei laimene ollenkaan levyltä kuultuna. Maria Laura Baccarini on vahva esiintyjä. Hän eläytyy koko kehollaan laulujen sisältöön, minkä hän tekee syvällisellä kiintymyksellä laulujen aihepiiriin.
Yli tunninpituista Gaber, Io e le Cose -levyä on vaikea asettaa suoraan jazzin rivistöön, mutta jotenkin levy-yhtiön luokittelema folk-musiikki ei mielestäni sovellu tähän yhtään sen enempää. No, ehkä levyn ensimmäiset kappaletta Il dilemma ja Cerco un gesto natural tuovat totisesti mieleen Joan Baezin laulujen tunnelman. Eipä anneta näitten ajatuksien kuitenkaan häiritä, sillä levy on aika hämmentävää musiikkia omassa kategoriassaan. (JKi)
Maria Laura Baccarini: laulu, ääni, Régis Huby: elektroakustinen tenoriviulu, sähkö- ja akustinen viulu sekä tehosteet.
Äänitys ja miksaus: Sylvain Thevenard. Masterointi: Marwan Danoun. Kannen kuvat: Brian Siskind. Vihkosen kansikuva: Jeff Humbert. Vihkosen sisäkuvat: Maud Subert. Käännöstyö: Gérard Auburgan. Kannen taide: Antebellum. Julkaistu: 2015
01. Il dilemma 6:36
02. Cerco un gesto naturale 4:48
03. Guardatemi bene 4:54
04. L’illogica allegria 4:07
05. L’uomo muore 7:40
06. Il luogo del pensiero 4:00
07. L’impotenza 4:48
08. La massa 4:43
09. Polli d’allevamento 3:40
10. Non insegnate ai bambini 5:16
11. Mi fa male il mondo 6:56
12. Verso il terzo millennio 4:01
13. Gaber, Io e le cose 4:50
Kokonaiskesto 66:44
