Harvemmin kuultua puolalaista jazzosaamista tunkee kuulolihaksiin heti ensimmäisestä raidasta lukien hyvin intensiivisesti ja voimallisesti. Mieleen tulee eittämättä päällimmäisenä Jorma Kalevi Louhivuori ja Tatu Rönkkö… nuo maamme tuoreen jazzin taiturit.
Kun trumpetistin ja rumpalin hurjaan tahtivyörytykseen lisätään räjähtävän voimakas piano sekä kumean jymisevä basso on koossa nelikko, joka sai tällä levyllä Puolan musiikki palkinnon “Fryderyk 2011” . Lisäksi trumpetisti Fortuna tuli ensimmäiselle sijalle Jazz Forum -lehden “New Hope” kategoriassa 2010.
Eli kyseessä on voimakkaan energinen ja väkevällä otteella eteenpäin kulkeva yhtye. Kun tähän niputetaan vielä herrojen taituruus on kokonaispaketti nimeltään erittäin hyvä. Tosin meiltä löytyy kotimaastakin vastaavia taitureita, mutta jollainlailla polskien soitossa on ehkä enemmän jytyä ja jäynää. Liekö sitten hieman tiiviimpi paketti… vaiko pelkkää haihattelua allekirjoittaneen päässä.
Tyylillisesti kuljetaan “nuorten kapinallisten” linjalla, mutta harmonisena kokonaisuutena. Kokonaisuutena, joka on myös täyteliäinen. Täyteliäinen, vaikka soolo kiertää perusjazzkaavalla soittajalta toiselle. Eli eletään koko ajan hektisen täydellisessä rytmimassassa.
Toisaalta ilman impron ylilyöntopelkoa tai kakofonian kauhukuvaa. Ei, vaan kokonaisuus toimii täydellisenä ja kiinteänä kokonaisjuttuna. Jopa hieman hengästyttävänä ja ahdistavanakin.
Toisaalta erinomaisen nautittavana sävelvyörynä, kun vain mukaan uskaltaa heittäytyä täysillä. Vaikka massa ympärillä myllertää voimakkaana, se ei kuitenkaan imaise tukehduttavaan syleilyynsä. Ei, vaan lilluttaa kuulijaansa täyteliäisen äänikimaran ja rytmimaton päällä.
Trumpetisti Fortuna lataa voimalla ja taidolla. Hänen perusrepertoaarinsa on laajalainen. Samaa jytyä ja väkevää haisua on pianisti Raminiakilla. Hän käsittelee mustavalkioita jyreällä voimalla, mutta toisaalla myös juoksevan pehmein sormituksen. Ihastukseni.
Rumpali Parkeria vertasin jo alussa Tatu Rönkköön, enkä suotta, sillä sellaista menoa ja meininkiä tämä kaveri pitää kannukalustollaan. Mutta hän myös tietää, mitä tekee ja hänen työstöään on hienoa kuunnella. Sama pätee myös paksukielen soittaja Swiesiin.
Kun tähän ynnätään vielä erinomainen levyn tekninen toteutus, niin mitäpä sitä muuta voisi vaatiakaan. Eli ei muuta kuin nauttimaan…
Puolalainen jazz on jäänyt viime vuosina monelta suomalaiselta lähes täydelliseen paitsioon. Se on erittäin valitettavaa, sillä jazzilla on maassa erittäin vahvat perinteet. Ja se on ollut yksi modernimman ja tuoreemman jazzin edelläkävijöitä. Liekö menneiden vuosikymmenten puolalaiset laiva- ja kapakkasoittajat söivät pohjan voimakkaampaan jazzilliseen yhteistyöhön.
No, se on enemmän meidän suomalaisten tappio kuin puolalaisten. Allekirjoittanutta myös välillä syljettää, kun puhutaan Itämeren rantavaltioiden yhteistyöstä… jazzissa sitä näkyy aivan liian vähän ainakin Suomessa. Vai koska olette viimeksi kuunnelleet levynä tai livenä ruotsalaista, eestiläistä, puolalaista, tanskalaista, liettualaista, venäläistä, saksalaista tai latvialaista jazzia? Minä kysyn vaan…
No, tässä on oiva annos nuorempaa puolalaista osaamista. Etsikää tämä vuosi sitten julkaistu levy käsiinne… ehkäpä Digelius on oikea osoite…
Annan hyvän arvosanan ja nautin aidosti kuulemastani! (OR)
Maciej Fortuna – trumpet, Przemysław Raminiak – piano, Andrzej Święs – double bass, Frank Parker – percussion
Recorded on 8th November 2009 in Poznan, Poland at “Sena Na Pietrze” estrada Poznanska
Recording, mix, mastering Katarzyna Palicka-Kozlowska & Eryk Kozlowski
1. Lost Keys 10:04
2. Redfine 3:20
3. Mind Travel 13:29
4. Threedom 8:03
5. Restless 3:56
6. Searchin’ 5:20
7. Solace 4:49
8. Quest For The Truth 7:46
9. The Endless Story Of Lost Keys 0:42
