Tämä uusi Louis Sclavisin kvintetti on tavallaan jatkoa hänen aikaisempaan projektiin “L’imparfait des langues”. Alkusysäys tälle levylle on osittain jo vuodessa 2005. Silloisesta yhtyeestä tässä uudessa kvintetissä soittavat kitaristi Maxime Delpierre ja rumpali Francoise Merville. Saksofonisti Matthieu Metzger ja basisti Olivier Lété ovat uusia yhtyeen jäseniä. Sclavis voidaan lukea yhdeksi merkittävimmistä tämän hetken klarinetisteista. Varsinkin hänen bassoklarinetin käytön laaja-alaisuus on varsin häkellyttävää kuultavaa. Hänen johtamansa yhtyeet ovat myös vaihdelleet aina duosta alkaen septettiin. Voisi hyvin kuvitella, että tähän väliin mahtuu jo paljon erityylistä musiikkia. Itse kuitenkin pidän häntä ensisijaisesti free- ja avantgarde jazzin yhtenä merkittävimmistä eurooppalaisista vaikuttajista. Monesti ymmärrämme avant-garde jazzin erittäin vaikeaselkoisena, jopa sekavana tapana esittää musiikkia. Toiset pitävät sitä täysin sekopäisenä musiikin lajina, jossa ei ole päätä eikä häntää. Voihan sen näinkin ymmärtää, jos nyt yleensäkään musiikin lajeja pitäisi erityisesti ymmärtää. Mielestäni sitä ei tarvitse ymmärtää, sillä tärkeintähän on kuunteleminen ja sen kautta saavutettu tunnelma. Sclavis tekee soiton niin helpon oloiseksi, että siihen uppoutuu väkisinkin. Oli se sitten avantgardea, impressionistista soinnutusta tai mitä tahansa, niin hänen soittamisensa on hienoa kuultavaa, mahtavan upeaa.
Hänellä on luovuutta musiikin säveltäjänä. Itse hän pitääkin musiikin tekemistä jatkuvana luovana prosessina, jossa valmiiksi kirjoitettu ja improvisoidusti esitetty musiikki kohtaavat sulassa sovussa paikan päällä soitettuna. Siksi se varmasti on niin kiinnostavaa. Hänen musiikistaan voidaan löytää aineksia kansanperinteestä, keskiaikaisesta mahtipontisesta barokista yhtä hyvin kuin nykyaikaisesta jazzista. Kaikki täydentävät toisiaan ja vielä vapaasti ilmaistuna on tyypillistä Sclavisin musiikissa.
Tämä hänen uusin levynsä “Lost on the Way” on saanut muotonsa Homeroksen Odysseuksen sankaritarustosta. Kappaleiden nimet liittyvät tämän tarusankarin liikkeisiin Troijan sodan aikoihin. Sisältö on vahvasti taiteellista, helposti mukaansa vetävää. Hän on selkeästi uudistanut taas kerran tyyliään. Uskoisin tämän uppoavan helposti myös kaikkein puritaanisimpien traditionaalisen jazzin ystävien tajuntaan, sillä tämän levyn musiikki ei ole läheskään niin free voittoista kuin olemme aikaisemmin tottuneet häneltä kuulemaan. Tällä levyllä on vahvasti mukana rock- ja funkpohjaista soundiefektejä, mikä on tavallaan uutta hänen musiikissaan. Se varmasti myös selkeyttää kappaleiden rakennetta helpommin vastaanotettavaksi tavallisen kuulijan korvaan.
Heti ensimmäisessä kappaleessa “Charybdesta Scyllaan” Sclavisin taiturimainen juonittelu bassoklarinetilla kulkee valtavan laajalla ilmaisuskaalalla rehevän tiukalla otteella. Levyn nimikkokappale lähtee liikkeelle tuhdisti Mervillen matalalla tahdikkaalla rummutuksella ja jatkuu taitavasti Sclavisin klarinetin laajalla lurituksella rytmikkäästi ylös alas tempoillen. Äänien kirjo tuntuu olevan ehtymätön. “Bain d’or” tuo mieleen keskiaikaiset seurapiiritanssit. “Le Sommeil de sirens” on selkeästi alussa vaikeammin hahmoteltavissa. Tahti kiihtyy kuitenkin alun hakemisen jälkeen ja Delpierren kitara, Mervillen rummut ja Létén basso alkavat raivota kovalla rockpitoisella rytmityksellä. “L’heure des songes”, “Aboard Ulysses’s Boat”, “La doute du Cyclope,” ja“Un vent noir” ovat tyypillisempää Sclavisia ja lähempänä sitä tuttua vapaata seikkailua, missä tuulten annetaan tuivertaa ja myrskyn raivota. “Des bruits a tisser” puolestaan on rankkaa, särmikästä jytinää. Siinä on rockyhtyeen voimaa, kova syke, jota mainiot välisoinnut pehmentävät. Viimeisellä raidalla “L’absence” hiljennytään hartaiksi uskovaisiksi, polvistutaan alttarille ja kumarretaan kiitokseksi.
Yhtyeessä on kaksi puhaltajaa ja Matthieu Metzger saa myös hyvin tilaa omille sooloilleen ja yhteistyö Sclavisin kanssa toimii kellontarkkuudella, välillä jopa ällistyttävän humoristisen hauskasti. Vaikka yhtyeen instrumenttikokoonpano on melko tavallinen jazzyhtyeille, niin musiikki ei sitä ole, se on enemmänkin tavanomaisesta poikkeavaa ja siksi niin ajatuksia herättävää. Soitossa on tanakkaa ja vankkaa virtuoosimaista otetta, mutta samalla se on rytmisesti sävyisän notkeaa. Mielestäni kokonaisuus on mahtavaa kuunneltavaa.
Louis Sclavis esiintyy Kerava Jazzeilla 12.6. Laittakaapa päivämäärä kalenteriin. Silloin on jokaisella hänen musiikistaan kiinnostuneella hieno mahdollisuus käydä kuuntelemassa mitä todennäköisimmin juuri tämän levyn sisältöä paikan päällä kuultuna. (JKi)
Louis Sclavis, klarinetti, bassoklarinetti, sopraanosaksofoni; Matthieu Metzger, sopraano- ja alttosaksofoni; Maxime Delpierre, kitara; Olivier Lété, kontrabasso; François Merville, rummut
Äänitys: Syyskuu 2008, Théâtre de St.Quentin-en Yvelines, Gérard de Haro ja Mireille Faure. Miksaus: Studios La Buissonne, Pernes-les-Fontaines, Gérard de Haro ja Louis Sclavis. Kannen kuva: Louis Sclavis. Muut kuvat: Christophe Alary. Kannen suunnittelu: Sascha Kleis. Tuotanto: Manfred Eicher. Julkaistu toukokuussa 2009.
- De Charybde en Scylla 5:34
- La première île 1:24
- Lost on the Way 6:42
- Bain d’or 6:03
- Le sommeil des sirens 7:23
- L’Heure des songes 4:19
- Aboard Ulysses’s Boat 5:52
- Les doutes du cyclope 6:51
- Un vent noir 3:39
- The Last Island 1:21
- Des bruits à tisser 5:18
- L’Absence 2:24
Kaikki kappaleet ovat Louis Sclavisin sävellyksiä
Kokonaisaika 56:51
