Breakwater
Texicalli Records Oy, TEXCD 141
Syntikka ja tahdinlyönti… liekö yhtyeen kalakukkokaapunninpojat Mikko ja Emppu aloittavat rytmilätkytyksen ja sävelmaalailun. Makoisana kuin Hanna Partasen piirakat, ne joita kävimme aamutuimaan ennen radioon aamuvuoroon menoa leipomosta ostamassa. Voe tokkiisa sitä naatinnon miäree…
Nautinnollista on myös tämä Lightboxereiden seesteinen musiikkileijunta. Leijunta, joka pitää sisällään yhtälailla mystiikkaa, maantiedettä kuin rytmimusiikkia. Puettuna monikerroksiseen asuun, josta kuulijan hämmästykseksi ja riemuksi taiotaan raita kerrallaan uutta esiin.
Tai ainakin melkein uutta, sillä levyn perusvire säilyy läpi lätyn jotenkin muuttumattomana. Ikäänkuin loimilankoina, joihin pujotetaan erivärisiä matonkuteita… ja katso riemukkaan kirjava räsymatto on valmis. Täh? Onko räsymatossa jotain vikaa… voi hyvä tavaton sentään…
Levymogulikin äityi levyn saatesanoissaan maalailemaan: “Groove on siis pitelemätön! Se surffaa afron harjalla apunaan improvisoinnin jalo taito.”
Empun eli Emil Luukkosen urut eivät soita surua, vaan jotain utopian ja realismin välissä keinuvien sfäärien ulottomattomuutta. Tuota käsinkoskematonta ympärillekietoutuvuutta tukee Holkon syntikka ja saksofonit. Rauhaisana. Kirkkaan hohtavina ja kiinnitarttuvina. Toisaalta silkinpehmeinä ja hellinä kosketuksina. Tai rahisevan räkäisinä santapapereina. Jonain ei olemassa olevina, mutta silti läsnäolevina…
Tätä ihmeelistä rytmiulottuvuutta lisää Assefan percussiokioski. Kioski, jonka myyntiluukku syöltää asiakkaille makuja… Fazerin sekalaista, nalle-karkkeja ja viiden pennin polkkia… yksinään tai Pöyhösen patteriston kaverina. Erinomaista yhteiseloa ja ulottuuden rytmiikkaa utopian maisemisssa.
Holkon sakspiiput pistävät värikirjoja, jotka maalaavat tunnetiloja sateenkaaren eri väreissä… my little pony loikkii aurinkoisella niityllä… Big Bad Wolf murahtelee ja tekee hengitysharjoituksia tiilitalon takana… messevän väkevän barsaxailun sivellintyönä.
Haarala hurjastelee kitaroillaan ja syntikoillaan… rytmikkään rätväkkäästi… jarruttaen välillä, kuten etana kurvissa. Koko ajan rytmikkään riemukkaasti. Ollaan ei missään… tai sittenkin jossain… korvienvälisessä olotilassa, nautinnon aivolohkossa… tiedostamattomuuden rajamailla.
Soinnikas ja rytmihallusinaatiopaketti uupuu vielä bassoilijaa, joka värjää Herralan hyppysin musiikillisen alapään… hiplaten kokonaisuutta rytmiklimaksiin. Täydellisyyteen, orgasmiseen purkautumiseen… Aistikkaana. Tasapainoisen monisyisenä. Realistisesti koskemattomana.
Levykokonaisuus on erilaisuudellaan poikkeavaa rytmijazzailua. Älä sie hättäile -meiningillä. Äänimaailman sekoituksella, jossa massiiviin sekoittuu suuri määrä sooloiluakin… nousematta mitenkään eturivin tunkeilijaksi, vaan värjäten makoisasti kokonaisuutta.
Erilaisuudestaan ja äänimaailman runsaudesta huolimatta levy on melodinen ja rytmikuosinsa mukavasti säilyttävä. Sekoitus sitä sun tätä…
Jos kuulijalla on rohkeutta heittäytyä täydelliseen relax -olotilaan ja antaa musiikin soljua ennakkoluulottomasti kuuloluihinsa, on luvassa makoisa retki sinne jonnekin… hyvänolon lähteille.
Nauttikaa runsain mitoin! (OR)
Aki Haarala – guitars, synths, Markus Holkko – saxes, synths, Emil Luukkonen – organ, mellotron, Ville Herrala – bass, Abdissa Assefa – percussion, Mikko Pöyhönen – drums
Recorded by Petri Asiala, Abdissaa Assefa at Ambience Studio
Overdubs by Abdissa Assefa at Ambience Studio,Synth overdubs (songs #2,4,5,6) played and recorded by Markus Holkko at Central Heating Studios
Mastered by Pauli Saastamoinen at Finnvox Studios
1. Rescue Boat 5:55
2. Undercurrents 7:04
3. Small Islands 4:40
4. Breakwater 5:53
5. Ontology 5:01
6. Sense Of Light, Then Deep Blue.. 6:43
