Les Incendiaires
Afri AM061-2015
Lyonilaisen ARFI -muusikkoyhteisön soittajista koostuva Les Incendiaires -vaskipuhallintrio käväisi maaliskuun alussa Suomessa julkistamassa yhtyeen nimeä kantavan debyyttilevynsä. Vapaasti käännettynä nimi viittaa tuhopolttajiin, joten se antaa selkeän viestin siitä, että trio päästelee torvien räväkällä soitolla vauhdikkaasti kohti polttokohdetta. Pasunisti Olivier Bost, trumpettia, vetotrumpettia ja tuubaa muistuttavaa euphoniumia (baritonitorvi) soittava Guillaume Grenard sekä baritonisaksofonisti Eric Vagnon eivät rytmisoittimien perään haikaile ampaistessaan tehokkaasti puhuttelevan kiivaan menopelin ”kiiruustaipaleelle” ja kohti määränpäätä.
Levyn sävellyksistä pääosan on kirjoittanut Guillaume Grenard. Yhdestätoista kappaleesta seitsemän on hänen käsialaa, kolme Bostin ja yksi Vagnonin. Aiheet sävellyksiin ovat syntyneet monesta eri lähteestä. Elokuvamaailma löytyy Georges Mélièsin sekä synkistä että iloisista yli sata vuotta vanhoista mykkäelokuvista, Giovanni Pastronen Gabiriasta ja lähes sata vuotta myöhemmin syntyneestä romanialaisesta Șerban Marinescun Ticăloșiista.
Muita sävellysten aihepiirejä ovat Thomas Mannin kirjassaan kuvaileman ihmeiden vuoren parantolan päällepäsmärin tekemiset kappaleessa Adriatica von Mylendonk. Ali Agçan taustalla on turkkilainen Mehmet Ali Ağca, joka yritti murhata paavi Johannes Paavali II:n Pietarinaukiolla vuonna 1981. Charlotte Corday oli Ranskan vallankumouksen merkittäviä tekijöitä, joka ihaili yhteiskunnallista vapautta ja vastusti silloista hirmuvaltaa. Surmattuaan yhden jakobiinien johtajista, Jean-Paul Marat’n, hän sai itse kuolemantuomion.
Mélièsin mykkäelokuvien tapahtumiin liittyvässä aloituskappaleessa Voyage dans la lune,”Matka Kuuhun”, leikitään kuurupiiloa, missä baritonisaksofoni röyhistelee karheasti rynkytellen. Pasuuna ja trumpetti yrittävät raivoavan ylärekisterin yhteissoitolla löytää tien, mitä pitkin pääsisi mukaan samalle avaruusmatkalle. Le raid Paris – Monte Carlo en deux heures puolestaan kuvaa automatkailua. Entisaikojen kokoontumisajo Monte-Carlon rallin alkuun Pariisista Monte-Carloon oli puhdasta puuhastelua tämän matkan rinnalla, sillä matka luvataan räväyttää kahdessa tunnissa 17 tunnin junamatkan sijasta. Alun hissuttelevan rahistelun ja koneiden käynnistämisvaikeuksien jälkeen aletaan mennä aika haipakkaa. Pikku hiljaa baritonin matalan ontosti toistuva tuuttaus kiihdyttää trumpetin ja pasuunan huimaan keskinäiseen riitelyyn vauhdin ylläpidosta. Talla pohjassa matka alkaa maittaa ja kohta ollaankin jo perillä.
Mélièsin mykkäfilmin aihepiiriä seuraillen levyn nimikkokappale Les incendiaires ennustelee hirvittävää lopullista tuhoa torvien soidessa kalvakkaan ennakoivasti, uhmakkaan särkevästi, vakavahenkisesti, jomottavan niskurimaisesti. Ilmapiirin karkea kelmeys ja väkivaltainen synkkyys huokuvat kaikessa ristiriitaisuudessaan. Elämän ja kuoleman välimaastossa liikkuen karski rumuus voittaa kauneuden kaikessa alakuloisuudessaan, kun giljotiinin leikkuri putoaa ja karmeista rikoksista tuomitun rötöstelijän pää kolahtaa alla olevaan koppaan ja arkun kansi sulkeutuu lopullisesti.
Samaa kuolemanpelkoa ravisuttavan kammottavaa puistatusta, kovaluontoisuutta ja epäystävällistä armottomuutta pitää sisällään myös Charlotte Corday, vaikka kappale kulkeekin osin myötätuntoisessa voitonriemusaatossa tukevan vapauttavalla rytmityksellä.
Kappaleissa Ali Agça rumpali Alfred Spirli täydentää trioa antaen Bostin räävittömälle pasuunan revittelylle lisäpotkua kumeilla bassorummun tykityksillä. Terhakoiden torvien mäiskeessä edetään myös seuraavassa kappaleessa Adriatica von Mylendonk, missä mukaan tulevat lisäksi trumpetisti Jean-Luc Cappozzo ja sopraanosaksofonisti Jean-Paul Autin, joka aloittaakin kappaleen hauskasti luritellen muiden vastatessa siihen lyhyillä vuoropuheluilla. Grenard ottaa loppua kohden ohjat käsiin räiskyvän monipuolisella soolo-osuudella.
Kolmikko tuulettelee ilmapiiriä vaihdellen omintakeisesti formaattia mielialasta toiseen. Vaihtelevilla tunteiden purkauksilla mennään välillä iloisesti pilke silmäkulmassa ja kohta puolin ollaankin jo puistattavan vakavamielisiä. Tämä railakkaalla otteella puhaltava ”tuhopolttajat” -trio tekee omintakeisella esittämisellään vaikutuksen. Kolmikon kehittelemä musiikillinen anti on tehokkaasti säkenöivää ja mieleenpainuvaa. Vaskipuhallinperinteestä pohjansa esitykseen luova ja siihen sopivalla määrällä improvisoitua soittoa yhdistelevä trio nostaa hiuskarvat pystyyn räjähtävällä puhaltamisellaan ja laskeutuu hetken päästä kurun pohjalle hengästyttävästi ilmaa puhallellen.
Levyn päättävässä Y a des choses koko kuusikko on mukana ja muutos on melkoinen kokonaisuutta ajatellen. Kappale irtoaa selkeästi siitä mollivoittoisuudesta, mikä on mukana monessa muussa kappaleessa. Luritteleva lintujen ääniä matkiva alku lennähtelee auvoisasti kuulakkaalle taivaalle. Siitä kulku etenee vetreän rempseästi ja mukaan tulee iloluontoisuutta, vaikka hieman haikea lopputunnelma jää kaikesta huolimatta kytemään mieleen. (JKi)
Olivier Bost: pasuuna, Guillaume Grenard: trumpetti, vetotrumpetti, euphonium (baritonitorvi/tuuba), Eric Vagnon: baritonisaksofoni. Vierailijat: Jean-Paul Autin, sopraanosaksofoni (raidat 7,11), Jean-Luc Cappozzo, trumpetti (7,11), Alfred Spirli, rummut ja muut lyömäsoittimet (6,7,11).
Äänitys: L’école de Musique Guy Laurent à Saint Fons, kesäkuu 2015 ja à Brignais, heinäkuu 2015. Äänitys, miksaus ja masterointi: Thierry Cousin. Kannen graafinen suunnittelu ja kuvat: Jérome Lopez. Julkaistu: 2016
- Voyage dans la lune (Bost) 4:37
- Ticăloșii (Gredard) 4:52
- Legem patere quam fecisti (Grenard) 4:28
- Le raid Paris – Monte Carlo en deux heures (Vagnon) 6:48
- Les incendiaires (Bost) 7:30
- Ali Agça (Grenard) 3:14
- Adriatica von Mylendonk (Grenard) 6:38
- Lithium (Grenard) 3:44
- L’auberge du singe zébré (Grenard) 3:19
- Charlotte Corday (Grenard / Gibert) 4:59
- Y a des choses (Bost) 4:45
Kokonaissoittoaika 55:04
