Laszloproducts, LSCD2-2009
Erinomaisen väkevä levyavaus, jossa sello ja viulu ottavat osittaisen etulyönnin, maestro Sülen pianon ikäänkuin terottaessa kynsiään. Rytmikäs tsäkätys takoo tahdin, johon pikkuhiljaa kasvaa viulun sijaan leadsoittimeksi piano. Tahdikkaan ryhdikkäästi, yhtyen hiljaa kiihdyttäen nopeammaksi ja nopeammaksi sormijuoksuksi mustavalkiolla. Kun juoksutuksen oheen aaltoillaan hienosti koko koskettimistolla ja annetaan vasemman käden puhua jykevällä voimalla alkaa herkku olla huipussaan. Huipussa, joka yhdessä jousiston kanssa antaa erinomaisen nautintahetken. Erilaisen. Osin maagisenkin. Mutta todella hienon rytmisen kokonaisuuden. Ja millä soitinyhdistelmällä. Wow!
Kakkosraita hyydyttää ykkösraidan menon. Süle herkistää soittopelinsä kauniiseen, balladin omaiseen satumaailmaan. Sellaiseen, jossa etsitään jotain jostain, mitä ei ole olemassakaan. Rauhallisesti, Kuitenkin elävällä sykkeellä, jossa pianon herkkyys on elementissään. Kauneus ja yksinkertaisuus saavat seurakseen kilkuttavan kirkkaat juoksutukset. Juoksutukset, jotka tuntuvat olevan unkarilaissyntyisen Sülen tavaramerkki. Liekö verenperintö tiukkatahtisesta Dzardaksesta. Niin tai näin, erinomaista kuunneltavaa.
Kolmosraita avataan jälleen räväkästi, ikäänkuin ilmoittaen, että täältä tullaan. Ja niin tultiinkin. Voimakkaana ja tehokkaana rytmipommina, jossa Süle työstää jälleen soittimensa musiikin kiitolaukkaan. Hillittömiin juoksutuksiin, vasurin hoitaessa upeasti komppiosastoa yhdessä sellon ja viulun kanssa. Kun tähän ripautellaan sekaan mausteeksi osittaista riitasointia ja modernismia alkaa kuulonautinto olla jälleen valmis. Tiukan tahdikas. Harmonisesti hienosti yhteenliimattu.
Nelosraidalla hiljennytään jälleen mallailemaan hiljaisuutta. Osin melankolisesti. Elämänlankana juoksutukset, jossa käytetään soittimen vihonviimeisiäkin koskettimia oikealta. Kilkuttavan juoksutusmaton ja rauhaisamman sooloilun takana möräjää jousisto- Syvän rauhaisana. Pelottavan haastavana.
Sülen soitossa on koko ajan annos magiikkaa. Magiikkaa, joka tekee hänen melankoliastaankin elävää. Elämänhaluistakin (?). Pieni sininen liekki lepattaa ikäänkuin viimeisiään, mutta voimistuu voimistumistaan, palaen lopuksi suurella roihulla. Sülen erinomaisuus koko koskettimiston hallitsijana hyppää useampaan kertaan esille. Vasuri tekee hillittömän määrän työtä. Komppaa. Juoksee kilkkaavan oikeiston rinnalle. Välillä bassovoimallaan ohitsekin. Todellista musiikki-iloittelua, jossa paiskataan kehiin koko pianomusiikin genre. Genre, jollaista harvemmin pääsemme kotimaisissa soittosuoritteissa nauttimaan! Süle on kertakaikkiaan loistava!
Ja kun kaikki natsaa erinomaisesti sellisti Rysän ja viulisti Takácsin kanssa yhteen, saa kuulija osakseen musiikkia, joka hemmotteleee häntä selkäydintä myöten. Vaivuttaen hänet nirvanaan. Olotilaan, jossa hyvänolon tunne on sanoin kuvaamaton.
Edellä mainittu koskee levyn kuutta ensimmäistöä raitaa, sillä viimeisenä kuullaan yli 27 minuuttia kestavä teos: Trio Solingo… avant gardistinen spektaakkeli sellolle, pianolle ja viululle. Tämä klassisesen nykymusiikin kategoriaan sijoittuva sävelteos antaa reilusti tilaa myös viululle ja sellolle, joiden osuus kuudella ensimmäisellä raidalla jäi lähinnä komppaaviksi instrumenteiksi. Tämä massiivinen raita tai oikeammin eri osista koostuva teos vaatii kuulijaltaan pitkäjännitteisyyttä, sillä monin paikoin sen taiteellinen aspekti ylittää normaalin rytmimusiikin ystävän vastaanottokyvyn. Harmi sinänsä, sillä modernin klassismin ja vastaavan jazzin ero on minimaalinen…
Kokonaisuudessaan Laszlo Sülen levy on upea kokonaisuus. Kokonaisuus, jossa totutuista jazzkokoonpanoista poiketen trion kokoonpano on instrumentaalisesti erikoinen. Se, että onko tämä jazzlevy vaiko klassinen tai joku muu, jääköön omaan arvoonsa. Süle osoittaa tällä levyllä kuuluvansa pianistina ja säveltäjänä kuin sovittajanakin ehdottomaan ykkösketjuumme. Hänen erilaisuutensa kääntyy erinomaiseksi postiivisuudeksi. Ja se on tervetullutta!
Uskon, että tällä levyn triolla olisi paljonkin käyttöä livenä festivaaleilla ja konserttiohjelmistoissa!
Korkeat pisteet Laszlo Sülelle ja ostosuositus niille, joilla ei vielä ole levyä. (OR)
Trio Solingo:
Zoltán Takács; violin, Eeva Rysä; cello, László Süle; piano
Recorded and mixed at Arabia Studios, Helsinki, Finland a´26.-28.9.2008
Recording engineer: Janne Viksten
1. Part I Openings & Closings 4:59
2. Part II Searches & Findings 7:20
3. Part III Swinging & Slowing 6:06
4. Part IV Grieves & Relieves 5:54
5. Part V Charge & Discharge 7:10
6. Part VI Condusion 3:42
7. TRIO SOLINGO 27:09
All compositions & arrangements by László Süle
