Jälki
Korpi Records 2009, KRPCD101
Na jo vain on soma nimi bändillä. Bändillä, jonka juuret ovat syvällä Kainuun ja Lapin periferioissa. Maisemissa, joissa luonto ja taivas yhtyvät. Ääretön avaruus imaisee silminkantamattoman korpimaan ekstaasimaiseen syleilyynsä. Ihmispolo vaeltaa keskellä ei mitään, jossain alkukantaisen elämisen, vuosikirjon väriloiston ja valkeuden keskellä aistien olemassaolon ihanuuden ja kurjuuden. Yhtäaikaa. Alitajuisesti ja todellisesti.
– Lapin luonto luo outoa taikaa – tangoiltiin aikoinaan. Niinpä niin, yhtälailla Ylä-Lapin kaljut tunturimaisemat, rakkoineen ja kuruineen kuin petun ja virsien korpimaa, Kainuu, haastavat säveltäjät kaksintaisteluun. Taisteluun, jonka lopputuloksena on raapaisu äärettömyyttä. Hetkeä, jota ei enää kohta ole…
Tämän levyn biisit ovat pääosin oululaistuneen saksofonisti Niirasen käsialaa. Ei kerralla haukattavaa. Sinänsä eteerisen melodista. Tarvittaessa jykevän väkevää. Toisaalta smoothjazzin pehmeää löysyyttä. Osittain tavanomaisuutta ja toistoa. Vastapainona käsinkosketeltavaa land scape -maalailua. Kansanmusiikkimaista tunturijazzia….. Mielestäni työstöelementeistä olisi kuitenkin saanut vieläkin vitummasti irti, kuten pohjoisessa sanotaan…
Mutta kun kokonaisuus on näinkin maittava ja tuota paikoittaista löysää ja tasapaksuutta murretaan oivasti mm. pianisti Juntusen juurevan tanakalla työstöllä, osin tehokkaalla puhallinvolyymilla. Volyymilla, joka jakautuu upeisiin Niirasen saksofoni- ja Jauhiaisen trumpettisooloihin. Sooloihin, jotka yltyvät pohjoisen ulottovuuden vinkaksi… tuuleksi.
Myös Jaakon kitarointi saa tilaa sopivan särmikkäästi, ikäänkuin hillasuolla paarmojen keskellä lelluen, toisaalla kiveliöön kivasti karahtaen. Basisti Rädyn tasaisen rauhoittavan, jopa shamaanisen perusjumputuksen ja rumpali Ekforsin poroelon rykimästä poroerotuksen kirnun kaaokseen liikkuvan koparakapuloinnin toimiessa sielukkaina komppiassistentteina maukkaalla maulla luoden pohjan levykokonaisuudelle. Niinpä orkesterin harmonia, yhteensoitto ja erilaisten tuntojen että mielikuvien luonti sujuukin erinomaisen hyvässä balansissa. Nautitavalla sävelgenrellä, joka saa kuulijansa vaipumaan monin paikoin jonkinasteiseen nirvanaan…
Ainut oikeasti allekirjoittaneeseen särähtänyt juttu levyllä on ollotus eli sanaton laulu, joka toimi. Ja ei… Sinänsä makuasia… joka ei alenna levyn itseisarvoa.
Itse sisältö on siis rytmisesti laaja läpileikkaus hitaista tunnelmapaloista nopeaan rytmin rytkytykseen. Kuten jo mainitsin hienon yhtyesoiton päälle saadaan kuultavaksi erinomaisen makoisia sooloirroitteluja. Pohjolan valkean kaupungin (siis Oulun) herrat osoittavat tällä plätyllä tasokkaan jazzosaamisen levinneisyyden myös pohjoisessa. Rovaniemen, Kemi-Tornion, Kajaanin ja Oulun musiikkikoulutuksen tason, johon ammennetaan lisäpuhtia mm. Piteån ja Luleån oppilaitoksista. Kyllä näillä taidoilla voi lähteä huoleti Sibikseen tai muuten helsinkiläistymään… josko siinä sitten on mitään lisäarvoa Kainuun ja kymmenen virtojen maan että Lapin ihmiselle.
Ei minulle, sillä suurin osahan pääkaupunkiseudun muusikoista on sinne muualta valuneita. Mielestäni tämä levy on erinomainen osoitus pohjoisen koulukunnan osaamisesta. Tyylisuunnasta, josta on mahdollisuus kehittää aivan oma rotunsa (Mountainhill elikkä Fell Jazz). Jopa maailman laajuisesti…
Levyn sävellykset, sovitukset ja toteutus ansaitsevat kiitettävän arvosanan. Arvosanan painoarvoa lisää se, että soittajat ovat kaikki poissa pohjoisen periferiasta. Myös äänitykset ovat Itä- ja pohjois-Suomessa tehtyjä. Hienosäätö tosin suoritettu Ruotsissa, itseasiassa Tukholmassa. Liekö viime mainittu seikka on antanut levylle lisää kansainvälistä otetta? Mene ja tiedä.
Mielestäni Niirasen Jarkko joukkioineen on onnistunut vääntämään erinomaisen, erilaisen suomalaisen jazzlevyn. Siksi rohkenen suositella sitä vilpittömästi muittenkin kuunneltavaksi.
Jään odottamaan mielenkiinnolla jatkoa! (OR)
Jarkko Niiranen – saksofonit, Jaakko Jauhiainen – trumpetti, flyygelitorvi , Jussi Jaako – kitarat, mandoliini, Sami Juntunen – koskettimet, laulu, haitari, Kari Räty – basso, Eki Ekfors – rummut
Äänitetty Pohjois-Karjalan takamailla ja Kajaanin Kaukametsässä toukokuussa 2008
Äänitys ja miksaus: Jussi Niiranen
Masterointi: Mats Lindfors / Cutting Room, Tukholma, Ruotsi
1. Vaaran laella (Jarkko Niiranen) 4:51
2. Aalto (Jari Levy) 8:27
3. Syysaamu (Jarkko Niiranen) 4:52
4. Usva (Jarkko Niiranen) 8:21
5. Vapaus (Jarkko Niiranen) 4:32
6. Myrsky (Sami Juntunen) 5:32
7. Seidan äärellä (Jarkko Niiranen) 6:08
8. Taistele ensin tämä päivä (Jussi Jaako) 7:03
9. Äiti, älä jätä (Jarkko Niiranen) 4:00
10. Poltettu maa (Jarkko Niiranen) 5:18
11. Virta (Jarkko Niiranen) 4:12
12. Lennä lapseni, lennä! (Jarkko Niiranen) 4:31
Otteita levyn kansivihkon teksteistä:
– Kainuun korvessa, rinkka selässä
jumalattomasta vesakosta läpi puskien.
Maasto vaikeutuu ja rinne kohoaa.
Lopulta kuin palkintona vuodatetusta hiestä,
saa VAARAN LAELLA ihailla edessä avautuvaa jylhää maisemaa.
– Aamuyö. On täysin tyyntä ja rauhallista. Koko ympäröivä maailma tuntuu pysähtyneen.
Pellon päälle on tiivistynyt paksu USVA,
joka majesteettisena vangitsee katseen.
Huomaamatta aika kuluu.
Täysin uppoutuneena omiin ajatuksiini.
– Edessä avautuu Lapin erämää, sielunmaisema.
Nöyränä ihaillen mietin; voiko ihmisellä olla suurempaa vapautta
kuin VAPAUS kulkea omia polkujaan
jokaisella solullaan ahmien, nähden ja kokien.
– Mihin kaikkeen
ihmiset ovatkaan valmiita
uskonsa puolesta
ja mihin hintaan?
Olemmeko lopulta yhtään sen erilaisempia?
Vuosisatoja sitten pohjoisen ihmiset
kokoontuivat tulien loimussa
SEIDAN ÄÄRELLÄ uhraten.
