Jukkis Uotila, rumpali, pianisti ja säveltäjä, on toteuttanut pitkäaikaisen unelmansa orkesterimusiikin alalta julkaisten ensimmäisen big band-levynsä The Stockholm Jazz Orchestran kanssa. Uotila itse on mukana rumpalina ja joillakin raidoilla myös pianistina. Säveltäjän ominaisuudessa hän tekee itsensä kautta linjan läsnä olevaksi.
Uotilan ansiot ovat suomalaiselle jazzyleisölle jo niin tuttuja, että keskityttäköön nyt tukholmalaisorkesteriin. SJO on perustettu runsaat 25 vuotta sitten trumpetisti Fredrik Norénin aloitteesta. Norén on jatkanut pitkään orkesterin johdossa – perusteena oli alusta alkaen antaa vieraileville free lance -muusikoille tilaisuuden soittaa hyvää, vaativaa ja korkeatasoista musiikkia.
Nyt käsillä olevan levyn musiikki täyttää nuo kriteerit. SJO-muusikot ovat alusta saakka edustaneet maansa jazzeliittiä. Orkesteri ei ole ollut jatkuvasti keikkaileva ja levyttävä, pysyvä kokoonpano. Ei ole aivan helppoa pitää soittointoa yllä ja bändimoraalia korkealla, jos orkesteri heittää vuodessa vain kymmenkunta keikkaa. Orkesterilla on kuitenkin ollut vuosien saatossa useita vierailevia amerikkalaisjohtajia ja CD -sarjakin on kasvanut prameasti.
Haasteita siis riittää, ja orkesteri on ilmeisesti välttynyt taiteellisilta kompromisseilta ja poliittisilta sovinnaisratkaisuilta, toisin kuin monet “institutionaaliset orkesterit”. SJO onkin Uotilan levyllä erinomaisessa vedossa, ja puhti riittää pitkähköjen numeroiden loppuun asti. Erityisesti trumpettisektio nousee esiin täsmällisillä kuvioillaan, jotka ovat tarkkoja vaikeissakin käänteissä.
Solistisissa tehtävissä tukholmalaismuusikot eivät ole ehkä aivan yhtä itsevarmoja. Soitto on tosin virheetöntä, mutta fraseologia on melko tavanomaista ja soolot jossain määrin tutunomaisia – hieman liikaa varman päälle, varsinkin vauhtikappaleissa. Saksofonisti Dick Oatts ottaa keskeistä solistista vastuuta levyllä ja kiinnittää huomiota varmuudellaan.
Uotilan lyönti on tarkkaa ja jämptiä, ja tyyliopillisesti adekvaattia, niin kuin häneltä on totuttu odottamaankin. Amerikan malliin irtoaa svengi, ja myös rumpusoolot sisältävät mielenkiintoisia koukkuja. Perkussionisti Rafael Sida täydentää mainiosti kahdella raidalla kokonaisuutta; enempäänkin olisi ollut varaa.
Aveinda käynnistää albumin vauhdikkaasti; erinomainen valinta avausnumeroksi. Wayne jäljittelee taitavasti mestari Wayne Shorterin kuulakasta sopraanoa. Loopy Loop sisältää mainion ja täsmällisesti soitetun a cappella -puhallinsoolojakson. Uotila on sovittanut kappaleet Loopy Loop, Quiet Authority, Out in Left Field, Wayne, Isla de Angeles, No Regrets ja Chorale. Hyvin massiivinen soundi ja dynaaminen svengi luonnehtivat kokonaisvaikutelmaa.
Laulusolisti olisi elävöittänyt kokonaissointia; pelkän instrumentaalimusiikin varaan rakentuva levysetti käy ajan päälle hieman rasittavaksi – toisin kuin konsertissa. Ruotsalaisia laulusolisteja en tunne, kuten en tunne ketään muutakaan, mutta luulisin heitä sentään löytyvän. Ja suomalaisia, kovan tason vokalisteja olisi montakin, alkaen vaikka Lady Summertime-laulajista, ja hyviä miessolisteja myös olisi monta. Uotila ei kuitenkaan ole pitkän uransa aikana oikein tuntenut vetoa jazzlauluun.
Levyn esitykset ovat big band -ohjelmistoksikin melko pitkiä, 8-12 minuutin mittaisia. Saatesanoissa Uotila kertoo halunneensa äänittäjäksi helsinkiläisen Miikka Huttusen, ja lennättäneensä äänittäjän Tukholmaan vain tätä työtehtävää varten. Maestro vakuuttaa tyytyväisyyttään lopputulokseen, ja raikasta, selkeää soundimaailmaa on todella kiittäminen. Ison orkesterin dynamiikka toistuu mahtavana ja kaikki soitinalueiden luontaiset äänet katetaan tarkasti.
Uotilan ansioluettelo on kadehdittavan komea: Tim Hagans, Billy Cobham, Randy Brecker, Toots Thielemans ja Joey Calderazzo, vain muutamia mainiten. Pianosta aikuisiällä innostunut Uotila on tässäkin roolissa näyttävästi esillä. Häntä voi täydellä syyllä pitää jazzin huomionarvoisena nykysäveltäjänä, minkä tämäkin albumi todentaa.
Ehkä Uotilaa käy luonnehtiminen “big band traditionalistiksi” siinä mielessä, että hän noudattaa Thad Jonesin, Quincy Jonesin ja muiden mestarien jalanjälkiä, mutta persoonallisesti ja pitäen aina svengin sille kuuluvassa kunniassa. Suositeltava tutustumiskohde big band musiikin ystävälle on myös SJO:n Plays Stockholm Jazz Orchestra.
Fredrik Noren: lead trumpet; Karl Olandersson: trumpet; Gustavo Bergalli: trumpet; Magnus Broo : trumpet; Bertil Strandberg: lead trombone; Karin Hammar: trombone; Magnus Wiklund: trombone; Anders Wiborg: trombone; Dick Oatts: lead alto, soprano sax, flute; Magnus Blom: alto sax, flute; Karl-Martin Almqvist: tenor sax, flute, alto flute; Robert Nordmark: tenor sax, clarinet; Fredrik Lindborg: baritone sax, bass clarinet; Daniel Tilling: piano (3,6,8); Martin Sjöstedt: bass; Rafael Sida: percussion (3,7); Jukkis Uotila: drums, piano (1,2,4,5,7).
Recording & mixing Miikka Huttunen
Mastered by Svante Forsbäck
1. Avenida 12:56
2. Wayne 10:20
3. Isla De Angeles 8:53
4. Loopy Loop 9:49
5. Out In The Left Field 10:50
6. No Regrets 8:14
7. Quiet Authority 9:11
8. Chorale 6:24
Composed & arranged by Jukkis Uotila
