Jukka Eskola& Orquesta Bossa
Schema Records SCCD 463
Eri Jukka Eskola! Trumpetisti äkkäsi parrasvaloista välillä jo kadonneen bossa novan omaksi tyylilajikseen, ja rakensi sen tiimoille oman konseptin ja repertoaarin. Jukan orkesteri tavoittaa miellyttävästi bossa novan aistikkaan ja tyylikkään maailman Orquesta Bossa -levyllään.
Maailmanlaajuiseen jakeluun (italialaisen Schema -levymerkin myötävaikutuksella) tähtäävä levy on mallikelpoinen näyttö suomalaisen jazzin korkeasta tasosta. Kekseliästä oli tehdä levystä myös vinyyliversio, joskin levyn julkaisun venyminen pitkälle ajanjaksolle on hieman hämmentänyt mieliä.
Bossa nova on monille elokuvan ystäville tuttu jo 50-luvun soundtrackeiltä. Suomi ei ole Brasilia, ja Jukka Eskola on oikeilla jäljillä sovittaessaan sitä skandinaaviseen tyylitajuun. ”Ripaus suolaa”, kuten hän sanoo, on ehkä hyvä mielikuva. Hyvä, ettei se lisämauste ei ole pitkää piimää – yksitoikkoinen tai pitkäveteinen tämä setti ei todellakaan ole.
Artistin vapautta ja vaikutusvaltaa on siis annettu yllin kyllin, ja maestro Eskola käyttää sitä vastuuntuntoisesti ja mielekkäästi. Maestron oma ääni kuuluu, ja toisinaan, kuten Ricky-Tick –introssa, hän irtautuu bossa novalle tyypillisestä melodiasta ja rytmistä. Trumpetissa ja flyygelitorvessa on Jukalle tyypillinen, lämmin ja pohdiskeleva sävy, ja artikulointi on tarkkaa. Levyn yhdeksästä sävelmästä seitsemän on Jukan ja Teppo Mäkysen tuotantoa; poikkeuksena Milton Nascimenton The Hot Afternoon, ja Ville Leinosen Wien.
Bändimusisointi on korrektia, ja ollakseen studiolevy, myös hyvin sytyttävää. Bossa novahan ei pidättyväisenä ja sangen hillittynä tyylisuuntana pyri niinkään ihmisten riehaannuttamiseen tanssin keinoin, vaan pikemminkin viettelevään havahduttamiseen. Siam Square tulee konseptista vähäsen ulos lähestyen flamencon skeemoja, ja trumpetin korostettu kaiku menee sekä tähän suuntaukseen yli äyräiden. ja Ricky-Tick menee ehkä jo hieman liikanaisesti samban vaikutuspiirille.
Yhtye on taidokas ja juuri sopivan ”cool” (tai ”siisti”) tähän hillittyyn konseptiin. Jukka on levyn kantava voima solistina, mutta myös fonisti/huilisti Petri Puolitaival kuvioi muhkeasti. Kerta kaikkiaan hohdokasta puhallinyhteistyötä!
Jaska Lukkarinen lyö vetävää bossa novaa täsmällisesti ja silti kurinalaisesti, tyylin kultaisten sääntöjen mukaan. Ville Herrala kontrabasso tuntuu miksausvaiheessa hukkuneen tarpeettoman taakse – Villen jämptiä ja artikuloitua soittoa aina ilokseen kuuntelee.
Proton String Quartet on oivallinen ja oikeastaan välttämätön lisä tähän tyylilajiin ja yhtyesoundiin. Joku pieni sellon soolo-osuus olisi ollut hieno lisä, hieman Bachiana Brasileiros -tyyliin. Toivottavasti Protonia kuullaan keikoillakin – kvintetin ja jousikvartetin roudaaminen taitaa Suomen oloissa usein ylittää keikkajärjestäjien budjetit. Levylle dokumentoituna elegantti lisämauste; jousien pitkät legatokaaret soivat puhtaina ja jäntevinä bossarytmien taustalla.
Laulun suhteen tilanne ei ehkä ole aivan yhtä yksiselitteinen. Tyylisuuntaus oikeastaan vaatiikin naisvokalistia, ja vokalistit chihiRo ja Keissy Costa yrittävät epäilemättä parhaansa. Bossa novan ja rumban vaatima sensuaalinen, aavistuksenomainen ja ”viipyilevä eroottisuus” jää kuitenkin nuorilta solisteilta vielä melko vaillinaiseksi, ainakin studiossa. Tosin tilaisuudetkin tähän ovat vähäisiä, kun laulua on kovin vähän (Wien).
Yleensä en oikein lämpene ”kuiskauslaululle”; kuiskaten laulaminen onnistuu harvoin, ja sen tulisi ollakin vain tehokeino sanoman korostamiseen. Syntyy tahatonta komiikkaa, kun solistin laulu alkaa muistuttaa kähinää. Uskoisin, että Ira Kaspi tai Tessa Virta olisivat kokeneina laulajina ja bossan taitajina tuoneet juuri tähän konseptiin enemmän lisäarvoa. Mutta hyvä näinkin, instrumentaaliesityksiä on aina hyvä täydentää laulun voimin – sopisi myös vauhtinumeroihin.
Rumpali Teppo Mäkynen on levyllä mukana lähinnä tuottajan tehtävissä. Perkussionisti Abdissa Assefa laventaa nyanssipohjaa vivahteikkaasti, mutta sointikuvaa olisi pitänyt tukea äänitysteknisin keinoin. Esimerkiksi Martha’s Moment –raidan yhden lyönnin iskut olisi voinut miksausvaiheessa istuttaa kokonaisuuteen liioittelemalla rohkeasti sekä iskun volyymia että kaikua. Peter Engbergin kitaraa olisi samoin mielellään kuullut enemmän.
Jukka Eskolan innostavaa bändiä on kuultava livenä ja tähän on tilaisuus mm. Kalliojärvi Jazz & Bluesissa 14.9. Joten hankkiudumme siis kaikki sinne, eikö totta?
Orquesta Bossa
Jukka Eskola, trumpetti ja flyygelitorvi; Petri Puolitaival, alttosaksofoni, huilut; Peter Engberg, kitara; Ville Herrala, basso; Jaska Lukkarinen, rummut
Proton String Quartet
Ilkka Lehtonen, viulu; Teppo Ali-Mattila, viulu; Maari Holkko; alttoviulu, Veli-Matti Iljin, sello
Featuring
Teppo Mäkynen, piano, lyömäsoittimet; Abdissa Assefa, lyömäsoittimet; chihiRo & Keissy Costa, laulu
Recorded By – Abdissa Assefa, Tatsuo Sunaga (tracks: Vocals on Wien )/Villa Lill Kallvik
Mixed By – Abdissa Assefa, Teppo Mäkynen
Mastered By – Ilari Larjosto
1. Bolly Beat
2. And the Days Passed By
3. Tensions
4, Chester-Le-Street
5. Martha’s Moment
6. From the Hot Afternoon
7. Wien
8. Siam Square
9. Ricky-Tick
Written-By – Jukka Eskola, Milton Nascimento (tracks: From The Hot Afternoon), Teppo Mäkynen, Ville Leinonen (tracks: Wien)
Arranged By – Jukka Eskola, Jussi Lampela, Teppo Mäkynen
