Polarities
Footprint FRCD 077
Pianisti Joona Toivasen edellinen levy ennen Polarities –soolokiekkoa oli triolevy November. Vastakohtaisuudet, polariteet, kiinnostavat häntä, ainakin musiikillisesti. Polarities on tosin soolopianolevy, mutta Joonan käytössä on niin monenlaisia soittimia – preparoituja pianoja, grand pianoja, whatever pianoja –, että yksistään jo niistä ehkä muodostuisi pieni keyboard-yhtye. Joona siis hyödyntää levyllä paitsi pianon ja flyygelin perinteistä akustista sointia, myös erilaisia preparointeja ja päällekkäisäänityksiä yltääkseen kiinnostavaan soundimaailmaan.
Polarities -albumin julkaisukonsertti kuultiin jo We Jazz 2013 -tapahtuman yhteydessä Helsingin Savoy-teatterissa vuosi sitten. Soolopianolevyllään Joona tutkii monien soittimiensa ilmaisuedellytyksiä monivivahteisesti – näin menetellen yksittäisistä melodioista kehkeytyy näkemyksellistä visiota. Miten loppuun asti ajateltu kokonaisuus tämä sitten on, tietenkin on kokonaan eri juttu. Osa biiseistä on kovin lyhyitä, vähän kuin puheessa ”ai niin, vielä tuli mieleeni, että…”. Mm. legendaarinen Steve Jobs käytti tätä taktiikkaa, mutta lähinnä vain innovoinnin kiihdyttäjänä. Toimiihan se näinkin, mutta kuulija jää toisinaan ymmälleen, mikä oli säveltäjän homman nimi.
Maestro Toivanen on tietoinen, että preparoitu piano kuulostaa perkussiiviselta, mutta hän on yrittänyt löytää siitä pehmeämpiä sointeja ja saada uudenlaisetkin äänikokeilut palvelemaan melodioita ja niiden välittämiä tunnelmia. Äänenkäsittelyyn levyllä on käytetty mm. magneetteja ja musiikki poikkeaa perinteisestä soolopianojazzista myös rakenteellisesti; improvisaation sijaan se pohjaa vahvasti uusiin sävellyksiin.
Levyn tekotapa tuo muassaan haasteita sen esittämiseen livenä ja Toivanen soittaakin ihannetilanteessa konserteissa sekä flyygeliä että preparoitua pianoa. Näin oli asianlaita mm. We Jazz-tapahtumassa 2013. Jossain määrin kappaletulkinnoissa hyödynnetään elektronisen musiikin maailmassa tutunomaisia suoritustapoja, kuten live-sämpläämistä ja looppaamista.
Soundit vaihtelevat ja sävelmällinen mielenkiinto kantaa. Enimmäkseen musisointi on hyvin kaunista ja laulavaa. Joona keskittyy akustiseen pianoon; sähköpianolle ei ole tilaa, mutta säestys onnistuu hyvin prepadoidulla pianollakin. Tosin olisi mielenkiintoista kuulla Joonan soittoa vaikkapa Wurlitzer -sähköpianolla (tai “Wurly”, kuten soittimen lempinimi ammattipiireissä on kuulunut) – tosin Wurlyn tuotanto lopetettiin jo 1984, joten vintage-mallin etsimiseen kuluisi varmaan liikaa aikaa.
Musiikki on Joonan tyyliin impressionistisen kuulasta. Se ei tarkoita hentoilevaa tai makeilevaa – osa kappaleista on hyvinkin minimalistisia tai muutoin älyllisesti haastavia, ehkä hieman samaan tapaan kuin Franz Liszt tai Frédéric Chopin. Ei niin, että minä heidän musiikistaan jotakin ymmärtäisin, mutta tyylin, pianistisen suoritustavan, tai ”lookin” (jos sanan käyttö sallitaan tässä yhteydessä laajimmassa merkityksessään) osalta löytyy yhtäläisyyksiä.
Rauhallinen paikka on englanniksi ”sanctum”, latinan samasta sanasta pyhättö. Useissa Joonan hillityissä sävellyksissä on samaa. Se sopii hyvin yleisemminkin Joona Toivasen musiikkiin määrittelyksi. Onneksi hän ei ole sille hakenut vastakkaisuutta; melua ja ristiriitaisuuksia.
Joona Toivanen, piano ja sävellykset
Recorded in Gothenburg 2014, Svenska Grammofonstudion, Recording Engineer Oscar Lindberg.
Mixed at studio Kekkonen by Mikkko Raita, mastered by Danilo Rossi
01. Early May, Early August
02. Seconds Before Sleep
03. Darkroom
04. Polarities
05. Three Small Rooms
06. Planned Obsolescence
07. Morning Music
08. Split Story
09. Elegy
10. Hymn
11. Solace; Last Day One
12. Sindhu
