Nythän on niin, että Django Reinhardt syntyi 100 vuotta sitten, ja tämäkin kokoelma juhlii osittain tätä. Kitaristi Jon Larsen on Oslon Hot Clubin kantavia voimia, ja on julkaissut 15 vuoden aikana monta levyä. Tällä kokoelmalla on laskujeni mukaan otteita kahdeksalta eri kiekolta.
Larsenin kiinnostus näiden näytteiden pohjalta liittyy karkeasti erehtymättä kolmeen kategoriaan. Ensimmäinen on tuo Hot Club de France-tyyli melko autenttisena. Näitä raitoja piristää rumpali Håkon Mjåset Johansen, joka soittaa vetävän kevyttä vanhaa West Coast-komppia a la Shelly Manne. Vierailijoina on useita tyylin spesialisteja: Ulf Wakenius, Pascal De Loutchek, Jimmy Rosenberg, Babik Reinhardt. Hieman yleisjatsia kuvaan tuo kvartetti, jossa pianistina on Egil Kapstad, ja laulusolistina Hilde Hefte. Hilde on todella hyvä; tulkinta kuulostaa siltä kuin Norah Jones olisi yhtäkkiä oppinut fraseeraaman kuin jazzlaulaja.
(Vielä aasinsilta Suomeen: “Guitaresque”-levyllä 1993 ja kappaleella “Jimmy the Kid” on rumpalina Paolo Vinaccia. Hänen veljensä Franco oli ystäväni, joka soitti bassoa ja lauloi Suomen ravintoloissa monia vuosia. Hän kuoli yllättäen ja liian nuorena, juuri kun meidän piti siirtyä harrastejazzin syviin sfääreihin.)
Pariltakin levyltä on valittu kvartetin yhteistyötä jousien kanssa. Finn Hauge on erinomainen huuliharpisti, mutta kun kysymys on viihteellisistä kappaleista, jopa hitaina englantilaisvalsseina, ei paljon ole tehtävissä. Parhaimmillaan nämä siivut voisi rinnastaa “Toots Thielemans meets Francisco Goya” -superbändiin, jos sellainen olisi olemassa.
Tällaisen ikääntyvän ihmisen mielestä mielenkiintoisinta progea on tallentunut levylle “Strange News from Mars”(2007). Sillä soittaa “Zappa-bändi”, joka tarkoittaa kuitenkin lähinnä kosketinsoittaja Tommy Marsia, joka kuitenkin soittaa jumalaisesti. Mukana on myös Osloon asettunut lyömäsoittaja Rob Waring, joka soittaa marimbaa yhtä taitavasti kuin Ruth Underwood. Musiikki ei ehkä ole yhtä vaativaa kuin itse Zappa teki, mutta muuten hyvin vetävää. Mjåset Johansen osoittaa olevansa myös erinomainen rock-rumpali. Mars tekee juuri sen, mitä pohdin aikanaan Brian Setzeriä säestäneen big bandin kohdalla: sormioilla ja hyvillä sampleilla saadaan uskottava soundi ainakin ulkotiloihin. Soitto kuulostaakin välillä samalta rock-jazzilta, jota Buddy Rich ja Maynard Ferguson esittivät Suomessakin 70-luvulla. Larsen itse ei juuri mutta tyyliään tähänkään musiikinlajiin.
Kokoelma on hyvä esittely Larsenin tuotannosta, mutta kiinnostuneiden harrastajien kannattanee heti valita Hot Club Recordsin listalta oman makunsa mukaista: progejazzin ystäville “Strange News from Mars”, Porin Klubin kesäisille kanta-asiakkaille ja Aarnion Eerolle “Guitaresque”, jazzlaulun kannattajille “Next Step”.
Jon Larsen , kitara. Useita eri pienyhtyeitä ja jousisoitinyhdistelmiä. Solistien nimet yllä tekstissä.
Äänitykset: Oslo, Los Angeles, Apeldoorn, Tromsö 1995-2009
1.Non Stop
2.Rupit
3.Karlov
4. Goodbye to Earth
5.Air Sculpting in Vacuum
6.Montserrat
7.White Night
8.Willie Nickerson´s Egg
9.A Fairytale in May
10.Mutant Fromage
11. Lost and Found
12.The Lonely Wolf
13.Jimmy the Kid
14.Strings to Come
15.The Eons Are Closing
16.Pascal
17.One hot Cat
18.El Velero
19.Cinderella on the Event Horizon of a Black Hole
20.MusicIs the Best
(sävellykset J. Larsen)
