Englantilainen John Surman on tuttu nimi kaikille jazzmusiikista kiinnostuneille kuuntelijoille. Hän aloitti aikoinaan 1960-luvulla baritonisaksofonilla ja oli niihin aikoihin tunnettu kovan linjan puhaltajana ja kokeellisen freejazzin edustaja, joka haki kaiken aikaa uusia jamitilaisuuksia, missä pääsisi “raivoamaan”. Hän siirtyi melko nopeasti myös sopraanosaksofoniin ja sitä kautta myös bassoklarinetti alkoi olla yksi hänen työvälineitään. Ensimmäisen oman trionsa hän perusti 1969 ja myöhemmin 1970-luvun puolella hän kokosi trion pelkistä saksofonin soittajista. Tämä S.O.S. trio oli yksi varhaisimmista yksistään saksofoneista koostuvista kokoonpanoista.
Myös syntetisaattori alkoi kiinnostaa häntä 1972 ja samana vuonna hän levytti ensimmäisen soololevynsä Westering Home. Soolo levytyksiä onkin sitten sen jälkeen kertynyt melkoinen liuta. Tämä uusin Saltash Bells taitaa olla seitsemäs. Edellisestä on kuitenkin ehtinyt kulua jo 18 vuotta. Surman on pysynyt ECM yhtiön “leivissä” aina 1970-luvun lopulta asti ja yhtyeen johtajana äänitteitä on ehtinyt syntyä kolmisenkymmentä ja lisäksi hän on ollut mukana lukuisien muiden ECM-muusikoiden levytyksissä rivisoittajana.
John Surman on multi-instrumentalisti ja erityisen monitaitoinen muusikko, sen osoittaa tämä uusinkin levy, missä hän soittaa kaikkiaan kahdeksaa eri soitinta. Soololevyt ovat hyvä näyttö soittajan kyvyistä hallita eri soittimia. Saltash Bells on paikoitellen aivan huimaa kuultavaa. Surman on onnistunut hyvällä ammattitaitoisella soittotaidollaan ja ennen kaikkea monipuolisella luovuudella yhdistämään monien eri soittimien äänet näyttäväksi kokonaisuudeksi. Hänen soitossaan on mielikuvitusta, melodista jäntevyyttä ja hän omaa rohkeutta luoda ja johdattaa soittoaan kaiken aikaa kohti uusia ulottuvuuksia.
Surman on kotoisin Tavistockista Devonin maakunnasta, mikä kuuluu ns. Englannin West Country alueeseen. Näiltä lapsuuden seuduilta hän on ammentanut uusimman levynsä aiheet. Kappaleiden nimet viittaavat suoraan näille olemassa oleville alueille, mitkä ovat inspiroineet Surmania hakemaan sieltä voimaa ja vahvaa henkevyyttä uusille sävellyksille. Saltash on kaupunki Tamar joen suulla Cornwallin ja Devonin rajalla. Kontrabassoklarinetin kumiseva tärinä kertoo Saltashin kirkon kellojen kilkatuksesta ja sen aikaansaamasta kauaskantoisesta kaiusta. Menneiden aikojen mystinen hengellisyys nostaa päätään ja pakottaa miettimään elämän syvintä olemusta. Tämä levyn nimikkokappale on ollut kaiken alkulähde, jonka pohjalle kokonaisuus on rakentunut. Aloituskappale Whistman’s Wood johdattelee arvoituksellisesti bassoklarinetin ja sopraanosaksofonin voimin kuulijan salaperäiselle Dartmoorin kansallispuiston metsämaille. Siellä kulkija jähmettyy kuuntelemaan sulavan monikerroksista äänimaailmaa, mihin yhdistyvät mukaan syntetisaattorin luoma värähtelevä eloisa ilmapiiri. On Staddon Heights johdattelee ajatukset Plymouthin eteläpuolella sijaitseville kukkuloille, missä on ulkoilu- ja virkistysalue ja suuri Golf keskus. Surmanin monenkirjava soitto vapauttaa mielen virkeäksi ja tämän kappaleen mukana tuntee itsensä kevyeksi ja valmiiksi ottamaan siivet alleen. Sitä vastoin Triadichorum ja Aelfwin avaavat kanavat baritonisaksofonin jämäkälle yksinpuhelulle.
Surmanin yksinsoitto on puhuttelevaa ja hyvin monimuotoista, johon yksinkertaisesti mieltyy, mitä enemmän sitä kuuntelee. Rauhallinen, mutta samalla viiltävän analyyttinen kerronnallinen lähestymistapa esittämiseen on siistiä ja kaunista. Eri instrumenttien yhdistäminen “dubbaamalla” on saanut aikaa orkesterimaisen äänentuoton, mikä tekee siitä määrätietoisen mielenkiintoisen. Se saa välillä niskakarvat nousemaan pystyyn. Se sivaltaa ryhdikkäästi ja avaa tien kuljettavaksi vapaasti kohti taivaanrantaa. Saltash Bells on yksi tämän vuoden hienoimmista albumeista, mitä eteeni on tullut. Tällaiset mielipiteet ovat aina tietenkin hyvin yksilöllisiä, mutta kuunnelkaa. (JKi)
John Surman: soprano- tenori- ja baritonisaksofoni, altto- basso- ja kontrabassoklarinetti, harmonica, syntetisaattori Äänitys: Jan Erik Kongshaug, Rainbo´w Studios, Oslo, kesäkuu 2009. Tuotanto: John Surman ja Manfred Eicher. Kannen suunnittelu: Sascha Kleis. Kuvat: Morten Delbäck. Julkaistu: 2012.
- Whistman’s Wood 6:32
- Glass Flower 3:13
- On Staddon Heights 7:32
- Triadichorum 3:36
- Winter Elegy 8:17
- Aelfwin 2:17
- Saltash Bells 10:40
- Dark Reflections 3:27
- The Crooked Inn 2:41
- Sailing Westwards 10:37
Kaikki kappaleet ovat John Surmanin sävellyksiä
{youtube}euwAR6Kkj5w{/youtube}