ECM RECORDS ECM 2102 1798630
John Abercrombie on ottanut vahvasti otteen tämän hetken yhtenä parhaista ja vaikuttavimmista jazzkitaristeista. Hän on saanut laajalti tunnustusta jazzpiireissä. Yksi hänen ihanteistaan, Jim Hall, sanoi aikoinaan “hän on erinomainen, hän antaa soittonsa kasvaa ja muuttua ajan muutoksien mukana. Pidän hänestä erityisesti siksi, että hän yllättää jatkuvasti.” Hänen kitaristi aikalaisensa John Scofield on sanonut DownBeatin haastattelussa: “Jokainen, jolla on korvat voi kuulla sen kauniin kokonaisuuden, jonka hän luo soittonsa ohessa. On aika uskomatonta miten hyvin hän soittaa sähkökitaraa. Tällä hetkellä hän soittaa paremmin kuin koskaan.” Abercrombie kuvailee itse olevansa Ornette Colemanin kaltainen “vapaa pelaaja” samalla pyrkien kiinnostuksella laajentamaan harmonian kieltä kitarastaan.
Abercrombie ja viulisti Mark Feldman ovat ehtineet soittaa ja levyttää yhdessä alun toistakymmentä vuotta. Tänä aikana yhteissoitto ja toistensa ymmärtäminen on kehittynyt vahvalle ja kestävälle pohjalle. He ovat kuin fuusioitunut yhtiö. Abercrombie on sanonut, että soittaminen Feldmanin kanssa on kuin olisi koko viulu sektio mukana. “Open Land” sekstetti aloitti heidän yhteistyönsä 1998. Sen jälkeen on ollut useampia kvartetti kokoonpanoja. Tämän levyn tekemisessä basistiksi valittiin loistava nuorukainen Thomas Morgan, jonka soitosta paljastuu uudenlaista kekseliäisyyttä. Yhdessä tämä tiimi rumpali Joey Baronin kanssa soittaa selkeätä, eleganttia ja tukevaa jazzia, missä on rytmipohja kohdallaan.
Abercrombien Kvartetti on sekä taitavasti svengaava perinnekokoonpano että samalla uusia seikkailuja selkeästi hakeva. Se on laaja-alainen musiikillinen ryhmä, joka soittaa kamarimusiikkimaisen järjestelmällisesti ja järkevästi, intensiivisen rationaalisesti, mutta samalla raadollisen rohkeasti improvisoiden. Soitto kulkee tasaisen varmasti tietoisesti seuraten Johnin jazzin perinnerikasta käsikirjoitusta, mutta samalla seikkaillaan harmaalla alueella ja jätetään kirjoitettu teksti taka-alalle.
“Sad Song” on juuri nimensä mukainen, hidas, mietiskelevä, vahvan tunteellisen ilmapiirin luova aloitus. Ei mitään kaavamaisuuksia, selkeää linjanvetoa, perussoitantaa. “Line Up” on kamarimusiikkimainen alussa, jossa Felmanin viulun vingutus syöttää kauraa pesään, johon Abercrombie vastaa kiivaasti kitarallaan. Tahti kiihtyy ja vie jäsennellysti eteenpäin, päättyen takaisin “kamariin”. Levyn nimikkokappale “Wait Till You See Her” purkaa tunteet surun maailmaan, Feldmanin viulu toimii kuin itkuvirsi. “Trio” alkaa “jimhallmaisesti” lirutellen, johon Morganin basso vastaa leikkisän kevyesti, rytmi nopeutuu Baronin taputellessa svengin hienoihin sfääreihin. “I’ve Overlooked Before” alkaa kuin kutsulla kirkkoon “kellon” kuminalla, josta edetään hitaalla tunteen palolla. “Aniversary Waltz” siirtää meidän hitaan valssin pyörteisiin, kiihtyen aina välillä voimallisesti. “Out Of Towner” on tanakkaa pelittämistä hyvällä rytmillä. Levyn viimeinen, 8. raita, “Chic Of Araby” alkaa hieman säyseästi, mutta tekee valtavan vaikutuksen loppua kohden. Se jättää armottoman mojovan jälkitunteen yhtyeen tavasta toimia. Se sysää kuuntelemaan levyä uudestaan. Tämä levy on hyvää nykypäivän jazzia, sitä kuuntelee mielikseen.
(JKi)
John Abercrombie, kitara; Mark Feldman, viulu; Thomas Morgan, kontrabasso; Joey Baron, rummut
Äänitys: joulukuu 2008, Avatar Studios, New York, James A. Farber, avustajana Justin Gerrish. Kannen kuvat: Dieter Rehm. Muut kuvat: Robert Lewis. Suunnittelu: Sascha Kleis. Tuotanto: Manfred Eicher. Julkaistaan 25.9.2009.
- Sad Song 7:13
- Line-Up 7:16
- Wait Till You See Her 5:40
- Trio 5:10
- I’ve Overlooked Before 7:28
- Anniversary Waltz 9:25
- Out Of Towner 6:11
- Chic Of Araby 8:22
Kaikki kappaleet ovat John Abercrombien sävellyksiä paitsi levyn nimikkokappale (3), Richard Rogers/Lorenz Hart
