Omakustanne 2022
Vasa pojkarna spelar jazz… no, ehkäpä hieman epämääräisesti ilmaistu. Sillä asialla monissa liemissä keitetyt varttuneet muusikot, joiden taustoista löytyy useamman vuosikymmenen rutiini monien suomalaisten tanssiyhtyeiden tiimoilta. Bändin ylväs nimi viittaa jenkkilän Rockefellereihin, vaikka yhtymän Jockefeller on lähtöisin pesun kestävä Taavetin basisti Jouko Pesu, yli 30 vuotta kansaa tanssittanut.
Tämän vuonna 2019 perustetun bändin kitaristi Jari Ojalainen on lähtöisin Lahden seudulta. Herra on tuttu naama mm. televisiosta lauantaitanssien säestysorkesteri Pallosalamista. Myös saksalaistyylistä salonkijazzia soittanut Klaus van der Kampf kuuluu hänen historiaansa.
Kosketinsoittaja / saksofonisti Roger Holmlund toimii ”siviilissä” musiikinopettajana . Hänen menneisyyteen kuuluu kapellimestaruus Charlies-yhtyeessä mm. Lauantaitanssien vakio-orkesterissa. Hänen käsialaansa ovat kaikki levyn kappaleet, lukuunottamatta viimeista raitaa Miles Davisin So What.
Neljäs jäsen on tuttua kamaa rockrumpalina. Kova käsi kuuluukin tanakan täräkkänä komppina läpi levyn.
Yhtye teki ensi levynsä Jazzia kullekin elokuun 2020 alussa, mutta tämä monitahokkaan runsas jazzlataus kärsi koronasta. Valitettavasti, sillä se olisi ansainnut tuhdin aidosta jazzotteestaan paremman esiintuonnin.
Nyt julkistettu Sagittarius A pitää sisällään viisi raitaa. Erinomaisen hyvin soitettua Holmlundia, mutta jotenkin se jää ykköslevyn varjoon. Liekö saksofonin pehmentämä ote ja sen kuvioinnin puute vievät nyt kokonaisuuden ”sähköisen” kovaan maailmaan.
Toisaalta Holmlundin hienot kiipparikuviot antavat sykettä suoniin. Sykettä jota haetaan ehkä liiaksikin Joonas Ekroosin funkahtavan päälleiskevästä kapuloinnista. Ei sovi myöskään unohtaa Ojalaisen makoisia kitarointeja.
Kokonaisuus on siis erinomaisen hyvin soitettua tavaraa, mutta ikävä todeta, että tietynlainen yksipuisuus ja puutuminen vievät kokonaisuudelta kosketuspinnan pois tavanomaisesta jazzin svengaavasta maailmasta. Liekö tarkoituskin? Varmaankin, koska levyn nimi Sagittarius A vie kuulijansa kauas avaruuteen, linnunradan keskustassa olevaan mustaan aukkoon.
En halua mitenkään moittia monitahokkaita Holmlundin sävellyksiä ja yhtymän soittosuoritteita, mutta yhtymän ensimmäisen levyn myötä ihmetyttää, miksi ihmeessä ei voitu jatkaa ja kehitellä pääosin sen levyn linjoilla. Vanhassa vara parempi ja yleisön suosio taatumpi, kuten myös tanssimusiikissa. Ymmärrän kyllä toisaalta, että kuinka omat sävellykset haluttaisiin maailmalle. Mutta sopivina annoksina vanhojen ”hittien” keskellä… näin myös jazzissa.
Tämä levy on kuitenkin kokonaisuudessaan erinomaisesti toteutettu. Se ei ole mitään puolella korvalla kuunneltavaa, vaan vaatii tietynlaista keskittymista ja aiheeseen syventymistä, jotta sen kaikki hienoudet avautuisivat. Omassa tyylisuunnassaan ja sarjassaan kelpo tavaraa.
Suosittelenkin tutustumista yhtyeen levyihin. Ja erityisesti sen live-esiintymisiin. Uskon että silloin yhtye näyttää todellisen karvansa. Itse odotan myös mielenkiinnolla yhtyeen seuraavaa levyä. ”Vanhaa kunnon svengaavaa jazzia” nykyaikaan tuorestettuna… sille löytyy takuuvarmasti suurehko oma kuulijakuntansa. (OR)
Roger Holmlund – saksofoni, kosketinsoittimet, Jari Ojalainen – kitara, Jouko ”Jockefeller” Pesu – basso, Joona Ekroos – rummut
Äänitetty HaVu – studiolla helmikuussa 2022
Äänitys, miksaus ja masterointi Matti Oja
01. January Blues (Holmlund) 7:26
02. Snow Plow (Holmlund) 6:39
03. Funk Hit 21 (Holmlund) 6:12
04. Björkö Boogie (Holmlund) 6:45
05. So What (Miles Davis) 4:45
