Kaivoin hyllytettyjen juttujen koipallon hajuisesta pussista esille wanhan arvioni, jossa olin ruotinut ja rääpinyt Jahnukaisten esileikittelysinkulaa nyt ilmestyneestä kokonaisuudesta. Syystä tai neljännestäkymmenennestäviidestä se jäi tuolloin julkimoimatta. Sorry! Mutta tässä se nyt on, alkujorinana uutukaiselle kokonaisuudelle…
Jahnukaisen jazz-single vie kuulijan ekstaasin rajoille Himalajan pikajunalla!
Voiko tuohon enää tavallinen tallaaja mitään lisätä. Ainakaan arvion rääpyä. Etenkin, kun kyseessä on tämän Jaakko jahnukaisen muistolle (?) kastetun bändin, Jahnukaiset, kahden biisin sinkula. Tosin silpaisu ensi keväänä ilmestyvältä kolmannelta studioalbumilta.
No koska yhtyeellä on kuitenkin vakava yritys tehdä hilpeän naivistista swing-poljentoa, kehaisen varsin tätä herrojen monotonisen totista naiviusrepaisua. Repaisua, jossa ei ole käytännössä mitään repaisevaa, mutta silti se kulkee kuin Pulkkis-Matiin munamankeli viinakaupalta kotiin. Siis kevyen lutjakkaasti. Rytmin räimetta ja tahdin lonkutusta on svengaavan runsaasti. Tilsan klaneetti piirtää piirun verran paremmin kuin kynä. Heikuran kitaroinnissa ei ole käsittääkseni tapahtunut taantumaa. Seppäsen lyömäsoittimet kilkattavat iloisen menevästi. Vihusaaren basso ei vihoittele vaan jymisee tehokkaana ja rumpali Paavolalla ei tule havaittavia ohilyöntejä. Ja kun lopetuskin onnistuu melkein yhtäaikaisesti, Himalajan pikajuna pysyi ilmeisesti aikataulussaan.
Kakkosraidalla tarjottava ilmainen santsikuppi on sensijaan verrattavissa armeijan petrooliin tai Naarmankairan entisen baarin eiliseen kahviin. No kaljastahan viime mainittu elikin. Jahnukaiset soittokunnasta en tiedä…
Eli naivistista otetta löytyi. Ja reippaasti!
Uskon, että keväinen levyuutuus tulee antamaan hekumallisen naivistisia ulottovuuksia swing-musiikin ihmeelliseen maailmaan.
Joten heikurallista tilsaa vaan… (OR)
Hohhhohhooo… hikeä pukkasi otsalle. Ei edellä olleesta sulosanaisesta arviosta. Ei, vaan kun kuunteli tämän tunkkaisen raikkaan kokooman slaktrisen lutvakkaa aloitusbiisiä, jossa kuvaillaan Löylynheiton MM -kisoja vuosimallia 2023. Liekö kisa käydään infrapunasaunassa, sillä sen verran laimeaa lämpöä se aiheutti läsnäkuuntelijoihinkin. Positiivisesti että negatiivisesti luokiteltuina lausuntoina…
Mutta tärkeintähän ei ole löyly liian kuuma, vaan jatsipojennon swingaava huuma!
Ja tuota swing-musiikin ihmeellistä taikavoimaa tästä kokonaisuudesta löytyi enempi kuin kolmen kilon ruskeaan paperipussiin sopi aikoinaan nisujauhoja. Kainot soittajapojat tosin vähättelevät ilmiömäisyyttään inhimillisen svengipäämäärän ja monihaaraisen sävelarkkitehtuurinsa yhteenkoostamisesta ja hypotenuusallisesta polkendorfailustaan. Huumoria vaiko totta? Taiturillisen naivistinen amerikkalaisjazzilaisuuden suomalainen rytmirakentelu kuorrutettuna terapeuttisella yxtahtisella jaloviinanapsulla kuvailee ehkä parhaiten tätä yhteiskunnallisia byrokratiapölhöilyjä välttelevää agitaarista soitantoa.
Herrojen soittajien taidot kontra taidottomuus tuli jo ruodittua edellisessä arvioinnista kuin Mikko -sedän seitsenkiloinen hauki. Tosin näiden iloluontoisten melakoliailoittelijoiden isoksi ynnäksi on sanottava se, että erinomaisen hienosti he pitävät naivistisen rytmi-ilotulituksensa tiukasti karsinassa. Varsinaiset hekumalliset irtiotot on tasattu, höylätty kakkosnelosformaattiin. Siis nimenomaan höylätty standardipaksuiseksi että levyiseksi. Kyllä Utajärven mummokin tykkää, kun ei tarvitsee kuulolaitteen desibelinappulaa jatkuvasti hiplailla… niin tasapaksun makoisasti tämä swingailu soljuu korviin.
Herrojen musiikkitaiteilijoiden kunniaksi on vielä ehdottomasti mainittava osaaminen. He osaavat sen, mitä uskaltavat yrittääkin. Minkäänlaista yliyrityksen makua ei löydy. Taikka väärinsoitannan peikon sorkanjälkeä. Teennäinen hilpeys ja ilottelu puuttuu likimain kaikista kappaleista. Sen sijaan luova aitous saa yritteliäimmänkin kriitikon että kuuntelijan turtumaan omaan turhuuteensa. Tämä on sitten Malmsténin Mikki Hiiri -laulujen jälkeen parasta terapiaa, vaikkei tällä kertaa pikkujalka pilkahdakkaan.
Mutta ovathan herrat naivistiswingistit harjoitelleetkin ulostuottoaan jo 15 vuoden aikaperiodin. Itse he kuvailevat osaamistaan jokamiesluokan jazzin ja sarjakuvabebopin yhdisteeksi… siis liioittelemattoman tasapainoinen, alleviivaamattoman luonnonläheinen, pehmeän täyteläinen, jossa kappaleiden mieleenpainuvat teemat ja soittajien vuoropuhelu täydentävät toisiaan elegantisti ilman pikkusievyyttä.
Voipihan sen noinkin ilmaista… ihan totta!
Ainoa todellinen vika levyllä oli se, että tunsin sitä kuunnellessani vasemman jalan tahtivarpaissa jonkinasteista pakkoliiketta, ts. nyintää. Liekö musiikin naivistinen rytmitys sen aiheutti. Naapurin Selmalle sitävastoin tuli ilmeisesti jonkin asteinen allergia, kun naamansa alkoi punoittaa levyraitojen nimiä tavatessaan… Ja Hentusen vanhalta vaarilta pääsi pieru Housut liekeissä raidan aikana…
Tasapainoista swingi jatsin tatsia kaikille tasapäisesti. Tyylisuuntansa huippulevy! Aaaaaaaaah….
Ostakaa nyt ihmeessä tämä levy, etteivät heti rupea uutta väsäämään! (OR)
Jukka Tilsa, klarinetti, Antti Seppänen, marimba, vibes, Pasi Heikura, kitara, Juha Vihusaari, basso, Juppo Paavola, rummut
- Löylynheiton MM-kisat (Tilsa) 20.33
- Himalajan pikajuna (Tilsa) 3:26
- Neljä esinettä (Tilsa) 3:47
- Santsikuppi ilmainen (Tilsa) 1:52
- Mister Kärpänen (Tilsa & Seppänen) 2:01
- Vanha helmenheittäjä (Heikura & Tilsa) 2:34
- Konstaapeli Palmu (Seppänen) 2:51
- Hioten ja poraten (Tilsa) 1:51
- Hän tuli ikkunasta (Vihusaari & Seppänen) 2:22
- Housut liekeissä (Tilsa & Seppänen) 1:38
- Myrskyluodon Matti varmaankin (Tilsa) 2:49
- Saunailta. Nelinäytöksinen ooppera (Tilsa) 2:08
Äänitys ja miksaus: Antti Ilola
Wood Productions 2010
