Live
Intakt Records 293 /2017
Sukunimensäkin mukaisesti sveitsiläisellä Iréne Schweizerillaon varmastikin vankat klassisen musiikin piano-opinnot takanaan. Soitto-opintojen tekniikkapuolesta on varmasti ollut hyötyä, mutta nuotinlukutaitoa tämä usein free jazzin ylipapittarkeksikin kutsuttu muusikko ei ole, ainakaan paljoa, runsaan 40 viime vuoden aikana käyttänyt.
Ensimmäisen levynsä Schweizer teki vuonna 1977 ja siitä lähtien, etenkin vuotta myöhemmin julkaistusta duo-albumista Rüdiger Carlinkanssa, alkoi hänen maineensa ja tunnettuudensa nousu,. Hän on usein suosinut duo-kokoonpanoja. Vain skottilaulaja Maggie Nicolsinperustama Feminist Improvising Group on merkittävin poikkeus tästä “säännöstä”. FIG-kokoonpanot ovat aina olleet 5-8-henkisiä, muuttuneet vuosien varrella paljonkin, ja Schweizer jopa johti yhtyettä jonkin aikaa.
Schweizerin maine kasvoi aikanaan 1970-luvulla erityisesti Saksassa, mutta myös mm. Sveitsissä ja Itävallassa. Schweizer hyväksyttiin aikanaan myös saksalais-suomalaisen jazzworkshopin jäseneksi (ainoana ei-saksalaisena?) ja kävi tuolloin, 1970-luvun loppupuolella myös Suomessa.
Goethe-Instituutin organisoima ja rahoittama vuotuinen workshop-ohjelma sisälsi aina sekä saksalasia että suomalaisia free jazzin soittajia. Workshop-kokoonpanoissa kuultiin silloisia saksalaisia free jazzin huippuja mielin määrin: mm. Albert Mangelsdorff, Peter Kowald, Manfred Schoof, Alexander von Slippenbach, Günter “Baby” Sommerja Peter Brötzmann. Suomalaisten freejazzareiden piiri oli huomattavasti suppeampi, mutta esim. Eero Ojasen, Teppo Hauta-ahon ja muiden satunnaisten osallistujiien lisäksi Juhani Aaltonenja Edward Vesala olivat joukoissa mukana useaan otteeseen.
Goethe-Instituutti kasvatti ja vahvisti workshop-ohjelmallaan saksalaisen free jazzin mainetta maailmalla, Suomessa tehdyt minikiertueet olivat taloudellisesti mainio juttu suomalaisosapuolille: paikalliset jazzklubit saivat (kansainvälisen ohjelman lisäksi) pitää pääsylipputulot ja suomalaiset muuusikot varmastikin kohtalaiset keikkapalkkiot –aikana, jolloin jazzkeikoista tuskin herui moniakaan pennejä rahaa, vapaan jazzin soittajille vieläkin vähemmän! Jos ollenkaan…
Improvisaatio, usein väkevä sellainen on Schweizerin Juttu. Hän käsittelee kulloistakin sointintaan otteensa on raju ja vahvasti ronskin ceciltaylormainen. Tällä levyllä hän malttaa kuitenkin, yllättävää kyllä, olla kohtalaisen kesy.
Rumpali Joey Baronpuolestaan alotti uransa teini-ikäisenä dixielandin parissa. Eipä uskoisi, kun ajattelee hänen avant-garde- ja “joka paikan höylä” –mainettaan ja niitä yli 80 levyä, joilla hän on mukana (mm. Stan Getzin, Enrico Pieranuncin, David Bowien, John Zornin, Dizzy Gillespien, Laurie Andersoninja John Abercrombienkanssa). Tyylejä löytyy siis melkoinen valikoima: Dizzystä on pitkä matka David Bowieen… Erikseen pitää mainita vielä kitaristi Bill Frisell, pitkäaikainen ja tärkeä soittokumppani.
Konsertit, niin pikkuklubeissa kuin suuremmissakin saleissa Schweizerille SE paikka, joissa hän haluaa levynsä tehdä. Studioonhan olisikin hankala luoda sellaista tunnnelmaa kuin esiintymisiin yleisön edessä, etenkin kun usein kyse on duo-esityksistä, joissa yleisön ja esiintyjien välinen vuorovaikutus ja yhteys sekä intiimisyys ovat olennaisen tärkeitä.
Sävellykset on ehkä turhankin hieno sana näille kappaleelle, jotka on merkitty 50/60-periaatteella jomman kumman nimiin. Alkuteemat, sikäli kuin niitä voi teemoiksi kutsua, ovat useimmiten lyhyitä, ja kaksikon päästessä improvisaatio-osuuden jälkeen loppuuun, alkuaihiot on jo unohdettu. Jokunen poikkeus toki löytyy. Up the Ladder on leikkisä pikkuteema variaatioineen, String Feverrauhallinen ja miellyttävä biisi, jossa Schweizer operoi välillä pianon sisällä ja Baron kilistelee leikkikaluilla. Muutama sointuelementti kuullaan vasta kappaleen lopussa.
Blues of Crelier on puhdasta 12 tahdin r&b-kamaa, lyhyehkö biisi jossa ei ole edes kunnon teemaa eikä sooloja, vain pelkkää yksinkertaista r&b-perusrymistystä.
Kokonaisuutena Live on yllättävä, poikkeuksellinen veto Schweizerilta joka tapauksessa. (TV)
Irène Schweizer: piano, Joey Baron: rummut.
Äänitys: Martin Pearson, unehört!-Festival Rote Fabrik, Zurich, 27.11.2015. Miksaus: Irène Schweizer, Joey Baron ja Patrik Landolt, Hard Studio Winterthur. Masterointi: MichaelBrändli. Miksaus: Michael Brändli. Kansitaide ja graafinen ulkoasu: Jonas Schroder. Valokuva: Michele Ettlin. Kansitekstit: John Corbett. Julkaisuvuosi: 2017. Tuottaja: Patrik Landolt, Intakt Records.
1. Free for All(Schweizer) 7:59
2. Up the Ladder(Baron) 12:22
3. String Fever(Schweizer) 7:59
4. Jungle Beat II(Schweizer) 10:49
5. Saturdays(Baron ) 4:14
6. Blues of Crelier(Schweizer) 4:34
7. The Open Window(Baron) 3:57
