Ina Forsman with Helge Tallqvist Band
Q-Records, QCD 1007
Olen aiemmin peräänkuuluttanut whiskya, pikkusikaareita ja koettuja elämänriemuja että suruja, jotta naisvokalistin ääneen tulisi väriä, roheutta ja karheaa karismaa. Sitä jotakin, joka saisi kusiaispaven ravaamaan kuuntelijan pershinkalon ja niskatukan väliä. Mutta mikään ei enää tunnu olevan kuten ennen…
Ei ainakaan, kun Helge Tallqvistin bändin laulusolisti Ina Forsman heittäytyy bluesin sinisävyihin. Vuoden 2012 Idols -kilpailun finaalissa silloin 17 -vuotias sipoolaisneitokainen pisti blueskansan äimälleen Etta James -tulkinnallaan. Ja niin pistää tällä levylläkin.
Hertimanleini sentään, kuin noin nuorella naisella voi olla noin voimakkaan kohtalokas ja raaka ääni. Ääni, jossa on perhanallista rosoa, tunnetta ja itseuhoa. Silti se on pehmeän sensuellia, luokseen kutsuvaa ja rakastettavaa. Toisaalta vuosikymmeniä kokeneen naisen tuskaa. Toisaalta viatonta ja herkkää nuoruutta. Siis järkeenkäypänä yhtälönä täysin ymmärtämätöntä…
Hänellä on kuitenkin vielä matkaa maailman todellisten bluesmamojen kastiin. Mutta niin on aikaakin. Hänen suurena etunaan on jo nyt olemassa oleva taito ja osaaminen. Hänenlaisiaan ja tasoisiaan (!) blueslaulajattaria on maassamme vähänlaisesti, joten lähtökohdat ovat hyvät. Sen todistaa myös tämä hänen esikoislevynsäkin.
Kaikenkaikkisesti Ina yllätti todella positiivisesti ainakin allekirjoittaeen osaamisellaan. Upea avaus… toivottavasti tulevaisuus, koulutus etc ei vie pois ja kliinaa Inan äänen bluessäröä ja voimakasta tunteenpaloa.
Inaa säestävä Helge Tallqvistin bändi edustaa suomalaisen bluesin huippuosaamista. Itse maestro Tallqvist soittaa muutaman makoisan soolon huuliharpullaan hienon taustakomppauksen lisäksi. Takuuvarmaa laatua, osaamista ja tunnetta.
Kulluvaaran Jonnen kitarointi on on totutun tanakkaa ja siniviritteistä. Samaa laatutyöstöä on Iiro Kauton että Ala-Kojolan komppiosasto. Parilla raidalla soittaa myös Inan alkuperäinen taustabändi, Tomi Leinon Trio.
Vaikka levy pitää sisällään tyylisuunnan tuttua tavaraa, nyt ei sorruta bluesäänitteillä liian usein esiintulevaan perusjunnaukseen ja tukkoiseen fiilingin tukahduttavaan ylilyöntiin. Nyt läpi levyn sykkii elävän elämän voima… voima, joka saa sinisävelet porautumaan kuuntelijan hyvänolonkeskukseen…
Tuota hyvää oloa lisää, että äänitykset on tehty Suprovoxin analogisessa studiossa käyttäen 50-luvun putkivahvistimia ja mikrofoneja, joita käytettiin mm. Chessin studiossa 50- ja 60-luvulla USA:ssa.
Tämä levy on kokonaisuudessaan erinomainen pelinavaus nuorelta blueslaulajattarelta. Myös yhteistyö erittäin osaavan bändin kanssa on nautittavaa. Tämän levyn nimiöön kannattaa lyödä leima: Suomalaista laatutyötä ja osaamista!
Kuunnelkaa! Tuskin olette eri mieltä… (OR)
PS. Varsinaisen tulikasteensa Ina ja bändi saavat livenä 11.-12.4.2014 Riikassa Latviassa, kun he edustavat Suomea European Blues Challenge -kisoissa.
Ina Forsman vocal, Helge Tallqvist harmonica, Jonne Kulluvaara guitar, Harri Ala-Kojola drums, Iiro Kautto bass
(songs 1 & 7 ) Tomi Leino guitar, Jaska Prepula bass, Mikko Peltola drums
Recorded at Suprovox Studio June 2013
Recording and mixing by Tomi Leino
Masteringf by Virtalähde Mastering
01. Something’s Got A Hold On Me 3:02
02. What Have I Done 3:19
03. Queen Bee 3:40
04. 5-10-15 Hours 3:16
05. I’d Rather Go Blind 3:00
06. That’s All I Need 3:33
07. Got Love If You Want It 3:05
08. I Got Trouble 3:35
09. He Belongs To Me 3:16
10. Number 9 Train 4:44
11. Willie And The Hand Jive 3:04
12. All I Could Do Is Cry 4:29
13. What Have I Done Wrong 3:37
14. Every Night About This Time 4:59
15. Slow Walk/Honky Tonk 3:24
