Vodjanoi
Karkia Mistika Records KARMI-101
Siitä kun kuutisen vuotta sitten perustetun Hot Heros -trion debyyttilevy Fill Up With Old Time Salvation ilmestyi (2016) elettiin yhtyeen soiton osalla vielä jälkijättöisesti kiihkomielisen jämeryyden, kiivaan intohimon, selittämättömän alkuvoimaisen raakuuden ja vahvan free-runttauksen aikaa. Tähän oli totuttu tenorisaksofoni Sami Sippolan puhalluksessa Black Motor -trion alkuvuosista (2005) lähtien, vaikka havaitsin jo 2013, että hänen soitossaan oli alkamassa uusi kausi. Melodisia maanläheisiä ja syvällisesti tunteisiin vetoavia kappaleita alkoi olla mukana keikoilla, herkkä tunteikkuus oli tullut mukaan räväkän freen rinnalle.
Yhtyeen kaksi seuraavaa levyä, syksyllä 2018 ilmestynyt Folkjazz From Finland ja 2019 julkaistu Days After the Rodeo olivatkin sävellysrintamalla uuden suunnan näyttäjiä. Uudessa musiikillisessa ilmaisussa löytyy viitteitä kansanperinnemusiikista, luonnosta ammennettu elämisen voima ja tahto oli tuonut elävästi mukaan kauniin tunnelmallisuuden. Sävellystyön luomisvoimaisuus syntyi luonnonläheisyydestä ja kuului soitossa henkisenä ilmavuutena ja herkkyytenä.
Osana tätä jatkumoa yhtye on taas julkaisemassa uuden albumin marraskuussa. ”Levyn erikoinen nimi Vodjanoi viittaa slaavilaiseen mytologiaan, mikä tarkoittaa vedenpyörteessä tai vedenalaisessa palatsissa asuvaa vetehistä. Oikukkaan Vodjanoin on uskottu aiheuttaneen hukkumisia, mutta myös toimineen kalastajien suojelijana.” Nyt Hot Heros -kolmikon, Sami Sippola, kontrabasisti Ville Rauhala ja rumpali Janne Tuomi, rinnalla Vodjanoi -levyllä soittaa vierailijana valovoimainen pianisti/säveltäjä Iro Haarla.
Vaikka levyn kahdeksasta kappaleesta vain yksi on Haarlan säveltämä, niin kansainvälisestikin tunnustetun pianistin sävellystyö kokonaisuudessaan liikkuu aihepiiriltään samalla taajuudella kuin Sippolan neljä meri- ja vesielementeistä luomisvoimansa ammentaneet sekä Rauhalan kolme luonnonläheisistä aiheista virikkeensä saaneet kappaleet.
Kolmikon pohjoisen luontoon suuntautuneiden yhteisten retkien innoittamana uudet sävellykset alkoivat saada luonnon muokkaamaa aitoa ehostamatonta monimuotoisuutta, tenhoavaa vapauden kuulakkuutta. Tammikuussa 2020 soittajat kokoontuivat äänittämään Iro Haarlan ja Ulf Krokforsin Tervakoskella sijaitsevaan vanhaan kartanoon Jarno Alhon huolehtiessa äänityksestä, miksauksesta sekä masteroinnista.
Levyn kannen sisäsivulla on kirjattu Topeliuksen sanoma: ”Luonnon pitää pysyä erämaana, koska se sanoo mitä me olemme ja mitä meidän tulee olla.” Tämän soittajat ovat ottaneet aivan ilmeisesti ohjenuoraksi ja tuloksena on ainutlaatuisen upeaa ja kaunista musiikin kautta luotua äänimaisemointia. Luonto ja sitä ympäröivä elämänmeno tulee esiin myös kappaleiden nimissä. Siellä vilahtavat luonnon eläimet, kuten karhu ja susi, pohjoinen mystiikka kullankaivajineen, vedenneitoineen ja kaupunkeineen. Perimmäinen ajatus on siis kunnioittaa, suojella ja oppia syvällisesti ymmärtämään luontoa.
Levy avautuu kahdella Sippolan sävellyksellä Kuulin Suden Ulvovan ja Karhuntanssi, missä Rauhala saa tilaa pitkähkölle soololle Haarlan mukaillessa hiljalleen pianon koskettimilla. Sippolan tenori soi puhtaan melodisesti ja haikeasti ikävöiden.
Kullankaivajan Blues on Haarlan käsialaa ja alkusävelet kuullaan pianon takaa. Janne Tuomi saa puolestaan oman osuutensa taputella rumpujen kalvoja kevyen hitaasti, rauhallisen taiteellisesti kapuloita siirrellen, Rauhalan ja Haarlan tuodessa kypsän lisukkeensa oheen. Yhteissoitto jatkuu mallikkaasti, väliin Sippola venkuloi kullankaivajan vaskoolia hieman särmikkäämmällä irrotuksella, johon muut vastaavat jämäkämmin soiton edetessä siitä rehellisen liukkaasti ja sopuisasti.
Rauhalan Niin On Kehto Tyhjillään saa aikaan hieman erilaista mietittävää, tuhdimpaa jyräystä. Haarlan maukkaan soolon edistyessä Sippola irtautuu omille teilleen ponnistaen voimallisesti syöksyttäessään antaumuksella vapaita freen kiemuroita ja väkäsiä fonistaan, soitto pysyy kuitenkin kohtuullisen siistinä pitäen mielessä levyn oleellisen tunnepitoisen sisällön melankolisen luonteen ja viitekehyksen.
Rauhalan sävellyksessä Por Qué Tu Sonrisa Me Mata basisti itse toimii kappaleen johtavana kuljettajana työntäessään kappaleen liikkeelle bassoaan jousella raastavasti rahistellen, mihin toiset tapailevat mukaan hiljalleen vuorotellen ja yhdessä. Iro soittaa väliin melodisen improvisaatiojakson, mutta basso toimii ja ohjailee komeasti kumeana taustalla koko kappaleen ajan.
Murmansk käynnistyy pianon alkusysäyksestä ja vauhdittaa bassoa röyhistelevään jousivyörytykseen paksuilla kielillä. Saksofoni yhtyy soittoon pitkillä voimallisilla ja väkevän tiukoilla änkyräpuhalluksilla pianon ja rumpujen köyristellessä taustalla hiljalleen mukana. Kappaleessa mennään eteenpäin nöyrän hartaasti, välillä hieman laventaen ja hölläten. Tuntuma on kuin pyristeltäisiin ahtojäissä edestakaisin möyryten.
Saksofoni ja piano keskustelevat käynnistäessä Vodjanoin ja perään Rauhala näppäilee puoliminuuttia bassollaan tunneperäisen kauniisti. Haarlan taiteellinen kuvaelma siivittää soittoa liihottelevaan kulkuun.
Pianon lohdutteleva sanoma Vedenneidolta sykähtelee kaihoisaa saattohoitoa kuin itkuun purskahtaen, mitä saksofonin itkunsekainen vuodatus yhdistelee makoisasti. Valtavan kauniisti sointuva äänikuvailun kaiho pursuaa levyn viimeisessä lähes kymmenminuuttisessa kappaleessa, basson kumu ja symbaaleiden hiljainen kilahtelu täydentää tunnelmaa. Loppua kohden basson lempeä kumu ja symbaalien tasainen värähtely jää säestämään, kun saksofoni ja piano tulevat vielä kerran yhdessä mukaan. On laskeuduttu vapauttavan rentoutuneena rauhan tyyssijaan sen puhtoisimmassa muodossaan.
Lopuksi voin todeta, että tämän levyn musiikki kelpaa aivan hyvin konsertoitavaksi kirkossakin, vaikka siinä ei ole virsistä jazzmusiikin moodiin muokattua sanomaa. Levy on loistava kokonaisuus hartaan surumielistä, syvällistä luonnon monimuotoisuutta luotaavaa ja kuvailevaa jazzia, missä pienet repäisevän rosoiset yksityiskohdat mukautuvat moitteettoman mallikkaasti kokonaisajatukseen. Hot Heros ja Iro Haarla ovat löytäneet yhteisen sävelen ja laadukkaan taiteellisen näkemyksen Vodjanoi -levyllään. Se puhuttelee ja sitä on ilo kuunnella. (JKi)
Sami Sippola: tenorisaksofoni, Iro Haarla: piano, Ville Rauhala: kontrabasso, Janne Tuomi: rummut ja muut lyömäsoittimet,
Äänitys, miksaus ja masterointi: Jarno Alho/Alho Audio Mastering, Tervakoski. Kannen graafinen suunnittelu: Johanna Hokka. Kannen kuva: Risto Eteläaho. Julkaistaan: 18.11.2020
01. Kuulin Suden Ulvovan (Sami Sippola) 8:11
02. Karhuntanssi (Sami Sippola) 7:33
03. Kullankaivajan Blues (Iro Haarla) 7:27
04. Niin On Kehto Tyhjillään (Ville Rauhala) 7:02
05. Por Qué Tu Sonrisa Me Mata (Ville Rauhala) 8:30
06. Murmansk (Ville Rauhala) 7:34
07. Vodjanoi (Sami Sippola) 5:04
08. Vedenneito (Sami Sippola) 9:50
Kokonaiskesto 61.19
Vodjanoi -levyn ensimmäinen julkaisukonsertti Porissa on samalla järjestyksessään Validi Karkia -klubin 300. konsertti ja se pidetään Teljän kirkossa marraskuun 18. päivänä. Lisäksi samassa konsertissa puhaltajalegenda Juhani “Junnu” Aaltonen ja basisti Ulf Krokfors esittävät duona virsiä ja hengellisiä lauluja. Tilaisuus toteutuu Teljän kirkossa seurakunnan tukemana.
Muut kaksi levynjulkaisukeikkaa ovat: Rytmihäiriö Klubi, Juttutupa, Helsinki 25.11.2020 sekä Telakka, Tampere 26.11.2020
