Missä kulkee taivaan ja maan raja? Missä gospelin, soulin, funkin, rhythm & bluesin…
Jos olette joskus vierailleet vaikkapa New Orleansin Jazz Festissä, sen gospel-teltassa, tiedätte todellisen musiikkisuhteen yläkerran ja maan matosten välillä. Higher Ground systeemi hakee näitä samoja fiiliksiä. Suomalaisittain ehkä hieman oudoksuttavallakin tavalla.
Virsien ja petun maan populaatio on tottunut raskassoutuiseen virsilaulantaan. Otsa kurtussa ja lippalakki kourassa. Synkkänä. Syyllisenä. Katuvana syntisäkkinä.
Suomalainen gospel -osasto on toki yrittänyt osin poiketa tuosta asenteesta, mutta sieluun porautuva rytmiikka ja syke on sieltäkin valitettavasti useinmiten puuttunut. Ainakin meikäläisten mielestä, jotka olemme nähneet ja kokeneet musiikin ja taivaan todellisen kohtaamisen livenä. Tuo kohtaaminen on kunnioituksen ja riemun juhlaa. Ylitsepursuavan tunteikasta. Kaunista. Voimakkaan energistä. Rytmiräjähdystä…
Sitä kaikkea löytyy tältä Higher Groundin levyltäkin. Hätkähdyttävän aitona. Toisaalta hyvinkin populistisena, mutta ei rienaavana tai yksinkertaisuuksiin sortuvana. Kokonaisuuden perusjuoni säilyy alusta loppuun saakka.
Kun taustalla löytyy säestyksen voimaa, eturivissä asiansa osaavia solisteja ja kaiken sielukkaana yhteensitojana suuri kuoro, on lopputulos mielestäni hyvä. Suomalaisittain erinomainen.
12-miehisen säestysorkesterin puhallinsektio on lainassa UMOlta: Mikko Pettinen, Teemu Mattsson, Olli Ojajärvi, Pepa Päivinen ja Micke Långbacka. Takuuvarmaa taustaa voimakkaan lyömäsoitin-basso-urku -osaston kanssa. Hanna-Maria Heleniuksen johtaman Higher Ground Vocalsin ja HG Mass Choirin kuoron omien solistien lisäksi levyllä kuullaan solisteina Axl Smithia, Tony Momrellea ja Max’C:a. Heistä kuulusimpana Momrelle, joka kiertää aktiivisesti soulyhtye Incogniton laulusolistina sekä Saden kokoonpanossa.
Tyylisuuntavaihtelut hiljaisen kauniista balladinomaisista lauluista räjähtävän voimakkaisiin irtiottoihin samalla levyllä ovat erinomainen osoitus musiikin mahdollisuuksista tuoda esiin erilaisia tunnetiloja. Monelle lienee myös yllätys musiikin selvä side souliin, funkiin ym tuttuihin rytmeihin…
Mitä opimme tästä?
Maan ja taivaan rajapinta on laaja… ei ole oikeaa tai väärää… on vain musiikki… sen viesti…
Mielikuvaani piirtyy New Orleansin Jazz Festin täyteen ahdettu, hikisen kuuma gospel -teltta. Sen ylös nostettujen liepeiden ulkopuolinen ihmismassa… esiintymislavalta kumpuava musiikki, joka rytmikkäästi porautui kuulijoiden sisimpään… saaden aikaan rytmisen liikkeen… käsien tahtitaputuksen… jonkinasteisen transsitilan… mielihyvän. Itsekullekin.
Kuunnelkaa tätä levyä ja miettikää, missä mennään?
Populismia? Vaiko todellista taivaan ja maan rajan etsimistä… (OR)
Higher Ground Vocals, cond. Hanna-Maria Helenius
HG-Band:
Vellu Salminen bass, Opa Salminen drums, Tony Porthén drums (#9), Pete Matara drums programming, Aki Lahtinen percussions, Sakari Pitkäsalo Rhodes, piano, moog bass, Clavinet, synths, Jukka Palonen Hammond organ, Freddie Moffett Rhodes, organ (#1,5), Tony Momrelle talk box (#11), Mikko Pettinen trumpets (#4,9)
Umo Horn Section (#2,6,10):
Mikko Pettinen trumpet, flugelhorn, Teemu Mattsson lead trumpet, Olli Ojajärvi tsax, Pepa Päivinen bsax, Micke Långbacka trombone
01. Joy 3:36
02. Your Love – Feat. Axl Smith 4:03
03. Forever Mine – Feat. TriSis 5:47
04. He did it 3:56
05. You Know My Name 3:46
06. No Weapon 3:42
07. Hey – Feat. Max’C 2:07
08. My All 4:20
09. I Can – Feat. Tony Momrelle 4:20
10. I Know 3:32
11. Alright – Feat. Max’C 5:59
