Hand of Benediction
Barefoot Records BFREC061CD
Ruotsalainen kitaristi ja säveltäjä Henrik Olsson on vakiinnuttanut paikkansa Kööpenhaminan kansainvälisessä jazzin ja improvisoidun musiikin yhteisössä, missä hän soittaa omien projektiensa lisäksi monissa muissa tilanteen mukaan kootuissa yksittäisissä kokoonpanoissa. Hänen uusin projektinsa Hand of Benediction kitara-basso-rummut triossa soittavat hänen lisäkseen basisti Jeppe Skovbakke ja rumpali Rune Lohse. Kolmikon lisäksi levyllä kuullaan kahta vierailijaa, huilisti ja bassoklarinetisti Julie Kjær raidoilla 5 ja 7 sekä tuubaa soittava Kristian Tangvik raidalla 7.
Henrik Olssonin musiikilliset visiot avautuvat melko selkeästi heti ensimmäisellä lyhyellä puolentoista minuutin introkappaleella Aventurine. Peruspohjarakenteena korostuu vahva progressiivinen näkemys, mihin kietoutuu surrealistisesti koottu taiteellinen äänimaalailu. Kun tähän, hetken hujauksessa, toteutettu suoraviivainen ja omalaatuisen vapaasti möyhennetty villi epäjärjestys yhdistyvät, niin tuloksena on tunnelmaltaan dalimainen epätodellisuus. Unenomaisesti räjähtelevät nuottisommitelmat lentelevät vapaasti sikin sokin ilmassa kuin säkenöivä tähtisäde.
Näin Olssonin henkilökohtainen ilmaisuvoima synnyttää kokonaisuuden, missä liikutaan hyvin vapaasti avant-garde rokin ja jazzin muodostamassa yhteisessä musiikkiradan universumissa. Omalla tavallaan Olsson on pystynyt toteuttamaan hyvin mielenkiintoisella tavalla jännitteisen jaa virkistävän musiikillisen ilmiön.
Kappaleista kehittyy eriskummallinen free-jazzille ominaisista elementeistä koostuva paketti, minkä sisällä lymyävän rokin palikat tuntuvat löytävän toisensa varsin joustavasti. Kappaleissa löytyy kaikesta huolimatta paljon erillään toimivia alueita, mitkä vaihtelevat kappaleittain ja pitävät näin kuulijan mielikuvituksen virkeänä. Kappaleet ovat varsin lyhyitä ja kokonaissoittoaikakin on vain vanhan LP:n luokkaa noin 34 minuuttia.
Monisäikeisen vaihteleva ilmaisutyyli avautuu kappaleessa N.H.F.T.P.H.O.B., taidepopin alkusysäyksen jälkeen muutos on kesken kaiken merkittävä. Kuin heilahtava miekansivallus ja Olsson kääntää kitaroinnin rankan nopeasti progressiivisen rokin puolelle rynnistäen ahnaasti loppuun asti.
Seuraavaksi ollaan taas aivan jossain muualla. Shocking method restores lost hair eroaa kokonaisuudesta melkoisella tavalla. Se lähtee liikkeelle painavan tehokkaan lyyrisen puheosuuden sekoittuessa taustasoittoon. Raaka kitaralla rynkytetty elektronis-sävytteinen taustasoitto vahvenee ja nousee voimakkaasti puheen jatkuessa koko kappaleen ajan. Kappaleen nimi kuvaa aika hyvin sitä hiuskarvojen nousua päänupissa raivoisan työstön noustessa kliimaksiin.
Välillä trio kiirehtii suoraviivaisen hillittömästi kaksi ja puoli minuuttia tarjotessaan sairastuneelle henkilölle parantavaa ihmejuomaa kulhosta, Collect in a bowl, let the afflicted person drink.
Vierailijoiden täydentämistä kappaleista Julie Kjær puhaltaa bassoklarinetin ja huilun voimalla käyntiin kappaleen The Voynich manuscript. Päästyään kunnolla liikkeelle soitto alkaa vyöryä kuin kaiken aikaa voimistuva soninen paineaalto kiihtyisi ja lähestyisi täydellä vauhdilla suhahtaen sitten voimalla ohi ja häipyen kaukaisuuteen. Siitä Olsson jatkaa kitaransa kanssa monisärmäistä työstöään, mikä loppuu sitten äkkiarvaamatta kuin seinään iskeytyvä pikajuna. Raivoisan räjähdysherkäksi kumuloituva ja raskaasti vaeltava Black Tourmaline, puolestaan saa melkoisen annoksen lisäväristystä Kristian Tangvikin jäntevästä tuuban puhalluksesta.
Eheän rauhallisesti ja sointuvasti etenevä Harmony poikkeaa levyn yleisilmeestä melkoisesti. Sen sopeutuva soinnikkuus vie ajatukset pois riehakkuudesta. Vähän samanlaista harmonisen voimakasta potkua on kappaleessa Udug, mikä liikehtii hidastellen, mutta hieman uhmakkaan oloisesti pyrkien aistikkaan tummansävyisenä tekemään vaikutusta ympäristöönsä.
Kuten nimikin antaa ymmärtää levyn päättävä Embroider it upon black satin and say: “9s¯!(z>W!*#1&/H” on aika vaikeasti hahmoteltavissa. Siinä yhdistyvät oikeastaan kaikki ne edellä kuvatut elementit yhteen parsittuna tai uudelleen kalustettuna koosteena, tarkasti tulkittuna kitaransoittona, taustana kapinoiva komppikaksikko ja loppua kohden hitaasti laskeutuva minimalistinen unelma.
Henrik Olsson tuntuu olevan melkoinen visionääri, joka pyrkii puolinaisella hulluudella luomaan ristiriitaista musiikillista irtiottoa vakiokaavioista poiketen. Omalla erikoislaatuisella asenteellaan hän pystyy koostamaan monikuvioista äänen mallinnusta, mikä puree ja imeytyy pintaa syvemmälle. Näin toimien hän saa kuulijan välillä ihmetyksen valtaan, hämmentymään. Vaikka kyseessä ei ole suoranainen valtavirran mukainen jazzlevy, niin sen sisällön kerroksellisuus antaa aihetta pohdiskeluun avartaen musiikin laaja-alaisuutta ja luo mallia uudenlaisille ajatuksille. (JKi)
Henrik Olsson: sähkökitara ja jousipsalttari, Jeppe Skovbakke: sähkö- ja kontrabasso, Rune Lohse: rummut. Vierailijat: Julie Kjær: huilu ja bassoklarinetti (raidat 5 ja 7), Kristian Tangvik: tuuba (raita 7)
Äänitys ja miksaus: Jens Benz (Jens Søndergaard). Masterointi: John Fomsgaard. Kannen graafinen suunnittelu: Ola Rubin, Kannen taide: Henrik Olsson. Julkaistu: 12.7.2019
01. Aventurine 1:28
02. N.H.F.T.P.H.O.B. 4:03
03. Shocking method restores lost hair 3:31
04. Collect in a bowl, let the afflicted person drink 2:30
05. The Voynich manuscript 3:41
06. Hilarious moments 2:02
07. Black Tourmaline 3:58
08. Harmony 5:28
09. Udug 3:56
10. Embroider it upon black satin and say: “9s¯!(z>W!*#1&/H” 3:35
Kokonaiskesto 34:18
