Kaamos Waltz
Rockadillo Records, ZENCD 2174
Hailuoto, saari Oulun lähistöllä on tämän polttopyöriön musiikillinen syntysija. Tämä vajaa tuhathenkinen saari on Oulunsalon Riutunkarin lauttayhteyden varassa mannersuomeen. Oululainen jazz/avantgarde -kitaristi ja säveltäjä Heikki Ruokangas (s. 1987) ”eristi” itsensä syksyllä 2019 viikoksi kitaroineen Hailuodon Kulttuuritalo Päiväkotiin, jonka studiossa hän itsenäisesti nauhoitti tämän levyn materiaalin.
Levyn kappaleet saivat lopullisen muotonsa vasta saaren syksyisissä olosuhteissa ja pimeydessä. Suurimmasta osalta kappaleita oli valmiina vain osittaisia luonnoksia puhelimen sanelimessa. Ruokangas itse kuvailee levyn sisältöä mm seuraavasti:
– Kappaleissani on usein taustalla jokin yksinkertainen melodia, teema, sointikulku tai tunnelma, joita varioin ja rikon haluamallani tavalla. Tunnelmat kappaleissa muoutoutuu usein omalla painolla ja siihen ei voi, eikä kannata liikaa tietoisesti vaikuttaa. Tyylini sekoittaa yhteen kauneutta, rumuutta, levollisuutta sekä aggressiota. Käytännössä tämä tarkoittaa minulle harmonian suhteen melodisten sekä atonaalisten sävyjen yhdistämistä, rytmisesti taas tempon ja rubaton yhdistelemistä…
Ja tuotahan kaikkea tämä soololevy pitääkin sisällään vahvan väkevästi. Totuttuja kuuntelun raja-aitoja rikkoen. Mutta piru vie, todella nautinnollisena kuultavana… herkän kuulaana… saatanallisen raastavana äänimaailmana… ja kaikkea siltä väliltä. Hailuodon hengessä… pääosin Ruokankaan itsensä säveltämänä.
Tällä levyllä mies ja akustinenkitara toteuttavat itseään koruttomasti jatkaen tavallaan perinnettä viime vuosisadan alun blueslevyiltä, soittaen kappaleita vapaasti muunnellen. Ja mikäs siinä, homma toimii ja avantgardismi sykkii sopivan riettaana ja uskaltavana.
Ykkösraidalla tapaillaan askelia, sitten pistetään valssiksi ujon sorttisesti, mutta tunnustelujen jälkeen heittäydytään kaihoisan vapautuneesti valssimyllyn pyörteisiin. Akustisella aksentilla.
Tunteet jäähtyvät seuraavana soitettavan Kaamoksen myötä. Kaihoisa, mutta melakolinen kitaran ”kantelointi” muuttuu mustan puhuvaksi syysmyrskyksi ja koleudeksi. Hidastempoisuus jäätyy lopulta alakuloon.
Sitten tulee jazzia tuutin täydeltä. Tuttu Bye Bye Blackbird katkonykivän tahdituksen myötä. Höysteenä maistuvan mukavaa jazzailua ja juoksutusten kiimaa. Oikeaa korvahunajaa myös tutun swing-sovituksen ystäville.
Talvikalastuksen oppitunti I. Hailuodollinen inprovisaatio, joka muistutti ensin kitaran särkyä päreiksi. Sitten valkeni jään armoton voima tylsän tuuran tai puremattiman kairan myötä.
Jäinen Perämeri saa tunnelmakuvauksen seuraavalla raidalla. Kylmä ratisuttaa merta jääpeittoon. Tämän kaiken armottomuuden keskellä uhmaa meren ylivaltaa elää sitkeänä Hailuoto. Tämä raita on jatkoa kappaleelle, joka ilmestyi jo kahdella Ruokankaan edellisellä levyllä. Työkaluna alunperin 7-kielinen kitara, joka antaa tavallaan musiikille klassisen kitaraetydin omaisia piirteitä.
Talvikalastuksen oppitunti II. Muista perkele teroittaa kaira ennen pilkille lähtöä. Matikka ja maiva karkaavat tylsän kairan narinassa. Munat taitavat mennä pannulle moisessa impro kirskeessä.
Sitten koetaan ylivauhtista kauhua kummitusjunassa. Kitara jauhaa, pyörät kolkkaa ja kauhugallerian hahmot ärisevät matkustajille pelonsiementä. Hekumaa, hulluutta…
Seuraavaksi otetaan 21 sekunnin irtiotto Abel Carlevaron etydille klassisella kitaralla. Kyseisen herran sävellykset ovat olleetkin Ruokankaan matkaraamattuna kitaransoitto-elämässä. Mot.
Siiten hypätään vanhaan Amerikkaan ja kansansävelen Polly Wolly Doodlen ihastuttavan heleään ja tarttuvaan ilmapiiriin, jossa kitaran somat huiluäänet vievät kuulijansa toistuvaan transsiin.
Mutta hempeys pois ja iso käsi kehiin väkevöittämään tunnelmaa. Seuraavaksi nuotit on revitty ja palaset on saanut järjestellä mielensä mukaan.Alkuperäinen melodiakulku ja vapaa improvisaatio lyövät painia. Rytmiset ideat yhdistelmänä tempoa ja rubatoa. Ystävyydellä?
Viimeistä valssia ei tällä levyllä soiteta, vaan sen vuoro on jo toiseksi viimeisenä. Ikäänkuin ennakoiden tämän maukkaan kitaralevyn loppua, se ikävöi sitä jo ennakkoon.Tämän valssin soittokierto kulkee joka kierroksella hieman eri tavalla. Mutta kaihoisana.
Finaalina Ruokangas raastaa jouhella (?) epämusiikillisesti hyvän yön toivotukset maailmalle. Raastavan rujo loppusoitto monitahokkaan messevälle kitaroinnille… kaikkea se Hailuoto teettääkin…. Jos jostain kumman syystä satutte nukahtamaan tämän levyn musiikkiherkuttelun myötä, niin ei paniikkia, sillä kokonaisuus päättyy avantgardmiehen aina luotettavan Junghansin pärinään.
Erilainen ja positiivisesti joukosta erottuva levy. Täysipainoista kuunneltavaa ja ajatuksen vapautta antavia toteutuksia. Maistuvaa kuin hailuotolainen siikapottu… tykkäsin kovasti… maistakaa tekin! (OR)
Heikki Ruokangas guitars
Recorded by Heikki Ruokangas in Hailuoto at Kulttuuritalo Päiväkoti, October 2019.
Mixed by Hannu Hattunen/Mad Hat Audio
Mastered by Minerva Pappi/Waudio
01. Waltz IV (H.Ruokangas) 03:28.
02. Kaamos (H.Ruokangas) 03:18.
03. Bye Bye Blackbird (R. Henderson) 03:49
04. Ice Fishing (H.Ruokangas) 01:31.
05. Hailuoto II (H.Ruokangas) 03:02
06. Ice Fishing II (H.Ruokangas) 00:58
07. Dark Ride (H.Ruokangas) 03:21.
08. Microestudio 2 (A. Carlevaro) 00:21.
09. Polly Wolly Doodle (American trad.) 02:20.
10. Just Friends (J. Klenner) 02:41.
11. Ikävä (H.Ruokangas) 04:01
12. Hyvää yötä maailma (H.Ruokangas) 03:36
