Music For A Family Picnic
Siinäpä sitä sitten isketään kumiterää vai liekö nutukasta topakasti tantereeseen. Revitetään pirunpalkeita yksitotisen jankkaavasti. Ja ihmetellään jyräkän massiivisia äänitehosteita että kitaran sähköä. Piruako net oikein koilliskairan palkisilla meuhkaavat? Nuuskakairan mies on vaihtanut paliskuntaa ensilevystään ollen nyt Savukosken Naltion kirnun laidalla poroelon nulkkausta sävelkielelle tulkkaamassa. Siis haitaristi Harri Kuusijärvi, Koutuksineen.
Alun tunneryöppäyksen jälkeen siirrytään herkkään perheidylliin, missä koko perhe on kattanut ruudullisen pöytäliinan ruohikolle. Jotenkin ranskalaisittain, pikkusievästi nautiskellen… sulohuulin, kuten Fatima aikoinaan Arabi-Ahabin kanssa… ei sentään, sillä Virkajärven melodisen tahdikas kitara että siihen yhtyvä Kuusijärven mietiskelevän tunteikas haitari tunnelmoivat kevyessä kesätuulessa.
Sitten ajaa kolkutellaan kapeaa öljysoratietä legendaarisen Pokan Alman entisen baarin ohitse Inari – Sirkka linjalla. Komppimoottori kolkuttaa samaa yksitoikkoista rytmiään, johon Virkajärvi ja Kuusijärvi kiemurtelevat massiivista kimuranttia vastapainoksi ohi vilistävän tyhjänpäiväisyyden… siis maiseman, joka saa useimmat lantalaiset hulluiksi… siis lapinsellaisiksi. Maslakkaa matkamusaa…
Sitten homma menee aivan ufoksi. Liekö ollaan pysäköity Palosaaren Päivikin manttaalikuntaan Leville, jossa näitä avaruuden ääniä ja epäaskeltavia ufoilijoita nähdään että kuullaan roppakaupalla Hullu Poron baarin jäljiltä. Promillevajaille sensijaan seesteisen leppoisaa… jopa ylimaallista. Virkajärven kitara melodioi ja vonguttelee mielensopukoihin rauhaa, rakkautta ja…Tehon tekemiä vihreitä pikkuolentoja.
Sitten jotain järkevää: Nyt ajetaan Turusta hurjaa vauhtia pois. Tosin kappaleen perussielu liikkuukin hitaan matelemalla eteenpäin, mutta onneksi väkevä haitarin ja kitaran möyry kiihtyy väliilä melkein ylikierroksiin. Hurmosmaiseen paloon. Lähtöpiste jää kauas taakse… ja hämäläiset viljapellot heilimöi…
Sitten rykäistään kunnolla, kouluharmoonimaisella särösoundilla… seitkytkaheksan päivää… 78 sekunnissa. Käsiajanotolla. Voi jestas ajankulkua.
Seuraavaksi täytyy päästä pakoon. Suojaan. Sinne mennään Virkajärven melodisen kitaroinnin ja Kuusijärven alakuloisen soinnittelun myötä. Komppi polkee jonkinlaista alistunutta tallaamistahtia. Tikkasen basso tavoittelee tummaa sooloa. Pistäen loppupeleissä keveisiin juoksuaskeliin…
Sitten hypätään Kolarin asemalla etelän junaan. Komppi riehaantuu kolkkeiseen rytkeeseen, kunnes Virkajärvi vetäisee kuusikielisensä esiin ja vääntää nappulat kaakkoon. Kyllä herraskansan italiaano -pendoliinot jäävät hopealle, kun kiskohirmu nielee jokivarren ratapölkkyjä… vai onko sittenkin kyseessä vauhtikone Bolt ja satkun sileä. Samapa se sille, sillä nyt mentiin Veikin vahvasti värittämää rataa.
Lopuksi rauhoitutaan mettään. Sinne missä tehokkaat luonnonäänet liittyvät rauhaisaan musisointiin, jossa Tikkanen ja Kuusijärvi muodostavat pääroolin. Naavat roikkuvat puissa muistuttaen kulkijaa satojen vuosien olemassaolostaan. Siitä, jota nykyihminen on tuhoamassa. Kaikella turhalla. Kateudella ja kiireellä. Urbaanilla ahneudellaan. Saastuttamalla ja välinpitämättömyydellä… Todellinen harmi,jos naavaparrat häviävät sukupuuttoon.
Levykokonaisuus on erinomainen kattaus erilaisuutta. Kuusijärvi käsittelee soittopeliään maukkaan monitahokkaasti ja aistikkaasti. Sitä samaa voidaan sanoa Virkajärven kitaroinnista, kauniin herkästä massiiviseen progekaatoon. Taidolla ja hienolla äänitasolla. Tikkasen bassokielet tumputtivat tunnetta ja täräkkyyttä hyvän maun mukaisesti. Puunsoittoympyröistäkin tuttu Jesse Ojajärvi hoiti patteristonsa hienolla pieteetillä. Teho Majamäki värkkäili efektipuolen ja muut instrumenttinsa juuri hetkeen sopivina, upeasti kokonaisuutta täydentävinä.
Elikkä levy oli mielenkiintoinen ja sopivan eläyttävä että freesi. Tietyiltä osiltaan kotipalkisille taluttava. Ja nostalgialle syttöä antava. Kuuntelunautintona sopivan virikkeinen. Useamman kuuntelukerran kestävä.
Tämä oli suunmukane. Koskhan Koutuksen kurtunrevitteliä saapi aikaseksi uuven levyn. Met jo ootamma sitä. (OR)
Harri Kuusijärvi harmonikka, efektit, sävellykset, Veikki Virkajärvi sähkökitara, Eero Tikkanen basso, Teho Majamäki vibrafoni, lyömäsoittimet, efektit, Jesse Ojajärvi rummut
1. Naltio 3:03
2. Music For A Family Picnic 03:37
3. La Route de Pokka 5:34
4. Ufo Bar 4:34
5. I Was Driving 160 Miles Per Hour From Turku in the midnight when I felt the time was slowing down 6:40
6. 78 Days 1:15
7. Shelter 4:16
8. 100 M 4:50
9. Naava 4:12
