Live At Bauchhund Berlin 2010
Amirani Records AMRN026
Erityisesti sopraano- ja sopraninosaksofonin soittoon keskittynyt Harri Sjöström (s. 1952) ei ole kovin tunnettu Suomi-jazzin harrastajien piireissä paitsi ehkä kokeilevaa ja improvisoitua jazzmusiikkia seuraavien keskuudessa. Yksinkertainen selitys tähän on se, että hän käytännössä asunut suurimman osan elämästään ulkomailla. Hän lähti jo 1970-luvun alkupuolella opiskelemaan musiikkia San Franciscoon Kaliforniaan, missä vierähti pitkä vuosikausia kestänyt jakso. Muutto takaisin Eurooppaan tapahtui 1980-luvun alussa ensin Wieniin ja sieltä viiden vuoden jälkeen nykyiseen kotipaikkaansa Berliiniin.
Sjöströmillä oli laaja yhteistyösuhde 1990-luvulla Cecil Taylorin kanssa soittaessaan Cecil Taylor Quartetissa ja Cecil Taylor Quintet Desperadosissa. Berliinissä hän on tuttu monista kansainvälisistä yhtyeistä kuten Quintet Moderne, ECIO (European Composers Improvisors Orchestra) sekä nyt ajankohtaisia olevat Sestetto Internazionale ja MOVE -Quintet. Harri Sjöström on esiintynyt Suomessa aika ajoin erilaisten projektiyhtyeittensä kanssa erityisesti viime vuosina. Hän on ollut myös aktiivinen muusikoiden vaihdossa tuoden kansainvälisiä artisteja mm. Suomeen esiintymään.
Sjöström on soittanut myös duona eri artistien kanssa. Muutaman vuoden nuoremman toisen sopraanosaksofonistin italialaisen Gianni Mimmon kanssa hän on tehnyt yhteistyötä pitkään. He ovat yhdessä käyneet esiintymässä Suomessakin. Heidän yhteistyön tuloksena konserttitaltiointi Live At Bauchhund Berlin 2010 ilmestyi jo vuonna 2011, mutta ei aika tällaisien levyjen ajankohtaisuutta pahenna, kuten perusiskelmälle useimmiten käy. Ne ovat eräällä tavalla ajattoman uniikkeja.
On aika harvinaista ylipäätään kuulla kahta sopraanofonistia keskustelevan toistensa kanssa saatikka, että sellaista olisi levytettynä löydettävissä. Tämän toi myös Gianni Mimmo levyn avausraidan Introduction puheosassa esille. Hän muisteli samalla omaa esikuvaansa sopraanosaksofonin mestaria Steve Lacya, joka kuoli samalla päivämäärällä (kylläkin 6 vuotta aikaisemmin), kun tämä levy äänitettiin.
Levy sisältää 9 soitettua kappaletta avauksen lisäksi. Vaikka kappaleet ovat saaneet omat nimensä ja niiden pituudet vaihtelevat minuutista seitsemään ja puoleen minuuttiin, niin soitto tuntuu rakentuvan pitkälti vapaaseen improvisointiin, minkäänlaista palauttavaa perusteemaa ei mielestäni ole löydettävissä. Sellaista ei missään mielessä mitenkään kaipaakaan, sillä tämähän on soittajien tarkoitus. Saattaa olla, että jotain pieniä yksityiskohtia on sovittu etukäteen noudatettavan. Yhteistyö pelaa joka tapauksessa äärimmäisen tarkasti ja rouheasti, kuten pitkään yhdessä soittaneilta taiteilijoilta saattaa odottaakin.
Kappaleessa Facing the Distance tapahtuu jotain erikoista, kun Gianni ottaa esille italialaisen kahvikupin (Un copo de Bologna), mikä sopii kuulemma vain eräässä musiikkikoulussa käytettyyn tietynlaiseen kahvinkeittimeen. Kerran jossain tilaisuudessa häneltä hävisi kahvikuppi ja mentyään taas kouluun hän otti kahvit ja totesi, että tämä kuppi ”sounds good”, paras mitä hänellä on koskaan ollut. Sen tuottama ääni kiinnosti ja hän kehotti ystäväänsä juomaan siellä paljon kahvia ja tuomaan kupit hänelle. Kappale jatkui siitä kuppien rypistelyllä ja yhteinen hyvä vuoropuhelu alkoi löytyä. Lopuksi Spirals eteni yhteisellä hurjastelulla päätökseen. (JKi)
Gianni Mimmo: sopraanosaksofoni (oikea kanava), Harri Sjöström: sopraanosaksofoni (vasen kanava).
Äänitys, miksaus ja masterointi: Patrick Römer, Unisono Studio, konserttiäänitys, Bauchhund Salonlabor, Berliini 4. kesäkuuta 2010. Kansikuva: Elda Papa. Kannen sisäkuvat: Manuela ”Shanu” Vallaro. Kannen graafinen suunnittelu: Mirko Spino. Tuotanto: Gianni Mimmo. Julkaistu: lokakuu 2011.
01. Introduction 3:33
02. Tag-soup 5:07
03. Uncovered-pointed 6:17
04. Curtain and Beyond 5:45
05. Threshold Song 7:29
06. Twin Constellation 4:31
07. Lied 0:58
08. Elliptical 3:46
09. Facing the Distance 6:45
10. Spirals 3:18
Kokonaiskesto 47:31
