Quintonic
Stunt Records, STUCD 14072
Nyt on alanmiehet asialla, kuten Torniaisen Unski aikoinaan osaavia ammattilaisia nimitti. Alan miehen aamiainen oli muuten tämän kainuulaisen musiikkivelhon mukaan: Punainen Marlboro ja Fernet- Branca… Tämä viime mainittu kuvaa tavallaan osuvasti myös tämän levyn saksofonistien taiturointia… sinervää savua, seesteisiä savurenkaita ja fernetin raa’an raastavaa makunautintoa…
Asialla eläkeläiset George Garzonen (s.1950 Boston) ja Jerry Bergonzi(s.1947 Boston), molemmat taiturimaisia tenoristeja. Berklee School of Musicin kasvatteja. Monen huippujazzarin bändissä soittaneena. Se kuuluu positiivisesti tällä levyllä. Ei pelkästään taiturimaisen soittotaidon, vaan myös eletyn elämän myötä.
He soittavat quintetteineen pääosin pianistinsa Carl Winterin ja Jerry Bergonzin kappaleita, mukaan on eksynyt ainoana lainabiisinä Tomas Franckin Restless. Levoton, mikä levoton, mutta tenoristien makoisaa herkkua. Kumpikin herroista on elementissään eli tavallaan tenoristeinen sota on kiivaimmillaan…
Gintonicin, anteeksi, Quintonicin pianistina on Carl Winther, basistina suomalainen (!) Johnny Åman ja rumpalina Anders Mogensen. Aivan oikein Åman on suomalainen. Pietarsaaressa syntynyt ja kasvanut, josta muutti vuonna 2005 syksyllä Malmön musiikkikorkeakouluun. Ja sillä tiellä on edelleenkin. Olen maininnut useinkin Karleby – Jakobstad – Vasa -linjan musiikikoulutuksen ja sen tuottamat hedelmät… Jo, men de spela svenska..
Tämä levy läksi kuitenkin käyntiin maslakkaalla Wintherin Gargonzolalla, jossa tenoristit rääkkäsivät ja juoksuttivat soittopelejään viimeisen pintaan. Nautittava törinöintiä Mogensenin taustataonnan päälle… oikeaa retvakasta saksofoniointia… riemukasta ristiinsoittoa.
Kakkosraidalla heittäyttiin tuijottamaan kristallipalloa… hiljaa… nautinnolla. Seesteisen melodisena. Sakspiiput puhalsivat herkkää tunnelmaa. Elämä laahasi… liekö minnekään.
Kolmonen pohjautui rauhalliseen kakkosen jatkoon, mutta tenoristit pistivät hallittua ja näpelöivää piristettä pintaan. Tasapainoisen tanakkaa. Mollivoittoisen melankoliaa. Mutta silti pirun makoisaa… Wintherkin heräsi mustavalkioineen…
Levottomuus oli kouriintuntuvaa seuraavassa tarjoiluannoksessa. Ja tenorit kujersivat parastaan. Lurittivat ja juoksuttivat soittajan sormia. Ei mitään ylitsepursuavaa hurmoshenkisyyttä vaan aistikkaan kurinalaista. Hyvä näinkin, mutta ehkäpä jotain vieläkin rasakampaa olisi voinut irrota…
Seuraava raita tarjoili jälleen rytmikkäämpää melodiaa. Monitahokasta tenorointia ja kokonaisvaltaista pakettia muun orkesterin kanssa. Jykevän jazzaavaa meininkiä.
Samaa tanakkuutta riitti myös lopuilla raidoilla. Siis tavallisen topakkaa, hyvin soitettua jazzia. Viimeisellä raidalla repaistaan muutama tovi kunnon irtiottoa ja laajaa äänigenreä. Pillit vinkuvat ristiriitaisen makoisasti… tyhjentäen keuhkokapasiteetin… hallittua tekniikkaa… hurmosta…
Ei siis mitään tavattoman uutta taivaan alla. Mutta ei missään tapauksessa mitään väsyttävän plagioitua roskalavakampetta. Tavanomaisuus nousee taitavien puhallinpelimannien myötä kuitenkin erinomaisen upean toteutuksen atmosfääriin. Ja kun saksofonistien taustakin pelaa korkealla osaamistasolla ja intensiteetillä päästään kunnialla maaliin. Hyvillä arvosanoilla.
Mukava jazzin kokonaispaketti. Taustalle tai erikseen kuunneltavaksi. Homma käyttää, kun sen osaa. Ja tietää sen syvimmän olemuksen. Suositukseni. (OR)
George Garzone, Jerry Bergonzi – tenor saxophone, Carl Winther – piano, Johnny Åman – bass, Anders Mogensen – drums
Recorded July 2013 by Peter Kontrimas at PBS Studios, Westwood, Boston, Usa
Mixed & mastered April 2014 by Bjarne Hansen at Take One, Christiansfeld, Denmark
1. Gargonzola (Carl Winther) 4:52
2. Crystal Ball (Carl Winther 7:38
3. Idiosyncrasies (Jerry Bergonzi) 6:26
4. Restless (Tomas Franck) 5:46
5. Ellwood (Jerry Bergonzi) 7:44
6. Abeid From Zanzibar (Carl Winther / Jerry Bergonzi) 6:04
7. The Gargoyle Returns (Carl Winther) 5:37
