A Swedish Portrait
Muutama viikko sitten sain sähköpostin varustettuna ”8 kruunun postimerkillä” ja kohteliaalla tekstillä; – I have just made a jazz album inspired by Swedish folk music with a swingin’ sax trio and a string Quartet. I feel very happy about it and it would be an honor to me if you would like to listen to it.
Kun vastasin olevani kiinnostunut ja antamalla osoitteeni, sain oikean kirjeen ja CD: n. Ruotsalainen kansanmusiikki osoittautui Lars Gullin´in sävellyksiksi. Niistä oli laadittu sovitukset jousikvartetille ja kevyelle kompille. – Swedish jazz has since the 50’s had a unique sound. The fire of American jazz, mixed with the melancholy of Swedish folk music, evolved into a genre of its own, totesi saatekirjeessä Fredrik Lindborg. Hän on vastannut levyn tuotannosta.
Lars Gullin on jäänyt itselleni etäiseksi, joten ensimmäiseksi oli syytä selvittää taustoja Wikistä. Lars Gunnar Victor Gullin (1928-1976) oli ruotsalainen baritonisaksofonisti, pianisti ja säveltäjä. Gullinin tyyli oli lähimpänä amerikkalaista “cool jazz” -tyyliä, johon yhdistyi ruotsalaisen kansanmusiikin vaikutus. Kun Youtubesta löytyy häneltä peräti 214 nimikettä, niin oli aika pistää Fredrikin levy play-tilaan.
Ajatus yhdistää Lars Gullin´in sävellyksiin jousikvartetti, basso, sutikomppi ja saksofoni ei tule ehkä ensimmäiseksi mieleen, mutta hyvä että Fredrikille tuli. Kaikilla soittimilla on oma tärkeä roolinsa kappaleissa. Kun komppi pysähtyy jää jousikvartetti vapaasti leijumaan kuin nelisiipinen leija tuulessa. Rauhallisen hetken jälkeen jatketaan uudessa tempossa välillä vain basso-rumpu-kompilla, niin kuin cooljazzin sävelkieleen kuuluu.
Fredrik hallitsee saksofoniperheen neljästä soittimesta kolme tämän levyn perusteella. Hänen biossaan kerrotaan, että häntä ohjattiin hyvin päättäväisesti kohti jazzmuusikon uravalintaa. – This was because his father started playing records with Charlie Parker, Billie Holliday, Sonny Rollins and many others from the moment he came home from the hospital.
Albumi alkaa Mazurkalla, joka on sovitettu jousikvartetille. Pelimannihenkinen soittotapa ja mollimelodia vievät ajatukset pieniin ruotsalaisiin kyliin, joista Göran Larsén kertoi suurella rakkaudella ollessamme Riverside-jazzeissa Tornio-Haaparannassa joskus 90-luvulla. Lyhyestä virsi kaunis ja sitten lähdetään nousukiitoon lattarikompilla, Har någon sett/Baritonome, ja tenorilla.
Late Date rauhoittaa unenomaiseen two sleepy people-tunnelmaan. Vanhoja filmejä 60-luvun jazzklubeista Kööpenhaminassa ei kannata katsoa kovin pitkään, ettei tupakansavu/-haju tartu vaatteisiin. Erinomainen jazzkomppi kerta kaikkiaan.
Galium Verum on rohdoskasvi, joka viihtyy kuivilla, aurinkoisilla paikoilla, kuten kedoilla, kallioilla, tienvarsilla sekä ulkosaariston nummilla ja katajikoissa. Biisi on hektisen nopea. Se ryöpsähtelee rauhattomasti tavalla, joka on voinut tulla Lars Gullinille tutuksi huumeidenkäytön äityessä välillä liian rankaksi. Galium Verum eli Keltamatara on vanha rohdoskasvi. Sitä on käytetty muun muassa ihotautien ja kouristusten hoitoon sekä munuaisvaivoihin. Suomessa keltamatara on tunnettu myös nimellä ruumiinheinä, koska mataroita laitettiin arkkuun vainajan alle.
Merlin on jälleen osoitus Gullin´in mestarillisesta taidosta kirjoittaa melodioita. Tähän ja kahdeksaan muuhun kappaleeseen on sovituksen laatinut Fredrik. Pizzicatot ovat hauska lisuke baritonisaksofonin rauhoittavaan ja lempeään soundiin.
I min smala säng voisi kertoa viidennestätoista yöstä ja täysikuusta. Tenorin rouhea ääni ja synkopoitu soittotapa etsivät rauhaa ja yön päättymistä. Toka Voka Oka Boka alkaa alttoviulun ja sellon vuoropuhelulla, johon yhtyvä raaka sopraano on aivan kuin eri maailmasta. Hamborytmi jazzvalssinomaiseksi muutettuna sopii hyvin soolopohjaksi. Sopraano vaihtuu lennossa tenoriksi ja jälleen sopraanoksi. Tämä on sitä ruotsalaista pelimannimusiikkia.
Fine Together on cooljazzia parhaimmillaan ja nyt edetään barskalla gullin-mulligan-tunnelmissa. Hienoja sellon linjoja ja viulujen kaaria. Holy Grail alkaa fonilla koraalinomaisesti, jatkuen jousinelikolla. Kun Fredrik tarttuu tässä kappaleessa sopraanofoniin, niin ollaan jossain Pariisin pahamaineisillä kujilla kuuntelemassa Sydney Bechetiä. Kurkkuäänen käytöstä tulee mieleen Nalle Nymanin ja Fred Andersonin vuoropuhelut DDT:n kultakaudella.
Igloon teema etenee lattarikompilla ¾ -tahtilajissa, jossa basso-rumpu-akseli toimii saumattomasti ja rumpali Daniel Fredriksson saa myös kotvan tuoda esiin solistista osaamistaan. MA sopii hyvin taustaksi, kun kirjoitan tätä juttua Äitienpäivänä. Kaunis melodia ja tällä kerralla tenorifonilla. Primas viuluineen pääsee hetkittäin loistamaan.
Decent Eyes alkaa alttovilun teemalla ja muiden säestäessä pizzicatolla, lähes klassista jousikvartettoa, johon rumpali soittaa malleteilla ja tomeilla taustaa. Danny ´s Dream´in Lars Gullin sävelsi omalle pojalleen ja tämä tulkinta tuo hyvin esille baritonisaksofonin herkän puolen.
Albumin päättää Be Careful palauttaen mieleen vielä kerran cool jazzin soinnutuksen ja teemojen kiperyyden.
Tämä levy oli miellyttävä kokemus kahdella tavalla. Toisaalta tuoden esiin Fredrik Lindborgin taidot muusikkona ja ennen kaikkea perinteen ymmärtäjänä, jatkajana mutta myös kehittäjänä. Toisaalta palauttaen mieleen Lars Gullin´in hienon musiikin, joka on kestänyt hyvin aikaa ja sallii myös uuden tuoreen tavan käsitellä sitä.
Fredrik Lindborg – a Swedish Portrait, videoklipin levyltä voit katsoa tästä.
