Monk Dreams, Hallucinations and Nightmares
Red Piano Records RPR-14599-4425
Ei ole pitkä aika siitä kun esittelin näillä sivuilla Frank Carlbergin edellisen levyn, kvartetilla tehdyn No Money In Art (ks. JR 28.01.2017). Nyt asialla on isompi kokoonpano. Itse asiassa otsikostaan huolimatta täysmittainen big band: 4-4-5-sektiot + komppi. Ja millainen levy se onkaan. Enpä aivan heti muista koska olisin viimeksi kuullut yhtä hienoa ja persoonallista modernia bigband-musaa.
Monk Dreams… viittaa tietysti bebopin ylipappiin ja suureen jazzlegendaan Thelonious Monkiin, jonka syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi pyöreät 100 vuotta (10. lokakuuta jos tarkkoja ollaan). Carlberg ei oman kertomansa mukaan ole tarkoittanut tätä levyä miksikään Monk-tribuutiksi sinällään. Monk on toiminut kuitenkin levyn musiikin isona innoittajana.
Vanha kunnon Thelonious kummitteleekin siellä täällä. Sitaatteja / teeman pätkiä löytyy tekijänoikeuksien sallimissa rajoissa useita. Mm. Ruby My Dear, I Mean You, Misterioso ja Straight No Chaser -lainauksia vilahtelee eri kappaleissa. Mutta itse sävellykset ovat Carlbergia itseään. Poikkeuksena vain Thelonious Monkin tunnetuin ja eniten levytetty sävellys Round Midnight.
Carlberg käyttää big bandin sektioita hyväkseen luovasti ja innovatiivisesti. Albumi käynnistyy lupaavasti heti ensitahdeista alkaen. Dry Bean Stew pärähtää käyntiin viidakkosoundein (jungle sound, alun perin Duke Ellingtonin musiikkkiin liitetty termi). Sitten kaikki sektiot heittävät kimurantteja kuvioita tempon ja rytmiikan asettuessa tiukkaan menoon. John O’Gallagher antaa alttofoninsa soida tulta ja tuppuraa. Tempon puolittuessa kuullaan pitkä ja mainio Carlbergin pianosoolo, ja vauhdin palaannuttua takaisin rauhallisemmaksi trumpetisti John Carlson improvisoi tyylikkäästi.
A Darker Shade Of Light Blue on erinomainen esimerkki Carlbergin hienoista orkestraatioista ja siitä miten hän hyödyntää eri torvisektioita sovituksissaan. Meno on hikistä ja tiukkaa. Bassoklarinetisti Brian Landrus ja rumpali Michael Sarin mellastavat yhdessä nautittavasti jonkin aikaa. Tuolloin puhallinsektiot hengittävät heidän niskaansa hiukan maltillisemmin. Loppupuolella Carlson heittää taas tiukkaa tekstuuria trumpetillaan.
Sitä seuraava Beast on – nimestään (Peto) huolimatta – rauhallisempaa menoa pasunisti Alan Ferberin johdolla. Christina Correa pääsee kehiin mukaan vauhtikappaleessa You Dig! Jo kvartetista tuttu Carlbergin luottomies John O’Gallagher on taas äänessä, ja alttofoni raikaa juuri niin kuin pitääkin. Myös verbaalisesta hauskuutta löytyy tässä biisissä mukavasti. O’Gallagherin ja Carlsonin ohella solisteista kannattaa nostaa esiin tenoristi Adam Kolker sekä koko big bandin menoa siivittävä rumpali Michael Sarin. Molemmat tyylittelevät Ruby My Dearia aika selkeästi hyödyntävässä No Fear, My Dear -kappaleessa.
Oma lukunsa on myös nimenomaan kornetistina hienosti parissa kappaleessa sooloileva Kirk Knuffke. Hänen erityinen bravuurinumeronsa on koko levyn päättävä ja sen upeasti kruunaava Round Midnight, josta Carlberg on tehnyt kerrassaan upean sovituksen.
Kokonaisuutena upea ja erittäin onnistunut levy. Carlbergin sävellystaidot ovat, toivottavasti, olleet tiedossa jo aikaisemminkin. Tässä tulevat esiin hänen vahvuutensa myös sovittajana ja orkestroijana sekä se, että hän osaa hyödyntää täysimittaisen big bandin suomia monitahoisia mahdollisuuksia erinomaisesti.
Kirk Knuffke, John Carlson, Dave Smith, Jonathan Powell: trumpetit, flyygelitorvet ja kornetit, Alan Ferber, Brian Drye, Chris Washburne, Max Seigel: pasuunat, John O’Callagher, Jeremy Udden, Sam Sadigursky, Adam Kolker, Brian Landrus: saksofonit ja muut puupuhaltimet, Christine Correa: laulu (06 ja 09), Frank Carlberg: piano ja Rhodes, Johannes Weidenmueller: bassso, Michael Sarin: rummut, Paul Lichter: lausunta (02), JC Sanford: orkesterinjohto.
Äänitys: Michael Marciano, Joe & Nancy Marciano ja Max Ross, Systems Two, Brooklyn, 07.-08.01.2016. Miksaus ja masterointi: Michael Marciano. Kansikuva: Kristoffer Albrecht. Julkaisuaika: helmikuu 2017. Tuottaja: Frank Carlberg.
01. Dry Bean Stew (11:30)
02. Rhymes (5:07)
03. Sphere (5:53)
04. A Darker Shade Of Light Blue (9:27)
05. Beast (5:48)
06. You Dig! (4:15)
07. No Fear, My Dear (6:20)
08. International Man Of Mystery (6:48)
09. Always Night (3:48)
10. Round Midnight (11:00)
Musiikki: Frank Carlberg, paitsi Round Midnight (Thelonious Monk). Lyriikka (Rhymes): Clark Coolidge.
